Hitler: Rasistinen anarkisti?
Olemmeko olleet väärässä Adolf Hitleristä? Onko perinteinen mielikuvamme Hitleristä saksalaisena nationalistina ja pöyristyttävän murhanhimoisena antisemiittinä liian yksinkertainen?
Timothy Snyder uskoo näin.
Sitten Tony Judtin kuoleman viisi vuotta sitten Timothy Snyder on ehkä paras elossa oleva Euroopan historian tuntija. Miehen edellinen kirja Bloodlands: Europe between Hitler and Stalin oli mestariteos. Kirja analysoi Hitlerin ja Stalinin toteuttamien joukkomurhien logiikkaa ja metodeja ja tuo myös teurastuksen talousmaantieteen lukijoiden laajempaan tietoisuuteen.
Snyderin tuore teos, Black Earth: The Holocaust as History and Warning, on looginen jatko Bloodlandsille. Kirja perehtyy tarkemmin Hitlerin ideologiaan. Snyder esittelee Hitlerin, joka on huomattavasti aikaisempia käsityksiä radikaalimpi ja metafyysisempi ajattelija.
Snyder sanoo, että Hitler ei ollut niinkään saksalainen nationalisti kuin rodullinen anarkisti. Hitlerille nationalismi oli pelkkä työkalu, jonka avulla hän halusi palauttaa ihmiskunnan takaisin sen ”luonnolliseen tilaan”: eri rotujen väliseen jatkuvaan sotaan ja taisteluun ylivallasta.
Hitlerin maailmankuvassa kansainvaellusten aikakauden, heimojen ja ns. rotujen jatkuva eloonjäämiskamppailu edusti ihmiskunnan luonnollista tilaa.
Autoritaarinen valtio, tiede ja teollisuus olivat hyödyllisiä auttamaan rotua, eli Hitlerin tapauksessa hänen ihailemiaan germaaneja, tuhoamaan vastustajansa, mutta valtiolla ei ollut varsinaista itseisarvoa.
Hitlerin pakkomielteenomainen juutalaisten viha kumpusi hänen uskomuksestaan, että juutalainen sivistys oli vieraannuttanut ihmiset luonnontilasta. Lait, yhteiskuntajärjestelmät ja kristillinen uskonto loivat luonnonvastaisen järjestelmän, jossa vahvimmat eivät aina voittaneet, ja jossa heikommat voivat lain ja etiikan avulla nousta hallitsemaan vahvempiaan.
Idealisti-Hitler syytti juutalaisia kapitalismista, kommunismista ja kristinuskosta. Politiikko-Hitler myöhemmin piti suunsa supussa kristinuskon juutalaisuudesta, mutta hänen ideologiassaan kristillinen etiikka oli samanlainen mädättävä juutalainen luomus kuin kaksi aikakauden kilpailevaa talousmalliakin. Jotta Hitlerin ajama paluu luonnontilaan ja rotujen taisteluun olisi voinut toteutua, kaikki juutalaiset oli tapettava. Ja jotta tappaminen olisi mahdollista, valtio oli tuhottava.
Vain itärintaman valtiottomassa tilassa natsit kykenivät toteuttamaan juutalaisten massamurhan toivomassaan mittakaavassa. Ei ollut pelkkä päähänpisto, että Länsi-Euroopan juutalaiset, saksalaiset mukaan luettuina, kuljetettiin Itä-Euroopan verikentille tapettaviksi.
Todistuskappaleena Snyder vertaa muun muassa Viron ja Tanskan juutalaisten kokemuksia saksalaisen miehityksen alla. Neuvostoliiton ja Saksan suorittamat miehitykset olivat tuhonneet Viron hallinnon ja valtio-apparaatin tehokkaasti, mahdollistaen maan juutalaisten joukkomurhat.
Usein saksalaisten kanssa yhteistyötä tehneet virolaiset murhaajat olivat vielä pari kuukautta aikaisemmin työskennelleet NKVD:lle. Tanskassa, jossa miehitys oli luonteeltaan pehmeämpi ja valtio pysyi maan ohjissa, liki kaikki juutalaiset selvisivät sodasta hengissä.
Snyderin analyysi on provokatiivista mutta vakuuttavaa. Hän pohjaa tulkintansa vahvasti Hitlerin omiin kirjoituksiin, ja erityisesti Mein Kampfiin. Mies myös käyttää hyväkseen mittavaa kielitaitoaan ja lähdeaineistoa vertaillakseen Puolan ja Saksan suhtautumista juutalaisiin vähemmistöihinsä.
Eurooppalainen antisemitismi oli voimakasta, mutta Puola ei nähnyt juutalaisia metafyysisenä ongelmana, joka tarvitsi ”lopullisen ratkaisun”, vaan tyytyi tukemaan juutalaista valtiota Palestiinan alueelle, jonne Puola voisi lähettää ei-halutut juutalaisensa.
Kirja on vahvimmillaan ja kiinnostavimmillaan analysoidessaan Hitlerin maailmankuvaa. Snyder osoittaa, miten Hitler ajoi kyynistä ja ristiriitaista politiikkaa, jonka pohjimmaiset tavoitteet olivat vastustajien mielikuvituksen tavoittamattomissa. Praktinen politiikka – ajoittain harkittu mutta usein emootioiden heittelemä – suitsittiin ajamaan liki apokalyptista visiota.
Kuten kirjan titteli sanoo, se on myös varoitus. Ukrainan sodasta ja Euroopasta laajalti kirjoittanut Snyder kehottaa maailmaa katsomaan maailmamme tilannetta kriittisillä silmillä.
Paranoiaan ei ole tarvetta, mutta avoimille silmille ja kyvylle tulkita tilanteita rehellisesti ja jopa radikaalisti on.
Soundtrack: Dmitri Šostakovitš, Seitsemäs sinfonia, C-duuri, opus 60.