Hillary ja ulkopolitiikka: Paluu amerikkalaiseen hegemoniaan?
The American Conservative, ajattelevan paleokonservatiivisen liikkeen tärkeä julkaisu, kritisoi rajusti Hillaryn Clintonin ulkopoliittista linjaa. Lehti kutsuu Hillaryn ulkopoliittista linjaa ”johdonmukaisen huonoksi”.
Hillary on 25 viime vuoden aikana kannattanut jokaista Yhdysvaltain harkitsemaa sotilaallista väliintuloa. The American Conservative luokittelee hänet ”haukkamaisimmaksi demokraattien presidenttiehdokkaaksi sitten Lyndon B. Johnsonin”.
Toimiessaan Obaman hallituksessa Hillary oli johdonmukaisesti sen vahvimpia voimapolitiikan puolustajia, joka muun muassa vaati Yhdysvaltain ajavan ja valvovan lentokieltoa Syyrian yllä. Päätös olisi paitsi sitonut Yhdysvallat Syyrian konfliktiin entistä vahvemmin sitein mutta myös johtanut vakavaan diplomaattiseen kiistaan Venäjän kanssa.
Presidentti Barack Obama nimesi hiljattain Libyan operaation hänen presidenttikautensa huonoimmaksi päätökseksi. Obama sanoi, että länsivallat eivät olleet varautuneet Muammar Gaddafin kaatumisen jälkeiseen tilanteeseen.
Hillary puolustaa edelleen Libyan operaatiota. The American Conservative sanoo, että republikaanisten ehdokkaiden vielä pöyristyttävämmät lausunnot sekä demokraattisten haukkojen uskomus Libyan onnistumiseen ovat suojelleet Hillarya laajalta kritiikiltä.
Saudi Arabia, Israel ja amerikkalaiset haukat olisivat tyytyväisiä Hillaryn presidenttiyteen, The American Conservative uskoo. He saisivat Hillarysta presidentin, joka hyväksyisi heidän toimensa ja olisi valmis sitomaan Yhdysvallat uusiin sotiin.
Tuskin kukaan voi kiistää Hillaryn sijaintia demokraattisten haukkojen leirissä. Hän hävisi vuoden 2008 demokraattien ehdokkuuden ennen kaikkea Irakin sodan kannatuksensa vuoksi. Sodanvastainen nuori senaattori Illinoisista mätki sen avulla establishmentin ehdokas Clintonin kumoon.
Obaman maltillisen isolationismin ja neuvotteluhakuisen hallinnon sisällä Hillary on ollut äänekäs poikkeus. Hänen puolustajansa ovat vihjailleet, että naisten ei pidä näyttää politiikassa pehmeiltä. Kriittisempi tarkkailija voisi sanoa, ettei kansainvälisessä politiikassa sovi pelata sukupuolipolitiikkaan liittyviä tai henkilökohtaista urakehitystä tukevia pelejä.
Toisaalta voimme kysyä, josko Hillaryn aggressiivisempi, amerikkalaista arvovaltaa ja hegemoniaa painottava politiikka olisi välttämättä huono asia Euroopalle?
Obama pyrki delegoimaan Euroopalle suurempaa vastuuta omasta maanosastaan ja sen naapurustosta, mutta vanha manner ei ole kivuttomasti onnistunut luomaan uskottavaa demokratiaa puolustavaa nyrkkiä.
Olisiko Venäjän uhittelun, aikaisempaakin kaoottisen Lähi-idän ja pätkivän eurooppalaisen talouden aikakaudella taas tilaus voimakkaammalle Yhdysvalloille? Neokonservatismia ei kaipaa kukaan, mutta olisiko kylmän sodan patoamispolitiikkaan sitoutunut, voimakas Yhdysvallat taas/edelleen tarpeellinen toimija Euroopassa?
Soundtrack: Sharon Jones & The Dap-Kings, Stranger to My Happiness