Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Hyvien asioiden puolustajilta puuttuu usein ideologinen kivijalka, valitettavasti

Blogit Americana 13.2.2018 16:59
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Kirjoitan parhaillaan historiograafista esseetä, jossa yhdessä työparini kanssa pyrimme kartoittamaan ja analysoimaan Yhdysvaltojen Etelän globalisaatiota käsittelevän kirjallisuuden.

Lukusavottani yhteydessä törmäsin edesmenneen Sheldon Hackneyn klassiseen esseeseen The South as a Counterculture vuodelta 1973. Hackneyn kyyninen essee mätkii uusvasemmiston idealisteja raskaalla kämmenellä, mutta tarkoituksellisesti yliampuvan tekstin alta löytyy pointti:

”Uusvasemmisto kehittyi joukkona nuoria ihmisiä joilla oli henkilökohtainen sitoutuminen mutta ei teoriaa. Huolimatta poleemisista iskulauseista ja koulukuntien sisäisistä riitelystä koskien toimintatapoja 1960-luvun lopulla, se on ollut liike, joka on etsinyt teoriaa, ideologinen autiomaa.

Kuten esimerkiksi kansalaisoikeusliikkeen tapauksessa, uusvasemmiston jäsenet ovat aina yhtä kiinnostuneita muuttamaan itseään, panemaan omat ajatuksensa järjestykseen, kuin he ovat muuttamaan maailmaa. Tämä epämääräinen minuuden vapauttaminen ja henkilökohtainen autonomia heijastuu vieraantuneiden nuorten ontossa terminologiassa.

Kun yksilö ’pistää asiat järjestykseen’ tai ’laittaa toimeksi’ tai ’etsii totuutta’, vaikka se ei ole missään, toiminnan objekti jää aina hämärän peittoon. Se on niinkuin raju juttu, mikä tahansa se onkin, mutta ’se’ ei tarvitse määrittelyä, koska ’se’ pitääkin ymmärtää intuitiivisesti eikä älyllisesti.”

 

Hackney provosoi ja joku voisi sanoa hänen olevan turhan ilkeä, mutta teksti osoittaa sukupolvien välisen konfliktin pysyvyyden sekä uusvasemmistolaisen ajattelutavan teoreettiset ongelmat.

Uusvasemmisto on saanut aikaan paljon hyvää. Liike on pelannut erittäin tärkeää roolia kansalaisoikeusliikkeessä, seksuaalisen ja sukupuolisen tasa-arvon nousussa, antikolonialismissa, ympäristötietoisuudessa sekä laajemmassa suvaitsevaisuuden kasvussa. Taputan sen saavutuksille ja jollain tavalla myönnän omankin ajattelutapani toimivan sen marginaaleissa.

Mutta liikettä – sekä sen johdannaisia – vaivaa Hackneyn osoittama ideologisen kivijalan heikkous, intuitioon perustuva arvomaailma ja ajattelutapa.

Katuaktivismin pitäisi olla työkalu, ei itsetarkoitus.

Heikkous paljastuu vaikkapa nykyisessä Black Lives Matter -liikkeessä.

Afroamerikkalaisten eriarvoinen käsittely poliisien ja muun virkavallan taholta on vakava tahra amerikkalaisessa oikeusvaltiossa, ja ymmärrän BLM-liikkeen suuttumuksen, toivon sen saavan aikaan positiivisia muutoksia. Mutta BLM:n strategia on huono.

Katuaktivismin pitäisi olla työkalu, ei itsetarkoitus. Marssien ja protestien pitäisi palvella selkeitä lainsäädännöllisiä tavoitteita. Protestit, katujen sulkemiset ja poliittisten tapahtumien keskeyttäminen huutamalla ei synnytä mitään rakentavaa, jos ne eivät keskity konkreettisten tavoitteiden ajamiseen.

 

Toinen esimerkki löytyy monien hyville asioille omistautuneiden ihmisten epäjohdonmukaisuudesta sekä Hackneyn mainitsemasta intuitiivisesta suhtautumisesta maailmaan.

Moniko meistä tuntee ihmisiä, jotka vilpittömästi uskovat sukupuolten, rotujen ja seksuaalisten orientaatioiden tasa-arvoisuuteen, mutta samanaikaisesti ymmärtävät tai jopa komppaavat Hamasia ja protestoivat ankarasti Israelia vastaan? Kansanmurhaa ajava, naisia ja homoja sortava ja kuolemanrangaistusta käyttävä organisaatio on tässä yksittäistapauksessa parempi kuin läpeensä liberaali ja tasa-arvoinen demokratia.

Moniko tuntee ihmisiä, jotka ilmoittavat olevansa sekulaarisen maailmanjärjestyksen kannalla, mutta he samanaikaisesti haluavat antaa erikoismyönnytyksiä ei-kristillisille uskonnollisille liikkeille? Tunnetko ihmisiä, jotka kritisoivat lestadiolaisuutta ja katolisuutta, mutta samanaikaisesti tuntevat jännää monikultturista ymmärrystä muslimien asenteita kohtaan?

 

Johdonmukaisuus on hyve. Meidän pitäisi osata arvottaa maailmamme ja kaikki ryhmittymät, uskonnot, filosofiat, poliittiset ajattelutavat, jne. samojen mittareiden avulla.

Tässä tarvitsemme vankkaa, älyllisesti ja eettisesti johdonmukaista maailmankuvaa, ideologiaa joka ei perustu intuitioille ja mielentilojen perusteella tapahtuville facebook-peukutuksille.

 

Soundtrack: Frank Sinatra, What’s New.