Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Hyviä eläkepäiviä, tohtori Paul

Blogit Americana 19.11.2012 16:17
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Kongressiedustaja Ron Paul jäi eläkkeelle. Libertaarisesta republikaanista kehittyi uransa loppuvuosina eräs amerikkalaisen politiikan tärkeimmistä marginaalijohtajista.

Gynekologi Paul innostui politiikasta itävaltalaisen talouspolitiikan ja randilaisen filosofian kautta. Viimeinen sysäys politiikan harrastajasta aktivistiksi tapahtui vuonna, 1971, kun presidentti Richard Nixon irroitti dollarin kultakannasta.

Paulin uran ensimmäiset vuosikymmenet kuluivat suhteellisessa hiljaisuudessa. Hän nousi Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen ensimmäisen kerran vuonna 1976, ja hän palveli instituutiossa kolmeen otteeseen: 1976-77, 1979-85, ja 1997-2012. Virkakausista kolmas oli ehdottomasti tärkein, ja sen myötä Paulista kehittyi kulttihahmo, ihailjoidensa liki fanaattisesti kannattama libertaarinen ikoni.

Faniensa valtaosalle Paulista tuli tähti presidentti-kampanjoidensa myötä. Hän pyrki presidentiksi kolmesti: 1988, 2008 ja 2012. Varsinkin kaksi viimeistä kampanjaa tekivät hänestä vaihtoehtonuorten ja kampusten yllättävän suosikin.

Vuoden 2008 esivaalien aikaan miljoonat opiskelijat, hipit ja nuorehkot idealistit ryhtyivät kantamaan Ron Paul -rintanappeja. Atlantan Little Five Points -hippinaapurustossa rastatukkaiset aktivistit pitivät hampunhajuisia rumpuseremonioita Paulin hyväksi. Pro-Paul Revol/love/ution -kyltit ja tarrat koristelivat vaihtoehtonaapurustoja ja hippiautoja.

Vanha vitsi sanoo, että libertaari on republikaani, joka polttaa pilveä. Vitsissä on puolet totta, ja osa Paulin kannatusta johtui hänen liberaalista kannastaan huumeiden laillistamiseen. Silti, eniten nuoria ja muita idealistisia tukijoita viehätti Paulin vankkumaton sodanvastaisuus. Hänen ulkopolitiikkansa oli sekoitus vanhakantaista isolationismia sekä idealistista uskoa vapaan kaupan tuomaan maailmanrauhaan. Hän vastusti Yhdysvaltain sotia Lähi-Idässä. Hän halusi purkaa maan sotilastukikohdat sekä lopettaa Yhdysvaltojen sekaantumisen ”asioihin, jotka eivät meille kuulu.”

Paulin vankkumaton usko, että kultakanta, minimalistinen valtio, isolationismi ja libertaarinen idealismi johtaisivat rauhaan, vapauteen ja taloudelliseen nirvanaan oli ilmiselvästi aito. Kyynisten manipuloijien ja mielipidetiedustelujen perusteella ideologiansa rakentaneiden politiikkojen maailmassa Paul oli virkistävä poikkeus. Toisaalta, hänen idealistinen ehdottomuutensa ja järkkymätön vakaumuksensa haiskahtivat paikoitellen uskonnolta enemmän kuin rationaaliselta, mahdollisuuksien rajoissa operoivalta politiikalta. Lisäksi Paulin ajatukset rodusta ja sukupuolten tasa-arvosta eivät aina olleet timmissä 2000-luvun kanssa.

Joka tapauksessa, Paulin väistymisen myötä amerikkalainen politiikka on jälleen hieman värittömämpää. Kongressi tarvitsee nyt uuden kuvia kumartamattoman idealistin muistuttamaan logiikan ja moraalin hyveellisyydestä.

Soundtrack: Boxcar Willie, This Is Texas Land.