Hätkähdyttävän nopeita muutoksia amerikkalaisen politiikan painopisteissä: tulevaisuuden vaalit ratkaistaan etelässä ja keskilännessä
Yli 60 prosenttia Yhdysvaltojen maahanmuuttajista asuu tänään joko etelässä tai lännessä. Heidän läsnäolonsa muokkaa politiikkaa dramaattisesti.
Jokainen yhdysvaltalaista politiikkaa kerran neljässä vuodessa seuraava tuntee maan sinivalkoisen vaalikartan. He näkevät alueelliset rintamalinjat sinisine rannikkoineen ja koilliskulmineen. Yhtä tuttuja ovat punainen etelä sekä punainen sisämaan länsi Coloradon kaltaisine poikkeuksineen.
Molemmat pääpuolueet ovat pitäneet vankimpia tukialueitaan varmoina nakkeina. Demokraattien blokki Pennsylvaniasta Michiganiin ja Wisconsiniin oli puolueen paloseinä, joka vuosikymmenestä toiseen takasi puolueelle varmana pidetyt valitsijamiehet.
Republikaaneille etelä oli ääniautomaatti. Presidentinvaalit esimerkiksi meillä Georgiassa oli taputeltu pian äänestyspaikkojen sulkeuduttua.
Donald Trumpin valinta kiteytti olemassaolevat muutostrendit. Rikkomalla demokraattien Keskilännen paloseinän Trump osoitti, kuinka heikko demokraattien ote alueen valkoisesta työväenluokasta pohjimmiltaan on.
Toisaalta Trump ja trumpismi ovat kiihdyttäneet kaupunkietelän ja sen lähiöiden siirtymää republikaaneista demokraattien riveihin.
Käytännön tasolla tämä tarkoittaa vaalikartan laajenemista. Aikaisemmin jännitys kiteytyi Ohion ja Floridan ääntenlaskentaan. Tänään analyytikot seuraavat erittäin tarkasti noin kymmentä eri osavaltiota, jotka kaikki sijaitsevat joko Keskilännessä tai ns. aurinkovyöhykkeellä.
Republikaanien ote etelästä alkoi lipsumaan vuoden 2008 vaalien myötä. Virginia muuttui vankan republikaanisesta yhtä vankan demokraattiseksi osavaltioksi hätkähdyttävän nopeasti. Pohjois-Carolinasta tuli purppura osavaltio, jossa pääpuolueet ovat taistelleet tasapäisesti reilun vuosikymmenen.
Tänään mielipidetiedustelut povaavat tiukempaa kisaa Georgiaan kuin Ohioon. Jopa Texas on pelissä. Demokraatit johtavat Pohjois-Carolinassa ja Virginiassa.
Toisaalta, Minnesota, Wisconsin, Pennsylvania ja Michigan ovat myös taisteluosavaltioita. Trumpin eristäytymispolitiikka, tuontitullit ja maahanmuuton vastustus ovat edelleen suosittuja kovia kokeneilla teollisuusalueilla.
Maltillisten konservatiivien trumpismin vastustus selittää vain osan urbaanin etelän poliittisesta muutoksesta. Demograafinen muutos näyttelee prosessissa vähintäänkin yhtä tärkeää roolia.
Kun muutin Georgiaan vuonna 1992, noin kolme prosenttia, karkeasti 200 000 henkeä, osavaltion asukkaista oli syntynyt ulkomailla. Tänään meitä maahanmuuttajia on Georgian väestöstä kymmenesosa eli noin miljoona. Tulokkaat ovat valtaosin latinoja ja aasialaisia, joista useimmat ovat löytäneet poliittisen kotinsa demokraateista.
Metro-Atlantassa muutos on vielä dramaattisempi. Atlantan keskustasta pohjoiseen ja kaakkoon sijaitsee Gwinnettin piirikunta. Vuonna 1990 piirikunnan 353 000 asukkaasta viisi prosenttia oli maahanmuuttajia. Tänään Gwinnettissa asuu hieman alle 900 000 asukasta, joista neljännes on syntynyt ulkomailla.
Viime vuosina piirikunnan väestönkasvusta noin 40 prosenttia johtuu maahanmuutosta. Latinot, korealaiset, intialaiset ja vietnamilaiset ovat näkyvästi edustettuina alueella. Tulokkaat ovat entisestään korostaneet rintamalinjaa vahvan valkoisen republikaanisen puolueen sekä yhä kirjavampien demokraattien välillä.
Yli 60 prosenttia Yhdysvaltojen maahanmuuttajista asuu tänään joko etelässä tai lännessä. Heidän läsnäolonsa muokkaa politiikkaa alueilla dramaattisesti. Muuttuva väestöpohja on tehnyt demokraattien ehdokkaistakin aikaisempaa kirjavampia – ja vakavampia uhkia republikaaneille.
Etelä-Carolinan republikaaninen senaattori Lindsey Graham on parhaillaan uransa tiukimmassa vaalitaistelussa afroamerikkalaista Jaime Harrisonia vastaan.
Georgiassa kisat ovat poikkeuksellisen tasaisia. Afroamerikkalainen pastori Raphael Warnock mennee toiselle kierrokselle republikaanien lopullista ehdokasta vastaan. Australialaisen maahanmuuttajaäidin ja juutalaisen maahanmuuttajataustaisen isän poika Jon Ossoff on tiukassa kisassa republikaanisen senaattori David Perduen kanssa.
Molemmat puolueet ovat tulevaisuudessa valintojen edessä.
Demokraattien sitoutuminen vähemmistöjen oikeuksien puolustamiseen auttaa heitä aurinkovyöhykkeellä, mutta se vieraannuttaa monia puolueen perinteisiä ay-demarikannattajia keskilännessä.
Jos republikaanit jatkavat trumpismin linjoilla, he todennäköisesti vahvistavat otettaan keskilännen duunareista, mutta linja ei miellytä miljoonia lähiöiden maltillisia.
Joe Bidenilla on vanhat, vahvat ja lämpimät siteet ay-liikkeeseen, mikä auttaa demokraatteja keskilännessä. Mutta mitä tapahtuu kun puolue poimii ensi kerralla nuoremman ja ei-niin-konventionaalisen ehdokkaan?
Yhdysvaltojen kasvukeskukset löytyvät tänään etelästä ja lännestä. Pinnallisesti tilanne näyttää pitkällä tähtäimellä paremmalta demokraateille, mutta amerikkalaisessa politiikassa yksi vaalikausi on pieni ikuisuus.
Soundtrack: Ryan Adams, Oh My Sweet Carolina.