Huonoja häviäjiä

Viimeviikkoinen vaalitulos on kirvoittanut katkeria kommentteja ja surkuhupaisia reaktioita häviäjiltä.

Häviäjien vollotus on normaali ilmiö intensiivisessä ja korkeiden panosten amerikkalaisessa politiikassa, ja siihen syyllistyvät sekä demokraatit että republikaanit.

Kun George W. Bush valittiin uudelleen vuonna 2004, uikutus kuului kautta kyberavaruuden. Liberaalit demokraatit uhkasivat muuttaa Kanadaan tai Eurooppaan. Bush oli syyskuun 11. päivän terrori-iskut sallinut Bushitler, joka varasti vaalit voidakseen jatkaa sotiaan sekä neokonservatiivisen totalitarismin rakennusprojektiaan.

Nyt on republikaanien vuoro. Maastamuutto-uhkailut eivät heille toimi, sillä maailmasta tuskin löytyy konservatiivisempaa modernia länsimaista valtiota uudeksi asuinpaikaksi. Muuton sijasta konservatiiviset hihhulit haluavat pilkkoa Amerikan.

Kymmenet tuhannet amerikkalaiset, valtaosin Mitt Romneyta tukeneista osavaltioista, ovat allekirjoittaneet adresseja, jotka vaativat heidän asuttamiensa osavaltioiden eroa liittovaltiosta. Addressit löytyvat Valkoisen talon sivuilta, joille kaikki amerikkalaiset voivat lähettää ehdotuksiaan ja addressejaan.

Addresseista ei tietenkään tule mitään, mutta ne antavat vaalituloksesta kääminsä käräyttäneille mahdollisuuden terapiaan ja itsensä toteuttamiseen. Tosipaikan tullen valtaosalta allekirjoittaneista menisi todennäköisesti herne nenään. Esimerkiksi vankan konservatiivinen Etelä on nettosaaja rahaliikenteessään liittovaltion kanssa. Erouhkailut ovat hupaisaa seurattavaa, varsinkin kun ne valtaosin tulevat vankkaa patriotismiaan vannovalta kansanosalta.

Keskiviikkona Romney liittyi valittajien kerhoon. Hän syytti tappiostaan presidentti Barack Obaman ”lahjoja” afroamerikkalaisille, latinoille ja naisäänestäjille. Romney ei maininnut itse upporikkaille tukijoilleen lupaamiaan lahjoja, kuten veroleikkauksia sekä talouden säännöstelyn leikkauksia.

Raivo ja vaalikrapula hiipuvat pian. Pian jopa teekutsulaiset havaitsevat, että Valkoisen talon varastanut kenialainen muslimi-kommunisti ei sittenkään tee maasta uutta Pohjois-Koreaa. Mutta ensin sirkus jatkuu muutaman viikon.

Soundtrack: Velvet Revolver, Fall to Pieces.