Heimojen taistelu ja globaali poliittinen murros
Konservatiiviset amerikkalaiset älyköt ovat hiljalleen toipumassa shokistaan.
Koko kevään ja alkukesän he vääntelivät tuskaisina käsiään ja toivoivat vastoin kaikkia odotuksia, että Donald Trump -ilmiö kompastuisi kalkkiviivoilla. Nyt kaikki toivo on mennyttä.
Järkytyksen jälkeen on tullut ruumiinavauksen aika.
New York Timesin Ross Douthat ja David Brooks, The Atlanticin David Frum, sekä The American Conservativen Rod Dreher julkaisivat hiljattain ansiokkaat tekstit, joissa he pohdiskelivat trumpismin nousua laajemmassa perspektiivissä.
Douthat sitoo Britannian Brexit-äänestyksen sekä amerikkalaisten republikaanien esivaalikampanjat metapoliittisin köysin. Hän pohtii, josko voimme enää edes puhua politiikasta kamppailuna oikeiston ja vasemmiston, konservatiivien ja liberaalien välillä.
”Tästä eteenpäin merkittävät poliittiset taistelut käydään nationalistien ja kansainvälisten, kansallismielisten ja globalistien välillä. Tulevaisuudessa tärkeät lojaliteetit ovat heimosidonnaisia,” Douthat sanoo, summaten heimojen olevan nationalistisia tai kosmopoliittisia.
Sekä Douthat että Rod Dreher painottavat, kuinka vieraantunut kosmopoliittien heimo on kansallismielisistä veljistään ja sisaristaan. Kosmopoliitit suhtautuvat nationalisteihin sekoituksella väheksyntää ja halveksuntaa. Osoittaen yllättävää perspektiivin ja itsekritiikin puutetta kosmopoliitit eivät silti tiedosta olevansa heimo samalla tavalla kuin poliittiset vastustajansa.
Kosmopoliitit tulevat koulutetusta, keskiluokkaisesta taustasta. He haluavat integroida ruuan ja musiikin kaltaiset ”hauskat palat” muista kulttuureista omaan elämäänsä, mutta samanaikaisesti he asuvat kaukana työväenluokkaisten siirtolaisten naapurustoista.
Tämä kosmopoliittisten eliittien heimo on yhä kansainvälisempi. Koulutus, vauraus ja moderni kommunikaatio mahdollistavat fyysisten ja virtuaalisten siteiden luomisen eri maiden kosmopoliittien välille. He yhdessä halveksivat omien maidensa nurkkakuntaisia nationalisteja, puskien omaa globaalia agendaansa läpi nationalistien vastarinnan.
David Frum on kritisoinut omaa puoluettaan jo Obaman valinnasta lähtien. George W. Bushin entinen puheenkirjoittaja on toistuvasti sanonut republikaanien johdon olevan vaarallisen vieraantunut kannattajistaan. Uusimmassa kirjoituksessaan Frum toistaa samoja teemoja, syyttäen alamäestä muun muassa edustajainhuoneen puhemiestä Paul Ryania:
”Hänen ideologinen radikalisminsa puski puoluetta vuosivälillä 2009-2015 suuntaan, joka vahingoitti sitä presidentinvaaleissa. Republikaanien äänestäjät halusivat enemmän terveydenhoitoa ja vähemmän maahanmuuttoa; republikaanien johto tarjosi heille juuri päinvastaista.”
Republikaanien johdon haluttomuus kuunnella kenttää ajoi konservatiiviset äänestäjät Trumpin syliin, Frum toteaa. Trump nousee ja kaatuu, mutta hänen äänestäjänsä eivät katoa minnekään. Jos republikaanit haluavat voittaa tulevaisuudessa, puolueen on kuunneltava näitä kymmeniä miljoonia äänestäjiä.
David Brooks on kommentoijista pessimistisin. Hän näkee amerikkalaisen poliittisen maaperän vaarallisen hedelmällisenä fasismin nousulle. Konservatiivinen kommentaattori kaivaa kaapista vasemmistolais-moralistisen progressiivisen liikkeen (1800-1900 lukujen taite), käyttäen sen yhteiskunnallista aktivismia esimerkkinä tavasta, jolla Yhdysvallat voi vastata massiivisiin taloudellisiin haasteisiin.
Brooksin resepti ei ole välttämättä väärä. On silti hätkähdyttävää lukea, kuinka myönteisesti konservatiivinen kommentaattori suhtautuu ajatukseen liittovaltion aktivismista trumpismin torjunnassa.
Kommentoijat, varsinkin Douthat, ovat oikeilla jäljillä. Politiikan fokus ja heimorajat ovat liikkeessä.
Britanniassa monet konservatiiviset poliitikot kampanjoivat äänekkäästi EU:n puolesta, pääministeri David Cameron etunenässä. Yhdysvalloissa Hillary Clintonin talousohjelma on monilta osin konservatiivisempi kuin Trumpin talouspopulismi tuontitulleineen, Wall Streetin verolle panoineen sekä yritysten liikkuvuuden rajoituksineen.
Politiikka on muuttunut niin rajusti, että tarvitsemme uusia linssejä muutoksen tarkasteluun.
Soundtrack: Os Mutantes, Panis et Circensis & Bat Macumba