Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Herran kukkarossa – vai kukkarolla?

Marko Maunula
Blogit Americana 13.11.2009 20:22

The Atlantic -lehden tuore kansikuvajuttu kysyy: ”Aiheuttiko kristinusko talousromahduksen?” Provosoiva ja hyvä kysymys, mutta vastauksen on oltava ”ei.”

Juttu käsittelee ns. vaurauden evankeliumia ja sen merkittävää roolia esimerkiksi kiinteistömarkkinoiden ylikuumenemisessa.

Kun evankelinen liike kasvoi voimakkaasti 1980-luvulla, liikkeestä erkani pian ns. vaurauden evankeliumi -liike. Helluntailaisia lähellä oleva karismaattinen suuntaus saarnasi, että Jumala haluaa seuraajiensa olevan rikkaita niin rahassa kuin hengessäkin.

Juttu kertoo miten vaurauden evankeliumin saarnamiehet yllyttivät seurakuntalaisiaan ylisijoittamaan isompiin taloihin. Monissa tapauksissa roskalainoja myöntävät pankit toimivat yhteistyössä kirkkojen kanssa, rohkaisten seurakuntalaisia ottamaan ylisuuria asuntolainoja ja maksamalla pastoreille bonukset lainasopimuksista. Jotkut tarkkailijat ovat todenneet, että vaurauden evankeliumin vahvimmat tukialueet, eli ns. aurinkovyöhyke Floridasta Arizonaan, ovat kärsineet pahiten kiinteistömarkkinoiden romahduksesta.

Liikkeen kirkot yhdistävät modernia markkinointia sekä karismaattista kristillisyyttä. Perinteisten protestanttisten kirkkojen (luterilaiset, metodistit, baptistit, presbyteerit) kutistuessa, uudet riippumattomat kirkot ja vaurauden evankeliumi kasvoivat kohisten. Tutkija Kate Bowler sanoo, että 63 prosenttia helluntailaisista ja 43 prosenttia riippumattomista amerikkalaisista kristityistä uskoo, että Jumala tekee seuraajistaan materiaalisesti rikkaita. 50 Yhdysvaltain 260 suurimmasta kirkosta saarnaa vaurauden evankeliumia.

Amerikkalainen protestantismi on kantanut alusta saakka vahvaa materialistista sivuteemaa. Kalvinistiset, predestinaatio-oppiin uskovat puritaanit yhdistivät usein Jumalan suosion ja materialistisen menestyksen. Menestys oli merkki siitä, että uskova kuuluu Jumalan valittujen joukkoon.

Mikä on uutta, toimittaja Hanna Rosin vihjaa, on vaurauden evankeliumin edustajien käsitys Jumalasta eräänlaisena kosmisena krupieerinä. Vanha ajatus vauraasta ja moraalisesta kristillisestä puurtajasta ovat saaneet rinnalleen teorian kasinotalous-kristitystä, jolle Jumalan siunaus tuo rikkaudet yhdessä passiivisessa humahduksessa.

Rosinin juttu on hyvä ja huolella tehty. Häneltä on silti tainnut unohtua yksi tärkeä kysymys: kumpi tuli ensin – muna vai kana?

Vaurauden evankeliumi on muuttuvan talousfilosofian tulos, ei sen katalysaattori. Protestanttinen kristillisyys on ollut nopea omaksumaan ajan hengen, erityisesti Yhdysvalloissa. Viime vuosikymmenten myötä toiveet vaurastumisesta ovat siirtyneet työnteosta spekulointiin. Aikaisempi vaurastumisen filosofia painotti useimmiten puurtamista, uudempi uskoo rahan ja markkinoiden logiikkaan. Vaurauden evankeliumi on materialistisen ajattelutavan teologinen ilmentymä.

Vaurauden teologia kertoo modernin Amerikan ja lännen teologisesta sekä moraalisesta kriisistä. Mutta talouskriisin syntipukiksi siitä ei ole.

Soundtrack: Janis Joplin, Mercedes Benz.