Hillary ja Bernie – mikä heidät erottaa?
Hillary Clinton vs. Bernie Sanders -kisa osoittaa, että niin sanotun uuden vasemmiston hegemonia demokraattisessa puolueessa on liki täydellinen. Mutta taistelu talouspolitiikasta jatkuu kiivaana vielä vuosia.
Sitten 1960-luvun alun, niin sanotut vanha ja uusi vasemmisto ovat kisanneet demokraattisen puolueen sielusta ja linjasta.
Vanha vasemmisto painotti talouskysymysten tärkeyttä yli identiteettipolitiikan ja vähemmistöjen intressien. Karski ja perinteisten arvojen leimaama liike nojautui duunareihin, Etelän demokraatteihin ja ennen kaikkea ay-liikkeeseen.
Tyypillinen vanhan vasemmiston edustaja teki hommia, kirosi pomot, kävi kirkossa ja ay-liikkeen tapaamisissa. Vanha vasemmisto oli, ainakin pohjoisessa, paikoitellen sympaattinen afroamerikkalaisten kansalaisoikeusliikkeelle mutta vierasti 1960-luvun lopun radikaaleja. Kansalaisoikeusliikkeen ja opiskelijaprotestien radikalisoitumisen myötä heidän suhteensa pitkätukkiin jatkoi rapautumista.
Amerikkalainen uusi vasemmisto -liike syntyi valtaosin länsirannikon liberaaleissa yliopistoissa ja ennen kaikkea University of California at Berkeleyn kampuksella. Sieltä se levisi muiden kampusten kautta hiljalleen koko maahan.
Uuden vasemmiston edustajat rummuttivat naisten sekä rodullisten ja seksuaalisten vähemmistöjen aseman parantamista tärkeimpänä poliittisena tavoitteena. Kun vanha vasemmisto sanoi, että yhteiskunta paranee kaikille, kunhan tulonjako saadaan tasaisemmaksi, uusi vasemmisto painotti, että yhteiskunnallinen edistys ei ole mahdollista ilman huomiota vähemmistöjen asioihin.
Uuden vasemmiston dominointi demokraattisesta politiikasta on saletti juttu. Hillary ja Bernie lähinnä kilpailevat siitä, kumpi on enemmän omistautunut afroamerikkalaisten, latinojen, seksuaalisten vähemmistöjen ja naisten asialle. Parivaljakon kisa käydään vanhan vasemmiston keskeisen teeman, talouspolitiikan, ympärillä.
Hillary on tyypillinen kolmannen tien demokraatti. Kuten aviomiehensä, Hillary on ideologisesti maltillinen ja pragmaattinen politiikko. Hän on halukas yhteistyöhön Wall Streetin ja jopa republikaanien kanssa. Tuloshakuisuus on Clintoneiden tavoitelistan kärjessä, ja he vierastavat ideologista revittelyä. Talouspolitiikan suhteen Hillary sopisi suomalaisittain kokoomuksen vasempaan siipeen tai oikeistodemareiden porukkaan.
Bernie on luonnollisesti vannoutunut demokraattinen sosialisti. Hän uhkuu populistin uhmaa Wall Streetia ja rahavaltaa kohtaan. Presidentti Sanders olisi ideologisesti huomattavasti Hillarya periaatteellisempi. Hänen toimintamallinsa olisi konfrontaatio, ei konsensus. Suomalainen Sanders heiluttaisi todennäköisesti vasemmistoliitton jäsenkirjaa.
Demokraattisille esivaaliäänestäjille kisassa on kyse talouspolitiikasta.
Yhdysvaltojen nuori sukupolvi on vanhempiaan vasemmistolaisempi, ja he ovat nyt ryhmittyneet 74-vuotiaan vermontilaisen sosialistin taakse.
Hillaryn tukijat ovat vanhempia ja maltillisempia, jotka kaipaavat Clintonin vuosien kolmannen tien politiikkaa ja arvostavat Hillaryn praktista maltillisuutta.
Soundtrack: Randy Newman, Mr. President (Have Pity on the Working Man)