Illallinen joka muutti koko kaupungin
Viisikymmentä vuotta sitten Atlantan talous- ja poliittinen johto pohti vaikeaa ongelmaa: miten juhlistaa kaupungin oman miehen, tohtori Martin Luther King Jr:n Nobel-palkintoa?
Kingin taistelu afroamerikkalaisten kansalaisoikeuksien puolesta ei miellyttänyt kaikkia valkoisia. Puolisosialististen ulkomaalaisten antama Nobel-palkinto lähinnä raivostutti rasisteja, Atlantan eliitin konservatiivinen siipi mukaan luettuna.
Atlanta Journal-Constitutionin julkaisija Ralph McGillin ja pormestari Ivan Allen Jr:n johtama ryhmittymä liberaalieja liikemiehiä ja paikallisten kirkkojen sekä synagogien johtajia painotti Kingin saavutuksen tunnistamisen tärkeyttä. He päättivät järjestää Kingin kunniaksi juhlaillallisen.
Suuri osa Etelän liikemiehistä ymmärsi, miten haitallista kansalaisoikeuksien vastustaminen oli Etelän kukkarolle. Televisiokuvat protesteista, boikoteista, väkivallasta ja levottomuudesta pitivät Pohjoisen sijoittajat pois Etelästä. Sijoituspääoman puuttesta kärsivän Etelän talousmiehet ymmärsivät, miten tärkeää sosiaalisten kysymysten rauhanomainen ratkaisu oli alueelle.
Atlantan talousjohto tajusi tilanteen paremmin kuin kukaan muu. Kaupunki oli kilpaillut tasapäisesti Birmingham, Alabaman kanssa Etelän talouspääkaupungin asemasta sitten sisällissodan lopun. Kun Birminghamin klaanin asettama pommi tappoi neljä afroamerikkalaista pikkutyttöä kirkossa vuonna 1963 ja kaupungin poliisipäällikkö usutti koirat protestoivien lasten kimppuun, Atlanta näki tilaisuutensa. Se nopeasti lanseerasi uuden sloganin: ”Atlanta – The City Too Busy to Hate.”
Kun suunnitelma Kingin juhlaillallisesta julkistettiin, liput tapahtumaan eivät tehneet kauppaansa. Monet rasistiset pomot ja politiikot kieltäytyivät menemästä juhlimaan ”kommarineekeriä”. Järjestäjät ymmärsivät, että illallisen onnistuminen vaati kovempia otteita.
Järjestäjät menivät tapaamaan Coca-Colan pääjohtaja Robert W. Woodruffia. Woodruff oli Atlantan ehdottomasti vaikutusvaltaisin – ja todennäköisesti myös rikkain – mies. Hän oli omistanut elämänsä paitsi Coca-Colalle myös Atlantalle. Woodruffin lukemattomat miljoonat olivat rakentaneet kaupunkiin puistoja ja museoita, kirjastoja ja yliopistojen rakennuksia.
Woodruff nyökkäili järjestäjien viestille. Pian lähetystön poistuttua Woodruff lähetti korkean Coca-Cola pomon tapaamaan kaupungin business-eliitin kaupungin johtavalla herrasväen yksityisellä klubilla. Woodruffin sanelema viesti oli lyhyt mutta selvä: ”Coca-Cola on kansainvälinen suuryritys. Sen pääkonttori voi operoida aivan missä tahansa.”
Viestin kuulijat ottivat takkinsa ja lähtivät ostamaan lippuja King-illalliselle. Kun juhlaa vietettiin 27. tammikuuta 1965, Dinkler Plaza -hotellin juhlasali oli täynnä, ja kaupungin eliitti osoitti äänekkäästi suosiotaan tuoreelle nobelistille.
Birminghamin ja Atlantan välinen kisa oli ratkeamassa. Tänään metro-Birminghamissa asuu noin miljoona ihmistä ja metro-Atlantassa yli kuusi miljoonaa.
Soundtrack: Sam Cooke, A Change Is Gonna Come