Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Hillary – miksi häneen ei luoteta?

Blogit Americana 26.8.2016 13:26
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Politiikassa mielikuvat muuttuvat usein todellisuudeksi. Hillary Clinton on itse osaltaan luomansa yli 20 vuotta vanhan mielikuvan vanki.

Vaaleihin on nyt noin kaksi kuukautta. Republikaanien ehdokas on jatkuvien valheiden, loukkausten ja poliittisten virheiden Tonava. Miksi Hillary ei ole jo murskannut Donald Trumpia maanrakoon?

Kun Hillary nousi ensin alueelliseen ja myöhemmin kansalliseen valokeilaan kuvernööri ja presidentti Bill Clintonin puolisona, kansakunta tutustui tosikkomaiseen, ylimieliseen ja kovanyrkkiseen Hillaryyn.

Siinä missä Bill oli suvereeni politiikko, joka huokui empatiaa ja kykyä asettua äänestäjiensä asemaan, Hillary oli kylmä lakimies. Kontrasti vain korostui, kun Hillary seisoi halinallepuolisonsa rinnalla.

Arkansasin kuvernöörin vaimona Hillary saattoi ilmestyä Arkansasin yliopiston amerikkalaisen jalkapallon kotiotteluihin kirja kädessä. Osavaltiossa, jossa matsit ovat tärkeä sosiaalinen tapahtuma, tällainen vahvisti mielikuvaa ulkopuolisesta, jota ei edes kiinnostanut samastua ympäristöönsä.

Billin presidenttikampanjan aikana Hillary kritisoi kotiäitejä ja esiintyi muutenkin kuin tiukkahuulinen kirjastotädin parodia. Muistan vuoden 1992 kampanjasta rupattelut metroissa ja kahviloissa, joissa atlantalaiset sanoivat pitävänsä Billistä, mutta ”hänen vaimonsa on bitch”.

Valkoisessa talossa Hillarysta kehittyi nopeasti presidenttipuolisonsa aggressiivinen puolustaja. Hillary oli ennen kaikkea lakimies. Hänen vaistonsa kehotti häntä tappelemaan, sulkemaan rivit ja tiedotuskanavat sekä olla antamatta piiruakaan periksi. Tämä on hyvä strategia lakimiehelle mutta surkea politiikolle.

 

Nyt Hillary joutuu jatkuvasti taistelemaan puolustusasemista. Media ja amerikkalaisten enemmistö suhtautuu kaikkiin Hillaryn sanomisiin ja tekemisiin epäillen. Pienetkin lapsukset ja totuuden mutkien suoristamiset vahvistavat entisestään mielikuvaa ehdokkaasta epäluotettavana ja salailevana manipuloijana. Hillaryn valheet hänen sähköposteistaan eivät auta.

Silti on tragikoomista seurata, kuinka Hillary kampanjoi patologista valehtelijaa ja takkinsa toistuvasti kääntävää kävelevää loukkauskonetta vastaan ja kymmenet miljoonat pitävät Hillarya ehdokkaista vähemmän luotettavana.

Trumpin valheet ja toistuvat sammakot ovat kymmenille miljoonille sulatettavia, koska Trump on Trump. Me odotamme niitä häneltä. Ne menevät huumorista. Mediahahmo Trump on viihdyttäjä. Jos hän joskus sanoo jotain joka kuulostaa miltei älykkäältä ja harkitulta lausunnolta, kommentaattorit taputtavat kuin taaperolle, joka osaa ottaa pari haparoivaa askelta.

Seksistiset asenteet, hyperpoliittinen ilmapiiri ja median vääristynyt idea tasapuolisuudesta ovat osaltaan muokanneet poliittista keskustelua ja kansakunnan mielikuvaa Hillarysta. Mutta valtaosin Hillary saa syyttää mielikuvasta 1990-luvun itseään. Ensimmäiset vaikutelmat ovat usein pysyviä.

 

Soundtrack: Kurt Vile, Smoke Ring for My Halo: