Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Ideologinen työttömyys on vain naamioitua lusmuilua – Kyseessä on rikos ihmisyyttä vastaan

Marko Maunula
Blogit Americana 17.10.2017 16:28
Monet ihmiset ajattelevat, että työnteon ainoa oikeuttaja ja motiivi on raha. Työllä itsellään ei ole arvoa, eikä siitä kieltäytyminen ole siten moraalitonta. Jos toimeentulonsa onnistuu hankkimaan muilla keinoin, esimerkiksi perintönä, lottovoitolla tai veronmaksajien kukkarosta, töitä ei tarvitse ...

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

On aivan selvää että henkilö nuori ja tere, työkykyinen mies on pahimman lajin siipeilijä. Häneen on haluttu yhteiskunnan puolesta sijoittaa paljon, jotaa hän voisi puolestaan edistää työkykyisenä sekä omaa elämäänsä että muista huolehtimista veroja maksamalla.

Näillä korkeuksilla ei mikään ole koskaan tullut itsestään taivaalta. Kuka maksoi hänen terveydenhoitomenonsa syntymästä tähän päivään, kuka maksoi hänen koulutuksensa ja kuka maksaa hänen asumisensa ja ruokansa?

Suomessa keskituloiset maksavat 20–30 prosenttia verojen ja maksujen kokonaissummasta, suurituloisin kymmenesosa noin 42 prosenttia kaikista veroista ja maksuista.

Mistä syntyy moinen vastuuton aatemaailma?

Mistä syntyy Päivi Lipposen tai Maria Kaisa Aulan aatemaailma?

Kysyy Saarivaari

Tästä seuraava, hyvin lyhyt askel on se, että leimataan kaikki työttömät lusmuilijoiksi – tai oikeastaan niin on jo käynyt.

En käy puolustelemaan somevyöryn liikkeelle ähettäneen kirjailijan rehellisyyttä kirjanmarkkinoinnissaan, mutta tämä pöyristyminen ja mielensäpahoittaminen ihan Amerikasta asti kertoo valtavasta muutoksesta työelämässä, jonka kuolevista jäänteistä nämä maunulat ja muut ideologit pyrkivät pitämään hysteerisesti kiinni, mikä varmaankin johtuu heidän istumisestaan vihreällä oksalla. Sieltä on helppo kiusata osattomia täällä koulu- ja työpaikkakiusaajien luvatussa maassa.

Sinä päivänä kun maunulat jäävät työttömäksi, hekin joutuvat armottomaan pyöritykseen siinä nöyryytyskoneistossa, joka on rakennettu työttömän henkiseksi musertamiseksi. Kun vuosien kidutuksen tuloksena minuus on vihdoin saatu pirstottua, on vaatimuksena valehtelu työhalukkuudesta. Tuolloin rehellisyys sanktioidaan ja sen palkitsevat mollaamisellaan maunulat ja muut kumppanit – joita saattaa olla jopa enemmistö suomalaisista, koska paheksunnan ja mielensäpahoittamisen hyvästä sanomasta on tullut virallinen yhteinen mielipide. Heikomman kiusaaminen on sitä ollut j pitkään.

Sen sijaan että annamme maunuloiden riekkua työttömien kustannuksella, voisimme vaikkapa äänestää vaaleissa sellaisia poliitikkoja, jotka näkevät työelämän murroksen ja ovat valmiita aivan uudenlaisen yhteiskunnan vastaanottamiseen. Keitä he ovat, se on vaikea sanoa, koska tässä ilmapiirissä kaikki realistit lyödään maahan maunuloiden ja kumppanien toimesta – kunnes heidänkin on pakko tunnustaa tosiasiat.

Luin tuossa tilastoa (WaPo)USA:n ahkerimmista kaupungeista. Voiton vei Alaskan Anchorage (työtunteja/vko/40,6). Mutta heti toisena kämppäni kaupunki Plano,Tx.(40,5). Vertailun vuoksi Euroopassa paiskitaan 25% vähemmän.
Pari esimerkkiä. Posti jaetaan joka päivä. Viime lauantaina tyhjeni kesken ajon Dallasin keskustaan auton rengas. Kohdalla oli VW:n autoliike ja lupasivat paikata heti renkaan, josta löytyi naula. Tämä ei onnistu Suomessa varmaan missään.
Eli Maunulaa myötäillen työ synnyttää työtä. Lusmujen hyysäämisellä kärsii koko kansa ja kansan talous.

Vielä kun joku näyttäisi, miten se lisätunti työpaikalla hyödyntää mitään? Ahkeruutta ei välttämättä ole järkeä mitata tunneissa.