Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Hankalat asiat sikseen: Donald Trump metsästää aplodeja – rooli kulttuurisodan tulenjohtajana riittää

Blogit Americana 14.11.2017 09:58
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Yhdysvalloissa poliittisia taisteluita on viime vuosikymmeninä käyty kahdella rintamalohkolla. Toinen on talous, toinen koskee kulttuuria ja arvoja.

Terminä ”kulttuurisota” juontaa juurensa 1990-luvun alkuun, mutta sisällöllisesti kyseessä on huomattavasti vanhempi konsepti.

Jo 1840-1850 luvuilla ei-protestanttisten siirtolaisten tulo ja vahvistuvat vaatimukset afroamerikkalaisten äänioikeuden puolesta nostivat huolia amerikkalaisen kulttuurin tulevaisuudesta.

American Partysta, lempinimeltään Know Nothing -liikkeestä, tuli hetkeksi kansallisen tason poliittinen voima. Sen siirtolaisvastaisen viestin suosio kertoi miljoonien valkoisten amerikkalaisten peloista liittyen maan irlantilaistumiseen ja länsirannikon kiinalaistumiseen.

Sisällissodan jälkeen taistelu afroamerikkalaisten poliittisista oikeuksista kesti vuosikymmeniä. Se vaati satoja kuolonuhreja ja nakersi varsinkin etelävaltioiden demokratian perusteita.

1960-luvulla opiskelijaradikalismi ja siihen usein liittyvä uusvasemmistolainen ajattelu nostivat aborttioikeuden, seksuaalisten ja etnisten vähemmistöjen, naisten ja muiden usein marginalisoitujen ryhmien ongelmat lähemmäksi politiikan keskipistettä.

 

1990-luvulta alkaen kulttuurisota näyttää vain kiihtyneen.

Talouskysymyksissä pääpuolueet ovat paikoitellen lähentyneet toisiaan ja demokraatit ovat osoittautuneet myös liike-elämän arvostamaksi taitavaksi talouspuolueeksi. Niinpä arvokysymysten merkitys on kasvanut entisestään.

Bill Clintonin presidenttiyden aikana kiista homojen oikeudesta palvella puolustusvoimissa vei hapen Clintonin yrityksistä uudistaa maan terveydenhuoltoa. Talous kasvoi kohisten, mutta republikaanien kritiikki ja paikoitellen jopa maaninen Clintonin vastainen kampanja keskittyi presidentin seksuaalimoraalin penkomiseen ja tuomitsemiseen.

Vuosituhannen vaihteen jälkeen arvokiistat ovat kuumentuneet entisestään. Nykyisin arvomaailma ja etnisyys määrittelevät poliittisen kannan tehokkaammin kuin yhteiskuntaluokka.

Kun demokraatit ovat yhä enemmän keskittyneet rodullisten ja seksuaalisten vähemmistöjen asianajoon, kasvava osa valkoista työväenluokkaa on siirtynyt republikaanien riveihin – yhdessä arvokonservatiivisten kristittyjen kanssa.

Ideologisen kompassin paikan Trumpin sielussa on ottanut desibelimittari.

Donald Trump nousi Valkoiseen taloon sekoituksella oikeistolaista ja vasemmistolaista populismia. Virassaan presidentti Trump on osoittautunut olevansa kiinnostuneempi kulttuurisodista kuin taloudesta tai diplomatiasta.

Kuten amerikkalaista politiikkaa edes puolella silmällä seuraavat suomalaisetkin tietävät, Trump ei ole saanut maaliin yhtään merkittävää lainsäädäntöhanketta – vaikka hänen tukenaan on republikaanienemmistöinen kongressi.

Trump on keskittynyt kulttuurisodan arvokysymyksiin, koska se synnyttää kovimmat aplodit. Ideologisen kompassin paikan Trumpin sielussa on ottanut aplodeja rekisteröivä desibelimittari.

Monimutkainen analyysi verouudistuksesta, terveydenhoidon uudistuksesta tai energiapolitiikasta ei saa alabamalaisia Make America Great Again -hattuun sonnustautuneita valkoisia hihkumaan innosta. Sen sijaan NFL-pelaajien protestit kansallislaulun aikana tai lupaukset taistella maallistuvaa yhteiskuntaa vastaan synnyttävät palvovan huutomyrskyn.

Monet Trumpin kannattajat eivät yksinkertaisesti välitä politiikasta tai Trumpin lupauksista. He eivät usko, että Trump edes pystyy auttamaan heitä. Silti he tukevat Trumpia ilman epäröintiä.

 

Kun amerikkalaisten jako eri poliittisiin heimoihin on syventynyt, mudan hieromisesta vastapuolen kasvoihin on tullut tärkeämpää kuin oman puolueen agenda – tai jopa oma hyvinvointi.

Trump on tämän ajattelutavan kiteytymä, modernin kulttuurisotapolitiikan keskeisin hahmo.

Miljoonien Trumpin tukijoiden mielestä presidentti on jo saavuttanut tärkeimmän tavoitteensa. Hän piti Hillary Clintonin ja demokraatit poissa Valkoisesta talosta ja on onnistunut raivostuttamaan rannikkojen liberaalin eliitin: kongressin status quo -politiikot, kaiken maailman älypäät ja ihmiset jotka kuvittelevat tietävänsä maailmasta enemmän kuin Trumpin tukijat.

Tässä on seuraavien vuosien politiikan ydin.

 

Soundtrack: Metallica, St. Anger.