Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Hyvää 95-vuotispäivää, Suomi!

Marko Maunula
Blogit Americana 5.12.2012 20:03

Olen asunut ulkomailla hieman yli 20 vuotta. Onko minulla koti-ikävä? Edith Södergrania lainatakseni: ”Jag längtar till landet som icke är.”

Kahdessa vuosikymmenessä muuttuvat niin maat kuin ihmisetkin. Kun Suomi ja minä asuimme yhdessä, me olimme molemmat nuorempia ja levottomia. Me etsimme paikkojamme tässä maailmassa, tempoilimme ideoista toiseen, yritimme koota ajatuksistamme jonkin sortin johdonmukaisen ja realiteettien kanssa synkkaavan maailmankuvan.

Nyt me molemmat olemme seestyneet. Olemme kokeneet hyviä ja huonompia hetkiä sitten 1990-luvun alun. Suomi on hieman eurooppalaistunut, ja minä jossain määrin amerikkalaistunut. Kun me tapaamme toisemme, tasaisin väliajoin, tarkkailen Suomea kuin aikuinen ihminen tarkkailee vanhempiaan. Tunneside on edelleen syvä, mutta myös analyyttisempi ja viileän rehellisempi – tai ainakin näin tahdon itselleni uskotella.

Minulla on joskus ikävä Suomea, mutta kuten useimmat keski-ikäiset ja sitä vanhemmat ihmiset, kaipaan enemmän muistikuvia kuin olemassaolevaa paikkaa itseään. Suomi on muuttunut, ja valtaosin parempaan suuntaan. Mielipiteeni ovat jyrkän subjetiivisia ja perustuvat vankkaan satunnaisten lomareissujen mutu-tarkkailuhin, mutta ohessa muutamia havaintoja uudesta Suomesta.

Tämän päivän Suomi on aikaisempaa…

Avoimempi
Vanha, ainoastaan kossuhumalassa ja tangon kaihoisissa tahdeissa sydänsurujaan itkevä Suomi on siirtynyt historiaan. Suomalaisten avoin tapa puhua tunteistaan on tehnyt maasta liki pohjolan Kalifornian.

Ammattimaisempi
Suomalainen elokuva, musiikki, televisio, mainonta ja muu mediatarjonta ovat huomattavasti aikaisempaa ammattimaisempaa. Aikaisemmin suomalaisen tuotannon erotti hellyyttävän retromaisesta otteestaan. Suomalaiset ovat nostaneet riman korkealle, eikä kansainvälisessä menestyksessä ole mitään ihmeteltävää.

Kirjavampi
Kuulen jatkuvasti valitusta kavereiltani tai mediasta, kuinka rasismi ja muukalaisviha ovat nousseet Suomessa. Itse en kerta kaikkiaan näe asiaa samoin. Suomi, jonka jätin 1990-luvun alussa oli huomattavasti rasistisempi ja sulkeutuneempi maa kuin Suomi, jossa nykyisin vierailen. Tämän päivän Suomi on usein avomielisempi ja suvaitsevampi maahanmuuttajille, kuin jopa jotkut maahamuuttajat ovat suomalaista yhteiskuntaa kohtaan.

Vauraampi
Pätkätöihin perustuva yhteiskunta ei ole ihanteellinen, ja ymmärrän suomalaisten huolen tulevaisuudesta. Suomalaista solidaarisuutta ei pidä tuhota, ja hyvinvointiyhteiskuntamme on isiemme hieno saavutus. Muutoksista huolimatta Suomi on, ainakin subjektiivisten arvioideni perusteella, huomattavasti aikaisempaa vauraampi maa. Maa, jossa yhteiskuntajärjestyksen tiukimmat kriitikot reissaavat ympäri maailmaa purkamassa kiukkuaan ja ahdistustaan, ja jossa valittajat kommentoivat mätää yhteiskuntaa iPhonensa ja iPadinsa kautta, ei ole köyhä.

Itsevarmempi
Mikä huono kansallinen itsetunto? Alle nelikymppisillä siitä ei näy enää häivähdystäkään.

Hyvää syntymäpäivää, Suomi! Nähdään taas kesällä.

Soundtrack: Leevi and the Leavings, Teuvo, maanteiden kuningas.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Talvi ja jatkuva pimeys kyllä vie välillä mehut meikäläisestä ja varmasti monista muistakin. Joten tuskin Suomesta ihan Pohjolan Kaliforniaa tulee :)

Kilpailu kansainvälisesti on kiristynyt ja USA yrkyttääomia arvojaan maailman parhaimpana ja kehuskelee USA maailman parhaaksi kansalaisilleen asua. Miten herra toimittaja näkee; kummassa maassa on leppoisampaa, turvallisempaa olla ?

Jag längtar till landet som icke är,
ty allting som är, är jag trött att begära.

Marko, muistanetko kaihoissasi vielä mielessäsi väräytellä myös tätä ”Sinun maasi” laulua : Laps´ Suomen, älä vaihda pois sä maatas ihanaa! Sill´ leipä vieraan karvast´ ois ja sana karkeaa. (jne)?
Monet asiat ovat todella Suomessa hyvässä mallissa.
Malja itsenäisyytemme johdosta sinne uljaan ”Tähtilipun” nykyiseen kotimaahasikin, Marko!

Näin ulkomaanelävänä ja huomennakin töihin raahautuvana olen jokseenkin Maunulan kanssa samoilla linjoilla. Tosin itse en ole ollut poissa kuin alle 10 vuotta ja silti tulee muutaman kerran vuodessa käytyä kyläilemässä. Itsevarmuudesta olisin ehkä hieman toista mieltä, mutta ehkä siinäkin on sama kuin rasismissa, että kovaääninen vähemmistö antaa väärän kuvan.

Se kyllä surettaa kuinka suuri osa suomalaisista pitää suomalaista talvea jotenkin erikoisena ja kesää huonona. Talki kun ei ole muuten erilainen kuin lähinnä hieman kylmempi ja paljon pimeämpi. Jos talvesta haluaa nauttia, niin Euroopan vuoristot ovat siihen paljon parempi paikka. Jopa Etelä-Euroopan laskettelukeskukset ovat jo auki ja niissä on lunta, eikä tarvitse kärvistellä parin kymmenen asteen pakkasessa. Lisäksi yötkin ovat kauniimpia, kun tähtitaivaan näkeminen ei edellytä palleja jäädyttävää keliä. Ainoa pohjoisen talvierikoisuus on revontulet.

Sen sijaan kesä on se oikea poikkeus, Ei, se ei ole yhtä kuuma kuin etelässä (ja silti moni valittaa, että on liian kuuma) ja on hitosti hyttysiä, mutta sen valoisuus on jotain ainutlaatuista. Sellaista ei pääse kokemaan ilman hirveää vaivaa kuin muutamassa paikassa maailmassa. Itselläni meni vuosia tottua siihen, että kesällä tulee illalla pimeää. Siis oikeasti yö ja tähtiä. Kyllä auringonnousu ennen neljää voittaa tuon ihan kevyesti. Sitä kannattaa tulla kokemaan kauempaakin. Eikä unohdeta niitä järviä ja kuikan huutoa.

Hauska kirjoitus, joka tarjoaa mukavasti uusia näkökulmia. Täältä maailmalta katsottuna Suomi näyttää todellakin varsin erilaiselta kuin Suomesta katsottuna. Vaikka me jokainen tiedämme Suomesta huonoja asioita, niin muistelkaamme näin itsenäisyyspäivänä vain niitä Suomen hyviä ja nostalgisia puolia!

Vaikka me suomalaiset puolestamme tiedämme ulkomaailmasta paljon huonoja asioita, niin älkäämme hylätkö sitä kokonaan.
Nyt taas on Suomi saanut maailmalta kiitosta, kun se sijoittui lahjusvertailussa jaetulle ensimmäiselle sijalle. Onhan näitä kunniamainintoja jo kertynyt. Miten me osaammekin…

Aikoinaan tuli telkusta sarja pohjoisista kaupungeista. Jäi mieleen joku venäläinen, jossa pari asukasta sanoi tulleensa etelämpää jostain Ukrainasta – ilmaston takia! Uudessa kaupungissa oli kesä n. 1kk ja talvi 9kk.

Tuo sarja pani ajattelemaan. Itsekin pidän eniten syksystä ja sehän on Suomessa parhas! En ikinä haluaisi asua jossain Kaliforniassa lähes ikuisessa kesässä. Kevät ja kesäkin on ok, mutta vain pieninä annoksina. Suomi on mielentila ja täällä viihtyy filosofinen ja ripauksen melankolinen ihminen. Sellainenhan se on elämäkin. Esim. jenkit peittävät tekopirteyden ja kaikki-aina-hyvin-hymynsä taakse tiedon kaiken katoavuudesta, joka Suomessa on hyvin hallussa. Niinpä. Suomi on minun maani. Täällä ollaan lähempänä elämän perustaa.

Itse olen aika paljon lueskellut suomalaisten ”merkki-ihmisten” muistelmia 50-70-luvuilta. Mieleeni on kyllä ensimmäisenä jäänyt, että suomalaiset olivat melko kansainvälistä porukkaa jo tuolloin. Reissuissa käytiin ties missä asti ja ulkomailla opiskeltiin/työskenneltiin paljon. En ole myöskään mitään erityisen huonoja itsetuntoja huomannut.

Mitä tulee avoimuuteen niin no jaa, kuinka avoimia oltiin jossain Alabamassa tai Georgiassa 50-70 -luvuilla. En usko että Suomi jää välttämättä toiseksi Euroopan maillekaan, toki maahanmuuttoilmasto oli tiukempi ja sossua ei ollut. En pidä nykyistä käytännössä avoimien ovien mallia järkevänä tai edes taloudellisesti perusteltuna. Pikemminkin siitä seuraa lisää ikävyyksiä.

Itse asiassa vähän sellainen mielikuva on tullut, että elämä Suomessa oli jossain määrin mielekkäämpää tuolloin. Ainakin ns. ”korkeakoulututetuille”, mutta miksei muillekin. Ehkä kyse on siitä, että nuo vuosikymmenet olivat kuitenkin jatkuvan kasvun vuosikymmeniä. Kaikille löytyi töitä ja elämän sisältöä. Nythän tilanne on se, että kahdessa vuosikymmenessä Suomi on jotenkin onnistunut ryssimään asiansa melko pahasti ja esim. massatyöttömyys on tullut jäädäkseen. Tämä ei ole pelkästään Suomen vika, tietystikään. Mutta siirtyminen avoimeen markkinatalouteen ei ole mennyt kuin Stromsössä vaan liikaa on ollut volatiliteettia ja epävarmuutta. Osaamisen puutetta, ehkäpä.

Oma osansa asiaan on ollut poliittisen elämän tyhjyyden lopullisella paljastumisella. Suomessa voidaan vain haaveilla esim. jenkkityylisistä poliitikoista, joilta oikeasti odotetaan tekoja hyssyttelyn sijaan. Voi olla, että monipuoluejärjestelmä Suomessa on tullut tiensä päähän, puolueet ovat liian samankaltaisia.

No, mutta kyllä Suomella vielä saumansa on.

Jes!
Hifive Suomelle ja Suomen kansalle, joka niin monen koettelemuksen jälkeenkin vielä pystyy juhlistamaan omaa itsenäisyyttään!
Kriittinen lähestyminen aiheseen herättää tosin epäilyksiä tämän nykyisen itsenäisyyden laadusta.
Pitäisikö pikemminkin juhlia osallisuutta Euroopan liittovaltion pienenä osavaltiona, jos se on juhlimisen arvoista?
Tuhlaajapoika on jo myynyt Suomen. Halvalla meni.

Suomen, kuten Euroopan ja myös muiden länsimaiden globaali painoarvo vähenee. Nousussa ovat suuret idän kulttuurit sekä Afrikka. Demografinen kehitys siirtää painopisteen itään ja etelään.

Niin, voisi sarkastisesti kait muotoilla asian jopa niinkin kärkevästi, että Suomi on myynyt ”sielunsa” liittoutuessaan EU:hun ja euroon (Natoonkin pitäisi liittyä pikaisesti, virallisesti). Länsimailla on nyt kova kiire ja tarve yhdistää voimansa, jotta tämä ”globaalin painoarvon” siirtyminen olisi mahdollisimman minimaalia ja kivutonta. Länsimaat (taikka oikeastaan tietty ”porukka” länsimaista) eivät katso suopealla silmällä kun Kiina ja Intia ( ja muu Aasia) kehittävät omia markkinavoimiaan, jotka ”ottavat ohjakset” länsimailta esim Afrikan mantereella, joka on uhrin roolissa tässä näytelmässä.
Pelissä on isot rahat=valta, eikä sellaisesta luovuta ilman taisteluita.
On vain ajan kysymys milloin ”paska osuu tuulettimeen”.