Henry Kissinger oli amerikkalaisen ulkopolitiikan grand old man

Henry Kissinger, entinen ulkoministeri ja kylmän sodan voimahahmo, on kuollut 100 vuoden iässä.

Saksanjuutalainen Kissingerin perhe pakeni Natsi-Saksasta Yhdysvaltoihin vuonna 1938. Toisessa maailmansodassa tuore Yhdysvaltojen kansalainen palveli Saksassa, jossa hänen kielitaitonsa nosti hänet sotilasarvoaan korkeampiin tehtäviin.

Sodan jälkeen Kissinger valmistui yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi Harvardista vuonna 1950, maisteriksi 1951 ja tohtoriksi 1954. Tutkijana hän oli kiinnostunut 1800-luvun eurooppalaisesta diplomatiasta. Hän omaksui pohjimmiltaan raadollisen tai – ajattelutavasta riippuen – realistisen käsityksen maailmanpolitiikasta.

Kissingerin ura vei hänet Harvardista Washingtoniin. Uransa huipulla hän toimi presidenttien Richard Nixonin ja Gerald Fordin hallinnoissa samanaikaisesti Yhdysvaltojen ulkoministerinä ja presidentin turvallisuuspoliittisena neuvonantajana. 

Ulkoministerinä ja diplomaattisena ajattelijana Kissinger oli kiistelty mutta kiistattoman lahjakas. Hän neuvotteli Yhdysvallat irti Vietnamin sodasta ja ajoi liennytystä Yhdysvaltojen suhteissa Neuvostoliittoon ja Kiinaan. Vietnamin rauhansopimus toi Kissingerille Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1973.

Kissinger ei ollut naiivi tai idealistinen kyyhky. Hänen uskonsa liennytykseen oli pragmaattista, jossa ihmisoikeudet, demokratia ja muu läntinen idealismi olivat sivujuonia suurvaltojen keskinäisessä väännössä.

Kriitikot niin oikealla kuin vasemmallakin vierastivat Kissingerin moraalisesti joustavaa ajattelutapaa. Hänen diplomaattinen filosofiansa ja modus operandinsa ponnistivat Metternichin ja Talleyrandin aikakaudesta ja sen ajattelusta. Kissinger ymmärsi voiman logiikan.

Harva ihminen on muokannut toisen maailmansodan jälkeistä kansainvälistä politiikkaa yhtä voimakkaasti kuin Kissinger. Vielä eläkevuosinaan hän oli aktiivinen kommentoija, jonka lausunnot ja pohdiskelut saivat laajan yleisön.

Vielä kuluvan vuoden keväällä Kissinger kommentoi Ukrainaa. Hän ehdotti tulitaukoa, jossa tunnustettaisiin Venäjän kontrolli osista Itä-Ukrainaa, mutta kannatti samalla Ukrainan Nato-jäsenyyttä.

Soundtrack: Henry Purcell, Music for the Funeral of Queen Mary