Historian tulevaisuus

Viime viikonloppuna Atlanta isännöi Southern Historical Associationin konferenssia. Tapaamisen perusteella voimme sanoa, että historiantutkimuksen nykytila on hyvä.

Kävin ensimmäisissä konferensseissani noin 20 vuotta sitten. Elimme silloin New Left -liikkeen taittumisen aikoja. Hieman karrikoiden voi sanoa, että ellei tutkimuksen otsikossa mainittu ”rotu” tai ”seksuaalisuus” tai ”naiset” tai ”luokka”, tutkijan matka maineeseen ja virkaan oli vaarassa, ja jopa hänen persoonansa ja arvomaailmansa asetettiin joskus kyseenalaisiksi.

Väitöskirjaa vääntäessäni kuulin usein kysymyksiä toisilta nuorilta tutkijoilta, että ”mikset käsittele rotua tai sukupuolta näkyvämmin”. Joskus kysymyksissä oli jopa syyttävä sävy. Yritin selittää, että tutkimukseni käsittelee kansainvälisten suuryritysten tuloa Etelään ja käyttää Etelä-Carolinaa esimerkkitapauksena. En ollut kirjoittamassa kirjaa rotu- tai sukupuolisuhteista globalisaation puristuksessa.

Valtaosin tutkimukseni ja sitä seurannut kirjani saivat hyvää palautetta ammattijulkaisuissa. Sain kielteisempää kritiikkiä vain yhdeltä kommentoijalta, joka valitti etten kirjoittanut sellaista kirjaa jonka hän halusi lukea, siis teosta, jossa afroamerikkalaiset olisivat olleet keskeisemmässä roolissa.