Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Hillary Clinton – älykäs luunyrkki

Marko Maunula
Blogit Americana 27.6.2012 13:30

Suomessa parhaillaan vieraileva Hillary Clinton on terävimpiä koskaan tapaamiani ihmisiä. Haastattelin häntä noin kahdeksan vuotta sitten Suomen Kuvalehteä varten, ja tapaaminen teki vaikutuksen.

Olen tavannut elämäni aikana ehkä kolme ihmistä, joiden älyllinen kapasiteetti teki meikäläiseen pysyvän vaikutuksen: Cato Instituten pomo William Niskanen, väitöskirjani ohjaaja Peter Coclanis ja ulkoministeri Hillary Clinton.

Clinton ei ollut tapaamisen perusteella kovinkaan karismaattinen henkilö. Hänen poliittinen valtansa, kokemuksensa ja suhteensa antoivat hänelle luonnollisesti painoarvoa, mutta hänen suhtautumisessaan ihmisiin ei ollut mitään poikkeuksellisen taitavaa, eikä hänen sosiaalista persoonallisuuttaan voi kuvailla erityisen kiehtovaksi.

Hillary Clinton oli oppinut aviopuolisoltaan, taivuttelun ja hurmaamisen maailmanmestari Bill Clintonilta, keskustelukumppaneiden vangitsemisen alkeet, mutta Hillaryn karisma ei ollut sisäsyntyisen vakuuttavaa tai poikkeuksellista. Mutta hänen aivokapasiteettinsa ja kykynsä nopeaan ja syvään ajatteluun tekivät pysyvän vaikutuksen.

Poliitikkojen haastatteleminen on usein turhauttavaa puuhaa. Vastaukset kuulostavat pahimmillaan autistiselta monologilta, jonka sanatulvan asiasisältö saa savolaisen isäntämiehenkin vaikuttamaan selväsanaisuuden mestarilta. Tässä luokassa Clinton oli ihanteellinen haastateltava: hänen vastauksensa olivat selviä, ne vastasivat kysymykseen suoraan, eivätkä ne kaunistelleet tai pyöristelleet asioiden kulmia.

Vastausten suorasanaisuus johtuu uskoakseni Clintonin suorasukaisesta kovuudesta. Selkäänpuukottajien Washingtonissa Clinton on reilu poikkeus, joka mielummin lyö vastustajiaan suoraan turpaan. Hän selvästikin nauttii hyvästä poliittisesta tappelusta. Sekä Bill että Hillary ymmärtävät, että poliittista taistelua ei pidä ottaa henkilökohtaisesti. Tämän ansiosta he ovat selvinneet tappioista ja skandaaleista, jotka olisivat tuhonneet heikompien politiikkojen urat ja yksityiselämät jo moneen kertaan.

Sekä Clintonin että Suomen edustajat ovat pohjustaneet päivän keskusteluita kauan ja huolellisesti, eikä odotettavissa ole yllätyksiä tai dramaattisia uusia linjanvetoja. Itse keskittyisin olemaan Clintonille poikkeuksellisen huomaavainen. Clintonin ystävyydestä on runsaasti etua. Jos joutuisin pahaan poliittiseen tai diplomaattiseen tappeluun, en voisi kuvitella kovanyrkkisempää ja parempaa poterokaveria kuin Hillary.

Soundtrack: Red Hot Chili Peppers, Fight Like a Brave.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Olisi mielenkiintoista kuulla Hillaryn vastaava lista. Sen voisi vaikka rajata niihin suomalaisiin haastattelijoihin, jotka Hillaryn äly on lumonnut.

Kyllä Stuppi ja Tuomioja ovat myös teräviä analyytikkoja ja älyniekkoja, vaikkakin Tuomioja kokeneempana on maltillisempi ja diplomaattisempi. Linttonilla voi olla taipumus olla oikeassa ja vaatia muita tottelemaan unohtaen, että kaikkien kansalliset intressit eivät ole USAn kanssa samassa linjassa.

Niinpa niin, halytyskellot soivat aina kun kuulen lehdiston kehuvan (ex) presidentin puolisoja; oli karpaattien nero jolla oli vaitoskirjoja vaikka kuinka paljon, Tunisian keisarinna joka oli valmistunut lahes jokaisesta Eurooppalaisesta yliopistosta ja meidan rakas Telellervo joka Manun valtakaudella sementoi Koiviston perheen valtalausuman ”hissutellen sosialismiin”. Hillary voi olla karpaattien neron tasolla, mutta ainoa syy miksi han on ulkoministeri on koska Bill poika erehtyi Monica Lewinskyyn ja Hillary oivana naisena sanoi; ”etta pysyn rinnallasi ja en ota eroa ja aiheuta presidenttiytesi hapeaa eroammalla koska Monica paasi voimistelemaan suulihaksia vaarassa paikassa niin sina, Bill autat minua paasemaan seuraavaksi Amerikan presidentiksi.” Ei mitaan ihmeellista tassa, Katariina Suuri nousi valtiaaksi ja paljon muita taktisesti teravia naisia historian aikana. Hillaryn presidentiksi valinta oli aika lahella mutta han havisi Obamalla. Seuraavassa vaiheessa Hillary sanoi, etta Bill, nyt sina tuet Obamaa julkisesti ja sen tuen hinta on joko YK:n lahettilas paikka tai ulkoministeri. Bill Clinton asettui Obaman taakse kriittisessa vaiheessa ja Obama tuli valituksi ja Hillarysta ulkoministeri. Bill Clintonin tuki Obamalla oli erittain kriittista; Clinton oli erittain suosittu presidentti demokraatien keskuudessa ja hanen tukensa Obamalla sinetoi demokraatti aanet. Jos nain ei olisi tapahtunut niin Hillary olisi takaisin Little Rockissa leipomassa piparkarkkuja tai tekemassa White Water kauppoja. Voitte seuraa presidenttien puolisoiden urakehitysta; ensin he saavat jonkun kunniamerkin itenaisyyspaivana, sitten jonkun neuvoksen arvon, sen jalkeen heista tuleen sen ja taman suojelijoita ja sitten he ovat jo ansioitunet vaikka mihen tahansa virkaan ja kunnon elakkeeseen. Marko voi pitaa Hillarya taman planeetan yhtena kolmesta komeetasta ja nerosta, itse pidan hanta hyvana taktikoijana ja niin ja niin ulkoministerina; kun Syyrian kriisi alkoi Hillarylta kysyttiin mita mielta han on Bashar Assadista; ”I thought he is a reformer”, Niinpa niin, Aleppon keisarinna.

Kun katsoi A Stubbin halailua, USAN suurlähettilästä esimerkiksi,voisi kysyä onko kansalliset intressit tuolla tavalla turvatut,,,,,,,,,,

Kun katsoi A Stubbin halailua, USAN suurlähettilästä esimerkiksi,voisi kysyä onko kansalliset intressit tuolla tavalla turvatut,,,,,,,,,,

Marko, Sinun pitäisi tavata joskus Jorma Rissanen. Hän olisi takuuvarmasti neljäs, jonka ”älyllinen kapasiteetti tekisi meikäläiseen pysyvän vaikutuksen”. Rissanen on maailman ainut tiedemies, joka on saanut sekä Kolmogorov-mitalin että Glaude E. Shannon-palkinnon.

On häpepeällistä, ettei SK, Hesarin tiistain tiedesivut tai Tiede-lehti ole tehnyt juttua suomalaisten tiedemiesten maailmalla ehkä arvostetuimmasta henkilöstä.

http://www.aalto.fi/fi/current/tkk_archive/news/view/palkinto_jorma_rissaselle/

Kalevi Kantele: Varmasti syy on tieteen¨ja tiedemiesten/naisten huono ”mediaseksikkyys”. Tämä on surullinen asia mutta suurinta osaa ihmistä ei hirveästi tieteen aikaansaannokset taida kiinnostaa, vaikka tieteen hedelmät sitten kyllä kelpaavat. Mieluummin luetaan juttuja jääkiekkoilijoista, politiikoista, miljönääreistä , ja muista julkkiksista. Mielestäni on negatiivinen asia että paljon hyvää työtä tekiviä tiedemiehiä menee alta tutkan tai sitten kyseessä on jälleen se perisuomalainen kateus. Vaikka seuraan melko paljon tiedettä ja luen paljon en myöskään ole koskaan törmännyt Jorma Rissaseen kuin vasta nyt.