Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Haluatko vaurastua? Hylkää rasismi

Blogit Americana 12.5.2009 16:30
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Rasismi on raskasta uhreille. Mutta se on haitallista myös rasisteille – eikä ainoastaan henkisesti. Rasismi käy myös rasistien lompakolle.

Ta-Nehisi Coates, The Atlantic -lehden erinomainen toimittaja, käsitteli viime viikolla blogissaan rasismin vaikutuksia Etelän valkoiseen väestöön. Etelän afroamerikkalaiset ovat kokeneet rasismin kipeästi, mutta he ovat myös tienneet, että rasismi vahingoittaa vielä enemmän Etelän valkoisen väen henkeä ja sielua.

Valkoisten itseriittoinen uskomus omaan erinomaisuuteensa, sekoitus vihaa ja väheksyntää, jolla he ovat käsitelleet mustia, sekä kulturaalinen linnoittautuminen menestyksekästä pohjoista vastaan ovat historiallisesti tukahduttaneet Etelän kasvua.

Mustan paaria-luokan hyväksikäyttö ja alistaminen ehkäisivät talouden koneellistumisen ja teollistumisen. Pelko, että myös mustat voisivat hyötyä koulutuksesta, sai usein Etelän valkoiset torjumaan liittovaltion tuen alueen koululaitoksille. He ennemmin tuhosivat maan kuin jakoivat sen hedelmät afroamerikkalaisten kanssa.

Rasismi on ehkä merkittävin Etelän historiallisen köyhyyden syy. Kuinka valtava määrä taitoa ja muuta inhimillistä pääomaa menikään hukkaan? Montako potentiaalista neroa katosi rasismin ikeessä?

Historioitsijoille tämä on tuttua juttua, mutta on hyvä nähdä tämän viisauden leviävän laajemmin. Rasismi on haitallista myös rasisteille. He ovat myös uhreja.

Olemmeko me suomalaiset olleet myös rasismin uhreja – aidan molemmin puolin?

Minun sukupolveni päähän iskostettiin jo lapsena ryssänpelko ja tieto, että hurrit ovat homoja! Vain suomalaiset osasivat/tiesivät/ymmärsivät miten asiat pitää tehdä ja hoitaa. Ulkomaalaisia piti kyräillä ja kohdella sekoituksella ylemmyyden- sekä alemmuudentunnetta. He kaikki halusivat Suomeen, mutta onneksi Eila Kännö piti rajat kiinni!

Samanaikaisesti me olimme finnjäveleitä ja Länsi-Euroopan maalaisserkkuja. Huonon kansallisen itsetunnon pohdiskelu oli älyllistä kansallisurheilua.

Suomalaisen on helppo samaistua Etelän historiaan. Molempien maiden tarinat kertovat ylpeästä kansasta vahvemman naapurin puristuksessa. Hävityt sodat, köyhyys, omaperäinen kulttuuri, skitsofreeninen itsetunto, valtava luovuus ja uusi globalisaatio ovat olennaisia teemoja molempien historiassa.

Sekä Suomen että Etelän vaurastuminen alkoi, kun me avauduimme, henkisesti ja fyysisesti, muulle maailmalle sekä erityisesti sen ihmisille. Uusi avautuminen on nostanut maamme taloutta ja profiilia. Jopa Silvio Berlusconin naurettava kuittailu on esimerkki Suomen nousseesta profiilista, uskon. Olisiko hän 30 vuotta sitten vaivautunut edes kommentoimaan mokomaa jääkarhujen maata?

Suomen rasismi ei tietenkään ole verrattavissa Etelään. Etelä meni sotaan puolustaakseen orjuutta. Lynkkaus ja rotuerottelu ovat olleet pöyristyttävä osa alueen historiaa. Silti, suomalaisten historiallinen sulkeutuneisuus ulkomaalaisia kohtaan ja maan suljetut rajat kertovat samansukuisesta asenteesta muuta maailmaa kohtaan.

Tämä asenne on, onneksi, kuolemassa, niin Etelässä kuin Suomessakin. Uusi Suomi, kuten uusi Etelä, ovat omien mantereittensa kiinnostavimpia alueita. Suuri kiitos menestyksestä kuuluu avautumiselle.

Soundtrack: Drive-By Truckers, Southern Rock Opera (koko CD).