Hurrikaani Katrinan ja 9/11-iskujen tärkein oppi on tämä: Yhdysvallat on parhaimmillaan kriisitilanteissa

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Yhdysvallat on niin iso, alueellisesti ja kulttuuriltaan kirjava liittovaltio, että sitä on joskus vaikea edes mieltää yhdeksi maaksi. Maan taloudellinen ja kulturaalinen heterogeenisyys on omiaan ruokkimaan syviä poliittisia ristiriitoja, joita on pahimmillaan ratkottu jopa aseiden avulla.

Viime vuosina poliittinen jakautuminen on käynyt jälleen kovilla kierroksilla. Jotkut puhuvat peruuttamattomasta jännitteestä sinisten ja punaisten osavaltioiden välillä ja tarjoavat puolitosissaan ratkaisuksi jopa Yhdysvaltojen pilkkomista.

 

Olen todistanut myös toisenlaisen Amerikan: maan jonka asukkaat osoittavat uskomatonta yhteenkuuluvaisuutta ja uhrautuvaa ventovieraista välittämistä.

Syyskuun 11. päivä vuonna 2001 oli valtava inhimillinen tragedia, jossa ihmiskunta osoitti huonoimpia puoliaan. Mutta iskujen jälkeen amerikkalaiset osoittivat ihmisyyden positiivisen voiman.

Muistan syyskuun 12. päivän, jolloin kukaan ei ollut republikaani tai demokraatti, homo tai hetero, musta tai valkoinen, mies tai nainen.

Lähdin iskujen jälkeen Washingtoniin ja New Yorkiin raportoimaan tapahtumista Suomen Kuvalehdelle. Muistan pitkät jonot verenluovutuspisteissä, tavalliset newyorkilaiset tarjoamassa ruokaa ja juomaa pelastustyöntekijöille, ventovieraat halaamassa ja lohduttamassa toisiaan.

Katrina-hurrikaanin jälkeen vuonna 2005 tapasimme kuvaajan kanssa ihmisiä, jotka tarjosivat ventovieraille eurooppalaisille journalisteille yösijaa kodeissaan. Kaikki jotka kykenivät, tekivät töitä kellon ympäri ruokkiakseen, hoitaakseen, ja auttaakseen hurrikaanin kurittamia ihmisiä.

Matkalla takaisin Atlantaan tapsain motellin parkkipaikalla miehen, joka oli ottanut moottorisahansa ja työkalunsa ja lähtenyt kotoaan Pohjois-Carolinasta kohti Mississippin rannikkoa – siltä varalta että joku tarvitsi apua. Hän oli liikkeellä omilla rahoillaan ja ajallaan.

 

Nyt, uuden massiivisen hurrikaanin suunnatessa kohti etelärannikkoa ja kansan ollessa 9/11 vuosipäivän jälkimainingessa, muistot ja vaistot ovat jälleen heränneet. Jos joku osaisi pullottaa tämän energian ja hyvän tahdon, maailma olisi huomattavasti parempi paikka. On ikävää, että tarvitaan kriisi sen löytämiseksi.

 

Soundtrack: Wilco, Sky Blue Sky.