Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Hyviä eläkepäiviä, tohtori Paul

Marko Maunula
Blogit Americana 19.11.2012 16:17

Kongressiedustaja Ron Paul jäi eläkkeelle. Libertaarisesta republikaanista kehittyi uransa loppuvuosina eräs amerikkalaisen politiikan tärkeimmistä marginaalijohtajista.

Gynekologi Paul innostui politiikasta itävaltalaisen talouspolitiikan ja randilaisen filosofian kautta. Viimeinen sysäys politiikan harrastajasta aktivistiksi tapahtui vuonna, 1971, kun presidentti Richard Nixon irroitti dollarin kultakannasta.

Paulin uran ensimmäiset vuosikymmenet kuluivat suhteellisessa hiljaisuudessa. Hän nousi Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen ensimmäisen kerran vuonna 1976, ja hän palveli instituutiossa kolmeen otteeseen: 1976-77, 1979-85, ja 1997-2012. Virkakausista kolmas oli ehdottomasti tärkein, ja sen myötä Paulista kehittyi kulttihahmo, ihailjoidensa liki fanaattisesti kannattama libertaarinen ikoni.

Faniensa valtaosalle Paulista tuli tähti presidentti-kampanjoidensa myötä. Hän pyrki presidentiksi kolmesti: 1988, 2008 ja 2012. Varsinkin kaksi viimeistä kampanjaa tekivät hänestä vaihtoehtonuorten ja kampusten yllättävän suosikin.

Vuoden 2008 esivaalien aikaan miljoonat opiskelijat, hipit ja nuorehkot idealistit ryhtyivät kantamaan Ron Paul -rintanappeja. Atlantan Little Five Points -hippinaapurustossa rastatukkaiset aktivistit pitivät hampunhajuisia rumpuseremonioita Paulin hyväksi. Pro-Paul Revol/love/ution -kyltit ja tarrat koristelivat vaihtoehtonaapurustoja ja hippiautoja.

Vanha vitsi sanoo, että libertaari on republikaani, joka polttaa pilveä. Vitsissä on puolet totta, ja osa Paulin kannatusta johtui hänen liberaalista kannastaan huumeiden laillistamiseen. Silti, eniten nuoria ja muita idealistisia tukijoita viehätti Paulin vankkumaton sodanvastaisuus. Hänen ulkopolitiikkansa oli sekoitus vanhakantaista isolationismia sekä idealistista uskoa vapaan kaupan tuomaan maailmanrauhaan. Hän vastusti Yhdysvaltain sotia Lähi-Idässä. Hän halusi purkaa maan sotilastukikohdat sekä lopettaa Yhdysvaltojen sekaantumisen ”asioihin, jotka eivät meille kuulu.”

Paulin vankkumaton usko, että kultakanta, minimalistinen valtio, isolationismi ja libertaarinen idealismi johtaisivat rauhaan, vapauteen ja taloudelliseen nirvanaan oli ilmiselvästi aito. Kyynisten manipuloijien ja mielipidetiedustelujen perusteella ideologiansa rakentaneiden politiikkojen maailmassa Paul oli virkistävä poikkeus. Toisaalta, hänen idealistinen ehdottomuutensa ja järkkymätön vakaumuksensa haiskahtivat paikoitellen uskonnolta enemmän kuin rationaaliselta, mahdollisuuksien rajoissa operoivalta politiikalta. Lisäksi Paulin ajatukset rodusta ja sukupuolten tasa-arvosta eivät aina olleet timmissä 2000-luvun kanssa.

Joka tapauksessa, Paulin väistymisen myötä amerikkalainen politiikka on jälleen hieman värittömämpää. Kongressi tarvitsee nyt uuden kuvia kumartamattoman idealistin muistuttamaan logiikan ja moraalin hyveellisyydestä.

Soundtrack: Boxcar Willie, This Is Texas Land.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Olisi ollut mielenkiintoista nähdä miten paljon Ron Paul olisi saanut ääniä jos olisi lähteny presidenttikisaan independent-ehdokkaana. Nyt hän ei selvästi edes halunnut muuta kuin kilpailla republikaanien esivaaleissa ja levittää libertaarista sanomaansa.

Olen muuten melko varma että nämä viime aikaiset kokoomusnuorten möläytykset ovat osaltaan saaneet innoituksensa Ron Paulin puheista joita Youtubesta löytyy. Hänellähän on paljon myös markkinaidealistisia nuoria faneja, ei pelkästään pilvenpolttaja-rauhanmiehiä.

Nöyrä kumarrus Marko Maunulalle täsmällisestä artikkelista! ლ( ͡° ͜ʖ ͡°)ლ

Fiat-raha, eli tyhjästä nyhjäisty omaisuus vailla konkreettista pohjaa, oli eittämättä paha askel kohti korporationalismia Yhdysvalloissa. Merkittävin tekijä Ron Paulin kannattamisessani lienee sodan sekä kaiken, mikä ajaa kansoja kohti ylivalvottua ja epäinhimillistä maailmanjärjestystä, vastustaminen. Heh, tuo on varmaan ihan totta, että puolet libertaristeista polttaa pilveä, vaikken itse ole polttanutkaan. Tuen marihuanan laillistamista silti jo pelkästään siitä syystä, että marihuanan polttajien kukistaminen ei yksinkertaisesti ole kannattavaa eikä ylipäätään mahdollista. Kaljapullo kädessä vastustajat kiistävät nykytilanteen ongelman.

Ron Paul ei valitettavasti ollut realistinen tavoitteineen, kun yritti presidentiksi — mikäli hän nyt ylipäätään tavoitteli kyseistä pestiä vielä tässä vaiheessa. Kolmas kertaa toden sanoi, kuten aina. Tohtori Paulin ura osoittaa, että Amerikkaa ei aivan sormia napsauttamalla liikauteta mihinkään suuntaan: poliittinen vallankumous edellyttäisi vähintään jonkin sortin kriisiä. Toivottavasti vain hänen uskalias työsarka ei osoittaunut turhaksi.

@Joku: En sekoittaisi kokoomuksen amatööri-nuoria Ron Pauliin. Tohtori Paulilla ei ole tapana möläytellä asioita, joita joutuisi oikomaan. Ainoa yhdistävä tekijä lienee radikaalisuus.

Idealistisen haihattelijan sijasta USA:lla on nyt ”reaalipolitiikko” presidenttinä ja niinpä lennokit lentävät ja tappavat milloin hääseurueita, milloin pikkulapsia, milloin jonkun puolirikollisen niin että Valkoisen Talon valtias voi rauhassa nukkua hyvällä omalla tunnolla.

Ron Paulin kaltaisesta miehestä/poliitikosta ei voi tulla Amerikan presidenttiä näinä aikoina. Ei siksi, etteikö hänestä olisi presidentiksi, vaan siksi että USA:ta johtavat voimat tekevät tämän mahdottomaksi. Heillä on nyt erittäin hyvä mies presidenttinä. Karismaattinen ja uskottavasti/edustavasti esiintyvä. Hän on kuitenkin vain näyttelijä erittäin isolla lavalla, näytelmässä, jota koko maailma seuraa.
Verraten pienenä kivenä kengässä on Ron Paul voinut esitää mielipiteitään aina tiettyyn poliittiseen pisteeseen saakka, koskapa on tiennyt, älykkäänä miehenä, missä piste sijaitsee. Sen pisteen yli kun menee, The United States of Americassa, on henkikultakin vaarassa, poliittisen maineenmenetyksen ollessa lähestulkoon itsestäänselvyys. Joskus hän on hipaissut tätä pistettä, ja huomannut sen oitis, jonka jälkeen on ottanut hienoisen askeleen takavasemmalle, ainakin kerran jopa kuuluvien buuausten säestämänä.