Hyvinvointivaltion tappajaiset: Georgian tarina

Profiilikuva
Blogit Americana
Marko Maunula on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Joskus ihmettelen, miksi niin monille on vaikea hahmottaa hyvinvointikapitalismin ylivertaisuutta vaurauden ja hyvinvoinnin luojana?

Yleensä politiikan ja ideologian monimuotoisuuden ymmärtäminen ei ole tutkijalle hankalaa. Meidät on koulutettu analysoimaan monimutkaisia henkilökohtaisten etujen, etnisten ja uskonnollisten ennakkoluulojen, ideologioiden, valtasuhteiden, massapsykologian sekä muiden materialististen ja emotionaalisten tekijöiden viidakkoa, joka muokkaa ihmisten poliittisia asenteita.

Silti, joskus, selkeyttä kaipaavina hetkinä, en voi välttää ihmettelyä, että miksi niin monet haluavat tappaa kultamunia munivan hanhen?

Vasemman laidan tappajien joukosta löytyvät usein hyvätuloisten ammattilaisten etujen puolustamiseen keskittyneet ay-liikkeet, joiden välinpitämättömyys laajempaa talouspoliittista kokonaiskuvaa kohtaan on puistattavaa. Joukkoon mahtuvat myös hyvinvointiyhteiskunnan kuolemaa itkevä, hyvinvointiyhteiskunnan kukkarolla elävä kuhnurien kuoro, joka katsoo vastikkeettoman tulonsa kuuluvan ihmisoikeuksiinsa.

Hyvinvointiyhteiskunnan oikealla laidalla asuvat sen oikeistoidealistiset narsistiradikaalit, jotka ovat lukeneet Ayn Randinsa huolellisesti. Todisteiden vastaisesti he – yhteiskunnan kouluttamat ja suojelemat yksilöt joiden taloudellinen menestys riippuu myös valtion tarjoamasta infrastruktuurista – uskovat, että heidän menestyksensä on tapahtunut minäitse-tyhjiössä. Siksi he valittavat äänekkäästi verotuksen moraalittomuudesta ja haikailevat takaisin viktoriaaniseen onnelaan Ragged Dick -fantasioineen.