Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Hyvästi, Nokia

Blogit Americana 9.9.2012 15:51
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Reilut puoli vuotta sitten luovuin Nokian kännykästä. Kokemus oli yllättävän haikea.

Päätin viime kevättalvella vihdoinkin siirtyä älypuhelin-aikakauteen. Marssin T-Mobilen (paikallinen dna) myyntipisteeseen tutkimaan eri vaihtoehtoja. Merkkiuskollisuus ja tottumus veivät minua automaattisesti kohti Nokian Lumia 710 -hyllyä. Olen hamalta 1990-luvulta asti ostanut ainoastaan Nokian puhelimia.

Avulias myyjä kuunteli aikansa toiveitani kunnes hän kysyi: ”Onko puhelimesi ehdottomasti oltava Nokia?” Hän nopeasti puhui minut android-käyttöjärjestelmän kannalle, kehuen sen luotettavuutta ja applikaatio-valikoimaa.

Poistuin myymälästä korealainen puhelin taskussa ja huono omatunto kurkussa. Tiesin, etta tuntemukseni oli hölmö, mutta Nokiasta luopuminen tuntui jotenkin väärältä, liki petturimaiselta. Nokian suosiminen ja kehuminen amerikkalaisille kavereilleni oli jo pari vuosikymmentä muodostanut siteen kotimaahani, arkipäivän patrioottisen kulutuspäätöksen. Nyt olin leikannut jälleen osan suomalaisuutta elämästäni ja edesauttanut pienellä osuudellani suomalaisen uuden talouden lippulaivan alamäkeä.

Tuntemukseni palasivat mieleeni, kun seurasin päättyneellä viikolla Nokian uuden malliston lanseerausta sekä suomalaisen median ja yleisön herkeämätöntä kiinnostusta New Yorkissa pidettyyn tiedotustilaisuuteen. Suomalaisten lehtien webbisivujen minuutti minuutilta -seuraus ja Stephen Elopin sekä muiden nokialaisten jokaisen yskähdyksen reaaliaikainen seuranta ja raportointi olivat hämmentävää seurattavaa.

Uutisointi vaikutti enemmän urheilukisan tai suuren taistelun seurannalta, ja tilaisuutta seurannut analyysi oli paikoitellen kuin (itse)ruoskintaa. Suuret tuntemukset, kiivas kritiikki ja Nokian pörssialamäen voivottelu kuopaisivat syvältä.

Ymmärrän hyvin Nokian merkityksen Suomen taloudelle ja tuhansille firmasta elantonsa saaville, niin Suomessa kuin kautta koko maailman. Silti, meidän suhtautumisemme englanninkieliseen korporaatioon, jonka omistuksesta vain noin 15 prosenttia on Suomessa, on hämmentävän emotionaalista.

Viimeksi kun tsekkasin, Nokia ei ollut yleishyödyllinen, patrioottinen Suomen lipun kantaja talouselämässä, joka pyyteettömästi pyrkii levittämään onnea ja vaurautta läpi isänmaamme. Nokia on monikansallinen liikeyritys, jonka tarkoitus on tehdä voittoa omistajilleen, joista valtaosa tuntee ehkä minimaalista solidaarisuutta yrityksen synnyinmaata ja sen kansalaisia kohtaan.

Tässä ei ole tietenkään mitään väärin. Kapitalismi ja vapaa liike-elämä ovat miltei kaiken vaurauden lähde. Globalisaatio on auttanut maailmaa, Suomea ja Nokiaa huomattavasti enemmän kuin vahingoittaneet niitä. Moderni talous operoi paikattomassa ja isänmaattomassa talous-universumissa, ja hyvä näin. Toisiinsa sitoutuneiden ja globaalien talousintressien dominoima maailmantalous on edesauttanut vapauden, vaurauden ja myös rauhan ylläpitämisessä valtioiden välillä.

En enää tunne huonoa omaatuntoa korealaisesta puhelimestani, ja vierastan hihhulimaista talouspatriotismia vähintään yhtä paljon kuin hihhulimaista urheilupatriotismiakin. Yltiönationalismi on huono ideologia rintamalla kuin rintamalla. Nokia-tai mikään yritys-ei ole kiinnostunut sinusta ihmisena, ja on hölmöä tuntea solidaarisutta jotain sellaista kohtaan, joka ei kykene tai halua vastaamaan tunteisiisi.

Aion vastaisuudessakin ostaa vain ja ainoastaan puhelimia, jotka vastaavat käyttötarpeitani sekä sopivat budjettiini. Mutta, silti, olisi kivaa jos Nokia jälleen ryhtyisi tekemään juuri tälläisiä luureja.

Soundtrack: Elliott Smith, A Fond Farewell.