Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Homojen historia on meidän historiaamme

Marko Maunula
Blogit Americana 15.7.2011 09:18

Kalifornian osavaltio ryhtyy vaatimaan kouluja opettamaan homojen, lesbojen, ja transseksuaalisen historiaa osana laajempaa historian opetusohjelmaa. Jo oli aikakin!

Kuvernööri Jerry Brown allekirjoitti lain torstaina. Lausunnossaan hän painotti historian tarvetta rehellisyyteen. Hän myös painotti uuden lain takaavan, että ”kaikkien amerikkalaisten saavutukset ja teot, kaikilta elämän poluilta, noteerataan nyt historiankirjoissa.”

Ei niin yllättävästi, joillakin konservatiiveilla on vaikeuksia sulattaa lakia. Kirkon miehet, käyttäen melko surrealistista logiikkaa, tulkitsivat lain ”hyökkäykseksi ydinperhettä vastaan.” Eräs konservatiivinen organisaatio kutsui lakia ”seksuaaliseksi aivopesuksi.”

Konservatiivit ovat kautta aikojen vierastaneet uusien näkökulmien, metodologien, ja kohderyhmien ottamista historian piiriin. Tieteenlaji syntyi alunperin kansallisista tarpeista, keskittyen kertomaan jälkipolville tarinoita yhteisöjen armeijoiden suurista voitoista sekä heidän johtajiensa viisaudesta ja urheudesta. Sen syntyhistoria on siis raskaan propagandistinen.

Vasta 1800-luvulla historia ryhtyi todenteolla painottamaan metodologista kurinalaisuutta sekä puoluettomuutta, kun saksalaisen historismus-koulukunta Leopold von Ranken johdolla pyrki kertomaan ”wie es eigentlich gewesen,” eli mitä tapahtui todella.

Vanhan kaartin nationalistit ja muut idealistit eivät tietenkään pitäneet von Ranken teorioista. Historismus-päivistä alkaen konservatiivit ovat usein suhtautuneet kielteisesti uusin metodeihin sekä uusien ryhmien nostamiseen historiallisen tutkimuksen polttopisteeseen.

Vaatimukset afroamerikkalaisten, latinojen, amerintiaanien, tai naisten historian opettamisesta aiheuttivat aikoinaan kriittisiä reaktioita. Edelleenkin monet alaa tuntemattomat valittavat, miten oppiaineesta on tullut poliittisen korrektiuden temmellyskenttä, ja miten ”oikea historia” on jäänyt propagandistisen joukkohalaamisen jalkoihin. Minä ja kollegani kuulemme jatkuvasti rutinaa siitä, miten me historioitsijat emme enää osoita Yhdysvaltain historian yleiskursseilla kylliksi huomiota George Washingtoniin ja kumppaneihin, vaan poltamme arvokasta luentoaikaa orjien kulttuurin, siirtolaisten, ay-liikkeen, ja ideoiden historian yksityiskohtaiseen jankkaamiseen.

Taloushistorioitsijana uskon vuorenvankasti talouden tutkimisen historialliseen merkitykseen, ja omasta mielestäni ”political economy,” eli talouden ja politiikan liittymäkohta, on historiallisista tutkimusaloista tärkein. Silti, historiallisen perspektiivin laajentaminen on elintärkeää – jopa yleisen historian kursseilla. Kyse ei ole poliittisesta korrektivismista, vaan tarkemman historiallisen kuvan kehittämisestä.

Yhdysvaltain, ja varsinkin sen Etelän, historian tutkiminen ilman huomiota rotuun on kuin lukisi Sveitsin karttaa ilman vuoria. Lisäksi sukupuoliroolit, seksuaalisuus, etniset suhteet, työ, älylliset ja taiteelliset suuntaukset, ja jopa muoti muokkaavat ihmisten päivittäistä elämää ja sen kautta myös taloutta ja politiikkaa. Niiden ymmärtäminen on historian lukijoille erittäin tärkeää.

Homot ja muut seksuaaliset vähemmistöt ovat pelanneet erittäin suurta roolia Yhdysvaltain, ja erityisesti Kalifornian, historiassa. Varsinkin San Franciscon kehittyminen modernin gay-kulttuurin globaaliksi kehdoksi on tärkeä tarina kalifornialaisessa kulttuurihistoriassa.

Kalifornian uusi laki edesauttaa tietenkin homojen historian sisällyttämiseen kansakunnan laajempaan tarinaan, ja sellaisena parantaa homojen asemaa täysivaltaisina amerikkalaisina. Mutta se auttaa vähintäänkin yhtä paljon kaikkia kalifornialaisia, edesauttaen heitä ymmärtämään osavaltionsa historian aikaisempaa laajemmin ja hienovaraisemmin.

Soundtrack: Judy Garland, Somewhere Over the Rainbow.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Aikamoista kasinaismoralismia tässä on jo yli 1600 vuotta vietettykin, vaikka esim. kaikissa katolisissa maissa on tiedetty se, että papiksi voi päästä ainoastaan mies, jonka on lisäksi oltava homo! Asia on ollut niin herkkä, että jopa Raamattukin piti väärentää 300-luvun lopulla. Silloinhan Raamattuun kirjoitettiin, että homous on syntiä ja vakuudeksi Jeesuskin tehtiin ”neitseestä syntyneeksi poikamieheksi” ( vaikka kyllä oli naimisissa ja isä) ja kaiken vahvistamiseksi äänestettiin Nikean kirkolliskokouksessa vielä Jumalaksi!
En ymmärrä miksi näin piti tehdä. Ehkä siksi, että papisto vain halusi itselleen varman toimeentulon, jälkipolvista kun ei tarvinnut välittää. – Ja tilannehan jatkuu samana!
Itse olen umpihetero, mutta parhaista kavereistani suurin osa on homoja. – He ovat erittäin tehokkaita tiedemiehiä ja mitä parhaita taiteilijoita. – He voivat keskittyä vain tähän päivään, kun tulevaisuudesta ei tarvitse välittää ja hyvä niin. – Sen vuoksi he hakkaavat meidät heterot mennen tullen niin tieteissä kuin taiteissakin ja parasta on meidän vaan olla nöyriä ja hyväksyä oma huonommuutemme. – Yhdessä heidän kanssaan me kuitenkin ollaan hyviä, parempia kuin että olisimme yksin!

Tai sitten kärpäsestä tehdään härkänen. Suuntautuneisuudesta puhuminen alkaa mennä jo överiksi. Mitä jos vaan hyväksyttäisiin se fakta että homous on yksi ilmiö elämän kirjossa, kuten hiusten väri.

Tai jos pitää alkaa paapomaan erilaisia sorrettuja identitettejä niin vaadin että seuraavaksi kirjoitetaan historia meidän vasenkätisten yökastelijoden näkökulmasta!!!

Onko homoilu ollut yhdysvalloissa historiallisesti sitten niin merkittävä asia, että sitä varten pitää historia kirjoittaa lain määräyksellä uusiksi?

Vai ovatko homot nyt tällähetkellä niin merkittävässä asemassa että he määräävät millälailla historiaa kouluissa opetetaan?

Homojen historiasta Kaliforniassa en tiedä, mutta täällä Suomessa ”homojen historian” sisällyttäminen esim lukion opetussuunnitelmaan olisi mielestäni liioittelua. Homojen oikeuksista jne. saa ja pitääkin puhua, myös koulussa, mutta epäilen elämänkatsomuksen / etiikan / yhteiskuntaopin / terveystiedon kaltaisten oppiaineiden soveltuvan paremmin siihen tarkoitukseen.
Onko homoilla ja homojen kohtelulla jotenkin suuri ja merkittävä osuus maailmanhistoriassa _nimenomaan homoutensa_ vuoksi, siten että sitä tulisi historianopetuksessa korostaa, vai minkälaista homojen historiaa oikeastaan tulisi opettaa?

So. tarkoittaisiko ”homojen historian” opettaminen a) homoalakulttuurin historiaa huivikoodeineen, b) puhetta siitä kuinka kuinka ne ja ne merkkihenkilöt olivat homoja (Turing, Wilde, …?) vai c) yleisesti seksuaalisuutta esim. antiikin aikana (miten erosi nykypäivän homo/bi/hetero -normatiivisuudesta ym)?

Mielestäni vaihtoehto c) olisi parhaiten paikallaan.

Aika suuri vaarahan tässä on sortua postmoderniin höpsismiin, eli ylitulkita ja paapoa mitä tahansa identiteetin, rodun tai seksuaalisuuden perusteella. Eivätkö nämä kuitenkin ole melko toissijaisia ja parhaimmillaankin vain marginaalisia suureita? Ketä oikeasti kiinnostaa onko historiallinen toimija x homo- vaiko heteroseksuaali? Missä nämä ”vaietut äänet” ovat, onko niitä edes?

Tietenkin maginaalin tutkiminen voi edistää kokonaishistoriallisen tutkimuksen edistymistä. Mutta vain jos marginaali asettuu kontekstissa omalle paikalleen ja kokonaisuus pysyy hallinnassa. Marginaali on kutienkni vain marginaalia, teot ratkaisevat eivät ryhmäedustukset tmv. politisoitunut höpinä.

Olisiko kommentoijien mielestä parasta, että homoista ei puhuttaisi kouluissa mitään? Vaietaan? Unohdetaan vaino?

Aha.
Tämä oli sitten vimeinen M. Maunulan kolumni, jonka luen.
Pidin häntä ”tolkun miehenä” – Kaurismäki -kolumnin takia – mutta erehdyin.
Samaa homosoopaa suoltaa, kuten kaikki muutkin.

Ihmisiä on likaa. Yhä useammista pitäisi tulla lesboja ja homoja. Täällä Thaimaassa lesboja ja homoja on runsaasti, eikä sitä kukaan paheksu. Seksuaalinen vapaus vallitsee.

On totta että kirkonmiehet ennen olivat usein homoja kuten munkitkin. Sehän oli vain hyvä.

Tuo on totta, että ihmisiä on liikaa.

Ja lisää pukkaa.

Pari päivää sitten YK:n pääsihteerikin juuri Porissa puhui teemasta.

Vuoteen oliko se 2050 mennessä vuoden 2000 väkiluku taas tuplaantuu. Oliko se 9 miljardiiin…

Mutta ei ongelman hoitoon homostelua tarvita.

Voidaan vallan mainiosti jatkaa luonnolliseen ”perinteiseen tyyliin” – ja eikun sterilisaatioleikkausiin, koko sakki.

No, muutamalle valioyksilölle voidan antaa lisääntymislupa. Jopa lisääntymisVELVOLLISUUS…

Mutta se on jo toinen tarina.

Voin vain pahoitella, että oman kouluaikani historianopetus sivuutti huolettomasti maailmanhistorian todelliset vaikuttajat. Kuten mösjöö Mossen ja Lenita Airiston rytmikkäät mannekiinit.