Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Historiallinen fundamentalismi, (meidänkin) aikamme synti

Marko Maunula
Blogit Americana 10.11.2010 16:50

Kaipuu kuviteltuun menneisyyteen on luonnollinen osa miltei jokaista populistista massaliikettä. Paikoitellen kuvitellun menneisyyden ihannointi on harmitonta ja maltillista (perussuomalaiset), mutta pahimmillaan vaarallisen totalitääristä (natsit, islamistit).

Massaliikkeet lukevat historian väärin sekä tietoisesti että tiedostamatta, peilaten omat arvonsa ja ajattelutapansa menneisyyden hahmoihin ja tapahtumiin. Menneisyys sekä sen hahmot edustavat heille ihanteellisia versioita heidän tämän hetken ajatuksistaan ja poliittisista aikomuksistaan.

Tämänkaltaisen väärinluvun tekninen termi on presentismi. Historian tutkijoille tämä on synneistä yleisimpiä ja pahimpia. Opiskeluvuosina professorini systemaattisesti ja ilman sääliä puhdistivat nämä taipumukset meidän aloittelevien historioitsijoiden sieluista (Vielen Dank, Professor Konrad Jarausch!).

Teekutsu-liike on tyyppiesimerkki kuvitellun menneisyyden kaipuusta sekä historiallisten hahmojen uudelleenmuokkaamisesta. Oli vain ajan kysymys, milloin joku historioitsija pisti tämän kuvitellusta historiasta ihanteensa ammentavan liikkeen historialliseen analyysiin. Jill Lepore, New Yorkeriin usein kirjoittava Harvard-professori, ehti ensimmäisenä apajille teoksella The Whites of Their Eyes: The Tea Party’s Revolution and the Battle over American History.

Leporen analyysi on ihailtavan hienovarainen. Teekutsulaisten luova faktojen luku ja todellisuus-haasteinen maailmankuva tarjoaisivat lukuisia houkutuksia ironiaan, mutta Lepore pitää analyysinsä maltillisena ja kritiikkinsä tasapainoisena. Hän summaa teekutsulaisten ”historiallisen fundamentalismin” liki täydellisesti, tuoden sanoiksi tuhansien luentosalien keskusteluissa turhautuneiden professorien tuntemukset:

”Historical fundamentalism is marked by the belief that a particular and quite narrowly defined past–‘the founding’–is ageless and sacred and to be worshipped; that certain historical texts–the founding documents–are to be read in the same spirit with which religious fundamentalists read, for instance, the Ten Commandments; that the Founding Fathers were divinely inspired; that the academic study of history (whose standards of evidence and methods of analysis are based on skepticism) is a conspiracy and, furthermore, blasphemy; and that political arguments grounded in appeals to the founding documents, as sacred texts, and to the Founding Fathers, as prophets, are therefore incontrovertible.”

Teekutsulaiset edustavat äärimmäistä esimerkkiä amerikkalaisesta maan isien palvonnasta. Heidän kuvitelmissaan maan isät olivat liki virheettömiä, sekulaareja pyhimyksiä. Ajatukset keski-ikäisestä Thomas Jeffersonista makaamassa teini-ikäisen orjatytön (Sally Hemings) kanssa, tai Etelän edustajien päämäärätietoiset yritykset saada orjuus koodattua sekä itsenäisyysjulistukseen että perustuslakiin, tai Benjamin Franklinin naisseikkailut sekä uskonnollinen skeptismi ovat heille liki mahdottomia.

Historiallisesti kyseenalaisin teekutsulaisten asenne on liikkeen vankka uskomus, että maan isät olivat yksimielisiä pienen valtion kannattajia. Jotkut (Jefferson) olivat, toiset (Alexander Hamilton, George Washington) eivät. Ajatus perustuslaista elävänä dokumenttina on heille myös vieras. Tieto Jeffersonista kritisoimassa koko perustuslakia (Miksi meidän pitäisi pakottaa tulevat sukupolvet elämään meidän ajatustemme mukaisesti?) synnyttää heidän päissään epistemologisen konfliktin.

Leporen teos kasvaa hienoksi tutkiskeluksi historian roolista massaliikkeessä sekä amerikkalaisessa nykypolitiikassa. Monet sen opetuksista ovat johdettavissa myös eurooppalaisen ja suomalaisen politiikan analyysiin. Teos on vetävästi kirjoitettu, älykäs, ja kiitettävän ytimekäs. Suosittelen lämpimästi hyvän poliittis-historiallisen analyysin ystävien pukinkonttiin.

Soundtrack: Talk Talk, I Don’t Believe in You.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Näinhän se on. Aika kultaa muistot ja menneisyyden hahmoista tulee melkein pyhimyksiä. Mutta minkäpä tuolle voi? Fundamentalistit, myös uskonnolliset, ovat aina keskuudessamme.

Milllos Obama sulkee Guantanamon? Vai onko todellisuushaasteinen maailmakuva kohdannut ikäviä yllätyksiä-Yes we can ja keep the change ja silleen.

Tuosta presentismistä tuli raippaa Turun yliopiston kulttuurihistorian oppiaineessakin aikanaan. Eli ihan perusasioista puhutaan historiantutkimuksen ja opiskelun saralla, todellakin.

Persmäkeläisten pastoraalivisiota on kuvattu Satumaaksi joissain kommentaareissa. Palataan virheettömän Suomen onnen aikaan, jossa tango raikaa ja ongelmia (etnisiä, julkishallinnollisia, sukupuolirooleihin liittyviä tmv.) ei ole. Tätä on arkinen Suomi varhaisen 60-lukulaisuuden perspektiivistä, presentistisessä mielessä nyt ainakin.

Enemmän kuitenkin näen perusteltavissa olevaa epäluuloa heidän projektissaan. On kaiketi vain tervettä, että ihminen kokee uudet muukalaiset vieraiksi integraation alkumetreillä. Konflikti on realiteetti juuri nyt siellä mistä Persujen äänetkin tulevat, suomalaisissa lähiöissä. Samoissa lähiöissä, jotka tulkintani mukaan tuottivat keskiluokkaisen konsensuksen siemenet 70-luvulla.

Nyt tuo aika on ohi ja ääni korottuu kenties syystäkin ennen uutta suomalaista synteesiä.

Eipäs nyt liioitella. Vaiko liekö sekin samaa presentismiä. Kyllä kansanliikkeille tilaus syntyy yhteiskuntien epäkohdista ja hallinnon mädännäisyydestä. Sama ”demokraattinen” meininki Atlantin molemmin puolin (eikä pelkästään Tyynenmeren, kuten Obama Indonesiassa sanoi).

Siteeraan eräästä blogista napakan mielipiteen:
”Kataisten tyyppiset kokoomuslaisidiootit tuhosivat koko EU-n! Ei tämmösellä höttö-EU-lla enää mitään tee! Eihän tämä sekasotkuhässäkkä noudata edes omia taloudellisia pelisääntöjään.

Pelisääntöjä ei edes yritetä noudattaa! Samat Kataiset hortoilevat jo nyt, paraikaa levottomina kynät innosta sojottaen etsiessään jotakin uusia Kreikan tukipakettia muistuttavia älyvapaita rahanlahjoitussopimuksia.

EU-n sopimuksilla pyyhitään perseitä sillä Suomalaisille pitää järjestää lisää laskuja ja velkatakuita! Tämä maa pitää ajaa kunnolla kuralle.

Helvetin hieno viritelmä koko EU! Vain Perussuomalaiset Uusiksen johdolla voi enää tuoda toivoa ja valoa tähän tuhoontuomittuun EU-sekoiluun. Nämä meidän Suomalaisten nimissä nimikirjoituksiaan innoissaa jakelevat rahaministerit pitäisi pistää siksi ajaksi vaikka rautoihin. Kokoomus on Kataisten johdolla tehnyt kamalaa tuhoa Eurolle ja koko Euroopan yhteisölle!

Sieltä on kovaa vauhtia kaatuilemassa koko eteläinen eurooppa, kukin vuorollaan meidän elätettäviksi.”

”…peilaten omat arvonsa ja ajettelutapansa…”
Mitä peileistä näkyy?Oma persreikä.
Höpinä riittää.

Suomessa on eliitti, joka on tuudittautunut oman valtansa verkostojen ylläpitämiseen. Tyhjää puheporinaa eduskunnassa joka viikko, joka ei johda mihinkään.
Hallitus ja oppositio järjestävät näytösotteluja.
Kansalle tämä ei ole hyvä.
Mikä tahansa on parempi kuin nykyinen.
Siksi persuja kannatetaan.

Olennaiset epäkohdat:
-Kansan pitäisi äänestää sikaa säkissä, hallitus muodostetaan salaisissa neuvotteluissa. Rkp aina mukana.
-Valta jaetaan kaupankäynnillä Säätytalon sisätorilla.
-Systeemin kaikkein näkyvin mätäsymboli on kielipolitiikka; armeijalla ei ole kenkiä, mutta folktinget vaatii poliiseja palvelemaan espoolaisia pissiksiä pakkoruotsiksi.