Blogit

Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Herkullinen globalisaatio

Blogit Americana 1.5.2009 22:24
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Arabialainen sanonta tietää, että koti-ikävä alkaa vatsasta. Totta. Ja globalisaatio alkaa makunystyröistä.

Perjantainen vierailu ruokakaupassa sai blogistin ihailemaan Dekalb Farmers Marketin valikoimia ja etnistä kirjoa. Atlantan siirtolaisten suosima ruokakauppa oli jälleen kuin Baabelin tornin rakennustyömaa.

Jamaikalainen perhe lastasi kärryihinsä kookospähkinöitä, sokeriruokoa, banaaninlehtiä ja kalaa. Aasialainen pariskunta tutkiskeli hedelmiä, joista en ole koskaan kuullutkaan. Vieraita ilmeisesti odottava muslimiperhe osti liki puolikkaan vuohea. Blogisti lastasi kärryynsä uusia perunoita ja Abban silliä.

Tuijottaessani eksoottisten hedelmien, merenelävien ja muiden eineksien kirjoa tunsin suurta tyytyväisyytta maapalloistumista kohtaan. Jos tämä on globalisaatiota, se maistuu meikäläiselle.

Ruokakulttuuri on ehkä konkreettisin, jokapäiväisin ja pitkäikäisin globalisaation ilmentymä meidän maailmassamme.

Uusien makuelämysten halu oli yksi vahvimmista tutkimusmatkojen motiiveista, joka puski merikapteenit yhä kaukaisemmille vesille. Mausteet, tee, kahvi, riisi, viini, sokeri, appelsiinit, kaakao ja muut einekset saivat eurooppalaiset rakentamaan kolonniaan ympäri maapalloa. Vuosisatojen saatossa kaukaisista eineksistä tuli itsestään selvä osa eurooppalaista ruokapöytää.

Viime vuosikymmenten aikana eksoottisten einesten rinnalle ovat nousseet eksoottiset ateriakokonaisuudet ja koko maapallomme ruokakulttuurien kirjo.

Pikkupoikana, 1970-luvun alkupuolella, Seinäjoen keskusgrillilta ostettu hampurilainen oli ehkä kaupungin eksoottisin ruokakokemus. Tänään etniset ravintolat ovat löytäneet tiensä jo lakeuksille asti. Kebabista ja pizzasta on tullut miltei suomalaista kansallisruokaa.

Kotimatkalla ruokakaupasta laskeskelin, että 20 minuutin säteellä kotoani on ainakin 20 eri etnisen ryhmän ravintolaa, vietnamilaisesta venäläiseen ja etiopialaisesta brasilialaiseen. Sama työmaallani Etelä-Atlantassa. Lounasta alustavat keskustelut kollegoitteni kanssa kuulostavat maantiedon visailulta: ”Meksiko? Thai? Intia? Vietnam? Libanon?”

Maapalloistuminen ja siirtolaisuus ovat avanneet uusia kulinaarisia ja kulturaalisia ovia. Eri maiden ruuat ja ravintolat kertovat myös kulttuureista, joista ateriat saapuvat: niiden ilmastosta, taloudesta, estetiikasta. Opimme ruuan avulla tuntemaan toisemme paremmin myös ihmisinä, nan-leipä ja falafel kerrallaan.

Soundtrack: Fareed Haque & Flat Earth Ensemble, Ragas for Kala.