Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Imperialismi ja vapaus Amerikassa

Marko Maunula
Blogit Americana 15.4.2009 13:07

Kättä lippaan! The Dominion of War: Empire and Liberty in North America in North America, 1500-2000 on ehkä kiehtovin lukemani kirja pariin vuoteen.

Fred Anderson ja Andrew Cayton, kaksi sodista ja imperiumeista kiinnostunutta amerikkalaista historioitsijaa, julkaisivat kirjan vuonna 2005, mutta itse löysin kirjan valitettavasti vasta nyt.

Amerikkalaista historiaa on vaikea tutkia ilman termejä paradoksi tai ristiriita. Eliminoi sarkasmi ja ironia tyylikeinoina, ja amerikkalaisen historian professorit joutuvat kirjoittamaan puolet luennoistaan uusiksi.

Maan korkeat ihanteet ja reaalipolitiikan raadollisuus ovat muodostaneet usein jännitteitä ja ristiriitoja, jotka ovat pistäneet maan politiikan ja perusluonteen mikroskoopin alle. Kriitikoille Yhdysvallat on tekopyhä-ellei jopa rikollinen-moderni imperiumi, joka kyynisesti naamioi armottovan valtapolitiikkansa demokratian ja vapauden nimiin. Monille kannattajille Yhdysvallat on vapaan maailman tukipylväs, joka pyyteettä vuodattaa vertaan pitääkseen maailman vapaana natseista, kommunisteista, sekä islamisteista.

Harvassa paikassa tämä aatteellinen kahtiajako näkyy yhtä vahvasti kuin amerikkalaisten yliopistojen luentosaleissa. Nuoruuden into ja aatteellisuus muokkaa asenteita, ja asenteiden muokkaaminen maltillisemmiksi sekä opiskelijoiden puskeminen analyyttiselle keskitielle on iso osa professorien tehtäväkenttää.

The Dominion of War pyrkii, ja valtaosin onnistuu, naittamaan amerikkalaisen imperialismin sekä vapautta rakastavan demokraattisuuden. Teos osoittaa, miten kaksi näennäisesti vastakkaista voimaa ovat yhteistyössä luoneet amerikkalaisen ulkopolitiikan.

Anderson ja Cayton sanovat, että sotaisa imperialismi on kaiverrettu amerikkalaiseen DNA:han. Amerikkalaiset haluavat uskoa maansa olevan rauhaa rakastava valta, joka vastentahtoisesti, muun maailman ja kansainvälisten kriisien pakottamana, joutuu satunnaisesti sotimaan. Kirjoittajat tuomitsevat tämän näkemyksen naivina. Amerikkalaisten kynnys sotaan on matala, he väittävät, ja oman turvallisuutensa nimissä amerikkalaiset ovat, vuosisatojen saatossa, laajentaneet sotiensa piiriä omalta mantereeltaan Eurooppaan ja Lähi-Itään.

Anderson ja Cayton eivät silti tuomitse maanmiehiään tekopyhiksi. Heidän mukaansa amerikkalaiset vilpittömästi uskovat vapauden ja demokratian viestiinsä, mutta heidän tulkintansa termeistä on erittäin joustava, mahdollistaen jopa hyökkäyssotien käymisen vapauden puolustuksen lipun alla.

Meksikon-Yhdysvaltain sota (1846-1848) on toimiva esimerkki. Raadollisesti katsottuna sodassa oli kyse aseellisesta ryöstöstä ja Yhdysvaltain halusta siepata länsirannikko Meksikolta. Ihanteellisesti kyse oli amerikkalaisen vapauden ja demokratian levityksestä länteen. Molemmat olivat totta ja molemmat tapahtuivat. Amerikkalaiset sotaretket ovat satunnaisesti auttaneet demokratian ja vapauden leviämiseen maailmassa – katso esimerkiksi toisen maailmansodan jälkeistä Eurooppaa.

Vahva teos. Suosittelen lämpimästi kaikille diplomaattisesta historiasta sekä Yhdysvaltain historiasta kiinnostuneille.

Soundtrack: The Band, The Night They Drove Old Dixie Down.