Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Homojen historia on meidän historiaamme

Blogit Americana 15.7.2011 09:18
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Kalifornian osavaltio ryhtyy vaatimaan kouluja opettamaan homojen, lesbojen, ja transseksuaalisen historiaa osana laajempaa historian opetusohjelmaa. Jo oli aikakin!

Kuvernööri Jerry Brown allekirjoitti lain torstaina. Lausunnossaan hän painotti historian tarvetta rehellisyyteen. Hän myös painotti uuden lain takaavan, että ”kaikkien amerikkalaisten saavutukset ja teot, kaikilta elämän poluilta, noteerataan nyt historiankirjoissa.”

Ei niin yllättävästi, joillakin konservatiiveilla on vaikeuksia sulattaa lakia. Kirkon miehet, käyttäen melko surrealistista logiikkaa, tulkitsivat lain ”hyökkäykseksi ydinperhettä vastaan.” Eräs konservatiivinen organisaatio kutsui lakia ”seksuaaliseksi aivopesuksi.”

Konservatiivit ovat kautta aikojen vierastaneet uusien näkökulmien, metodologien, ja kohderyhmien ottamista historian piiriin. Tieteenlaji syntyi alunperin kansallisista tarpeista, keskittyen kertomaan jälkipolville tarinoita yhteisöjen armeijoiden suurista voitoista sekä heidän johtajiensa viisaudesta ja urheudesta. Sen syntyhistoria on siis raskaan propagandistinen.

Vasta 1800-luvulla historia ryhtyi todenteolla painottamaan metodologista kurinalaisuutta sekä puoluettomuutta, kun saksalaisen historismus-koulukunta Leopold von Ranken johdolla pyrki kertomaan ”wie es eigentlich gewesen,” eli mitä tapahtui todella.

Vanhan kaartin nationalistit ja muut idealistit eivät tietenkään pitäneet von Ranken teorioista. Historismus-päivistä alkaen konservatiivit ovat usein suhtautuneet kielteisesti uusin metodeihin sekä uusien ryhmien nostamiseen historiallisen tutkimuksen polttopisteeseen.

Vaatimukset afroamerikkalaisten, latinojen, amerintiaanien, tai naisten historian opettamisesta aiheuttivat aikoinaan kriittisiä reaktioita. Edelleenkin monet alaa tuntemattomat valittavat, miten oppiaineesta on tullut poliittisen korrektiuden temmellyskenttä, ja miten ”oikea historia” on jäänyt propagandistisen joukkohalaamisen jalkoihin. Minä ja kollegani kuulemme jatkuvasti rutinaa siitä, miten me historioitsijat emme enää osoita Yhdysvaltain historian yleiskursseilla kylliksi huomiota George Washingtoniin ja kumppaneihin, vaan poltamme arvokasta luentoaikaa orjien kulttuurin, siirtolaisten, ay-liikkeen, ja ideoiden historian yksityiskohtaiseen jankkaamiseen.

Taloushistorioitsijana uskon vuorenvankasti talouden tutkimisen historialliseen merkitykseen, ja omasta mielestäni ”political economy,” eli talouden ja politiikan liittymäkohta, on historiallisista tutkimusaloista tärkein. Silti, historiallisen perspektiivin laajentaminen on elintärkeää – jopa yleisen historian kursseilla. Kyse ei ole poliittisesta korrektivismista, vaan tarkemman historiallisen kuvan kehittämisestä.

Yhdysvaltain, ja varsinkin sen Etelän, historian tutkiminen ilman huomiota rotuun on kuin lukisi Sveitsin karttaa ilman vuoria. Lisäksi sukupuoliroolit, seksuaalisuus, etniset suhteet, työ, älylliset ja taiteelliset suuntaukset, ja jopa muoti muokkaavat ihmisten päivittäistä elämää ja sen kautta myös taloutta ja politiikkaa. Niiden ymmärtäminen on historian lukijoille erittäin tärkeää.

Homot ja muut seksuaaliset vähemmistöt ovat pelanneet erittäin suurta roolia Yhdysvaltain, ja erityisesti Kalifornian, historiassa. Varsinkin San Franciscon kehittyminen modernin gay-kulttuurin globaaliksi kehdoksi on tärkeä tarina kalifornialaisessa kulttuurihistoriassa.

Kalifornian uusi laki edesauttaa tietenkin homojen historian sisällyttämiseen kansakunnan laajempaan tarinaan, ja sellaisena parantaa homojen asemaa täysivaltaisina amerikkalaisina. Mutta se auttaa vähintäänkin yhtä paljon kaikkia kalifornialaisia, edesauttaen heitä ymmärtämään osavaltionsa historian aikaisempaa laajemmin ja hienovaraisemmin.

Soundtrack: Judy Garland, Somewhere Over the Rainbow.