Hillaryn kampanja: järki vastaan tunteet
Hillary Clintonilla on ongelma. Ongelman nimi on Hillary Clinton.
Hillaryn sunnuntainen ilmoitus osallistumisesta presidenttikisaan oli puhdas muodollisuus. Hän on valmistautunut kampanjaansa suuren osan aikuisvuosistaan. Presidenttiysprojektin viimeisin vaihe on sekin kestänyt jo kuusi vuotta.
Vuoden 2008 katkera pettymys ei kestänyt kauan. Hillary otti vastaan ulkoministerin paikan Barack Obaman hallinnossa, vahvistaen teräksenlujaa ansioluetteloaan entisestään. Hillaryn työkokemus ja ainutlaatuinen henkilöhistoria tekevät hänestä paperilla parhaan demokraattisen ehdokkaan Valkoiseen taloon. Republikaaneistakaan on vaikea löytää henkilöä, joka pystyy haastamaan Hillaryn kokemuksen, saavutukset, koulutuksen ja raa’an älyn.
Hillaryn haaste piilee politiikan henkilökysymyksissä sekä amerikkalaisen oikean ja vasemman laidan irrationaalisessa raivossa.
Olen tavannut Hillaryn vuonna 2003. Kun hänen elämänkertansa ilmestyi, hän myönsi Suomen Kuvalehdelle one-on-one haastattelun, ja sain jututtaa Hillarya reilut 20 minuuttia Washingtonissa. Lyhytkin haastattelu, yhdistyneenä keskusteluihin muiden Hillaryn tavanneiden henkilöiden kanssa sekä tietoihini hänen julkisesta persoonastaan, osoittivat kaksi asiaa: Hillary on erittäin älykäs, hyvin informoitu ja nopea ajattelija. Toisekseen, ”lämmin” ja ”empaattinen” eivät ole parhaat määreet kuvaamaan hänen persoonaansa.
Hillary on luunkova tappelija, erinomainen lakimies. Hänen aviomiehensä presidenttiyden aikana Hillary edusti Clintonien lähipiirin ”bad cop” -hahmoa. Poliittisissa kiistoissa ja republikaanien vastaisissa väännöissä Hillary usein kannatti aggressiivista linjaa.
Bill Clintonin presidenttiyttä leimasivat jatkuvat skandaalit ja niiden huono hallitseminen. Skandaalit kasvoivat sekoituksesta republikaanien pakkomielteenomaista Clinton-vihaa, Billin heikkoa oman elämänsä ja libidonsa hallintaa, sekä Hillaryn osaltaan inspiroimaa aggressiivisuutta ja välinpitämättömyyttä poliittisia vastustajia kohtaan.
Republikaanien Clinton-viha on monomaanista ja pelottavan voimakasta. Clintonit edustavat heille pelottavaa yhdistelmää demokraattisia arvoja ja äärimmäisen taitavaa politikointia. He eivät ole vieläkään antaneet Clintoneille anteeksi, että he ajoivat heidän ideologiansa vastaista politiikkaa – ja saivat sen avulla Yhdysvaltain talouden kukoistamaan.
Toinen vihakeskittymä asuu vasemmalla. Monet liberaalit eivät ole antaneet Clintoneille anteeksi, että he eivät osoittautuneetkaan vasemmistodemokraateiksi. Clintonien maltillisuus, ideologinen joustavuus ja yleinen pragmaattisuus eivät natsanneet vasemmisto-idealistien maailmankuvan kanssa.
Demokraattien vasemmalta laidalta noussee haastaja Hillarylle. Vermontin sosialistinen senaattori, riippumaton Bernie Sanders on avoimesti ilmaissut kiinnostusta kisaan. Elizabeth Warren, Massachusettsia edustava senaattori ja Wall Streetin vahtikoira, saattaa odottaa vielä seuraaviin vaaleihin, mutta vasemmisto on aktiivisesti yrittänyt saada häntä mukaan kampanjaan.
Rationaalisessa, ainoastaan taitoja ja kokemusta painottavassa poliittisessa kulttuurissa Hillaryn pitäisi olla itsestään selvä demokraattien ehdokas ja presidentti. Tunteiden, vaistojen ja ideologioiden oikeassa maailmassa Hillaryn on opeteltava kanavoimaan persoonansa pehmeintä puolta julkisesti. Toistaiseksi Hillary itse on Hillaryn pahin vastustaja.
Soundtrack: Tammy Wynette, Stand by Your Man