Haluaako Trump hävitä vaalit?
Republikaanien puoluekokouksen jälkeen Donald Trump on pistänyt ison vaihteen silmään.
Kuten tiedämme, hänen kampanjansa on alusta lähtien perustunut shokeeraaviin lausuntoihin, vastustajien solvaamiseen ja ilmiselvään valehteluun. Omasta varjotodellisuudestaan käsin Trump on suoltanut mielikuvituksensa ja luovan datan tulkintansa muokkaamia heittoja, joiden suhde totuuteen on usein lähinnä marginaalinen.
Puoluekokouksen päättyminen merkitsi Trumpin ehdokkuuden virallistamista. Puolueen sisäiset painit ovat ohi. Tavalliset kandidaatit ryhtyvät tässä vaiheessa kampanjaa markkinoimaan itseään koko kansan potentiaalisena presidenttinä, tasapainoisena ja luotettavana ehdokkaana, joka osaa arvokkaasti ohjata valtiolaivaa läpi politiikan ja talouden karikkojen.
Trump valitsi toisenlaisen strategian.
Elokuun alussa, muutaman kuumeisen päivän aikana, Trump haastoi riitaa kaatuneen muslimisotilaan vanhempien kanssa, kieltäytyi tukemasta edustajainhuoneen puhemies Paul Ryanin vaalikampanjaa, vähätteli seksuaalista häirintää, sanoi huonosti toimineen vitsin, joka näytti siltä kuin hän olisi heittänyt vauvan ulos vaalitapahtumasta, suositteli amerikkalaisia vetämään eläkesijoituksensa pois osakemarkkinoilta, vihjaili presidentinvaalien olevan huijausta ja valehteli nähneensä videon, jota ei ole edes olemassa.
Trumpin rummutus oli tauotonta. Kulissien takana republikaanien puoluepomo Reince Priebus kiehui raivosta ehdokkaalle, joka julkisesti kieltäytyi tukemasta oman puolueensa johtoa sekä viittasi kintaalla puolueensa – sekä oman kampanjansa – strategialle.
Lausunnot synnyttivät tuoreen aallon eroja republikaanisesta puolueesta sekä ilmoituksia, joissa korkean profiilin republikaanit kieltäytyivät tukemasta puolueensa ehdokasta.
Trumpin jatkuva tappelu oman puolueensa johdon kanssa on ällistyttävää paitsi ideologisista myös praktisista syistä.
Rajallisella budjetilla ja minimaalisella kampanjakoneistolla operoiva Trump ei ole rakentanut omaa kampanjaorganisaatiotaan eri osavaltioihin. Tämä tarkoittaa, että hän on riippuvainen puolueensa koneistoista.
Puolueen johdon loukkaaminen ei juuri sitouta pomoja Trumpin kampanjan tukemiseen. Tämä voi kostautua erityisesti elintärkeässä Ohiossa, jonka republikaaninen kuvernööri John Kasich ja Trump eivät ole toistensa faneja.
Trumpin kampanja on ollut niin leuat loksauttavan epäkonventionaalinen, että herää kysymys, josko hän tietoisesti sabotoi omaa kampanjaansa. Taitavan markkinamiehen luulisi lukevan mielipidetiedusteluita, markkinatutkimuksia ja amerikkalaisen yleisön mielialoja hieman tarkemmin.
Alkukesästä pari Trumpia lähellä olevaa entistä neuvonantajaa sanoivat omana mielipiteenään, että jos joku tarjoaisi Trumpille 150 miljoonaa dollaria, hän pudottautuisi kisasta. Trump kiisti tämän jyrkästi.
Toisen vahvistamattoman lähteen mukaan Trumpin tiimi olisi tarjonnut varapresidentin paikkaa Kasichille. Syöttinä he tarjosivat presidentin valtaoikeuksia. Kasich olisi saanut olla vastuussa niin sisä- kuin ulkopolitiikastakin Trumpin keskittyessä ”palauttamaan Amerikan suuruuteen”.
Trumpin summittainen suhtautuminen ja erittäin rajallinen tietomäärä Yhdysvaltojen perustuslaista ja poliittisista traditioista sekä kansainvälisestä politiikasta osoittavat, että hän ei ole kyllin kiinnostunut aihepiiristä edes oppiakseen lisää. Täydellisen tietämättömyyden antamalla varmuudella puhutut, lonkalta ammutut lausunnot vetosivat republikaanien esivaaleissa, eli miksi vaivautua muuttamaan strategiaa?
On melko turvallista sanoa, että Trump ei arvosta presidenttiyttä kylliksi vaivautuakseen oppimaan sen vaatimia tietoja tai muokkaamaan esiintymistään viran edellyttämään suuntaan. Toistaiseksi kampanja on ollut ennemminkin Trumpin henkilökohtainen markkinointiprojekti sekä valtavan egon itsetyydytystä kuin vakavamielistä Yhdysvaltojen tulevaisuuden, vaurauden ja turvallisuuden visiointia.
Soundtrack: Steely Dan, Dirty Work
Edit: muokattu Trump ja vauva -kohtaa 8.8. klo 17.25 – Trump ei heittänyt äitiä ja pikkuvauvaa ulos vaalitapahtumastaan.