Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Globalisaation vastustajien hävitty taistelu

Marko Maunula
Blogit Americana 26.10.2013 18:40

The New Republic -lehden blogi kysyy, että minne globalisaation vastainen liike on kadonnut? Hyvä kysymys.

Jokainen globalisaatio-kysymyksistä kiinnostunut muistaa Seattlen mellakat loppuvuodesta 1999. Yli 40 000 protestoijaa esti WTO:n kokouksen onnistumisen. Anarkisteista, ympäristöaktivisteista, vanhan kaartin ay-veteraaneista, uskonnollisista kehitysmaa-aktivisteista sekä muista protestiliikkeistä koostunut väkijoukko tappeli poliisin kanssa Seattlen keskustan kontrollista noin vuorokauden.

Seattlen mellakat olivat vahvan globalisaation vastaisen liikkeen huipentuma. Sen suosio ei rajoittunut pelkästään radikaaleihin aktivisteihin. Seattlen mellakoiden aikana sekä paleo-konservatiivi Pat Buchanan että vihervasemmistolainen pitkän linjan presidenttiehdokas Ralph Nader osoittivat ymmärrystä Seattlen aktivisteille. Marginaalisen oikeiston mukaan globalisaatio vahingoitti Yhdysvaltojen taloutta ja itsemääräämisoikeutta; vasemmiston mukaan kehitys tuhosi luontoa, sorti kehitysmaita ja vahvisti suuryrityksiä demokratian kustannuksella.

Vuosituhannen vaihteessa vaikutti, että anti-globalisaatiosta saattaa kehittyä varteenotettava poliittinen liike. Julkinen keskustelu oli täynnä globalisaation syntejä ja vaaroja painottavia kommentteja. Globalisaatio oli aktivistien mörkö du jour, jonka luonnetta pohdittiin niin akatemiassa kuin kaduillakin.

Minne globalisaation vastustus on kadonnut? Itse en ole kuullut globalisaation vastaisia kommentteja vuosikausiin – en edes punavihreiltä opiskelijoilta. Aktivistit ovat löytäneet uusia protestoinnin kohteita.

Syitä anti-globalisaation katoamiseen on lukuisia, mutta tärkeimpänä nousee esiin se kiistaton tosiseikka, että globalisaatio on auttanut nostamaan sadat miljoonat ihmiset ylös musertavasta köyhyydestä.

Kansainvälisen kaupan vapauttaminen sekä pääoman, yritysten ja ihmisten aikaisempaa helpompi liikkuvuus on ehkä tärkein tekijä Kiinan, Intian ja nyt myös Afrikan historiallisten talousbuumien takana. Hylkäämällä kontrollitalouden ja sopeutumalla nopeasti globalisaatioon, kehittyvä maailma aloitti pikamarssin kohti vaurastumista. Edes paatuneimmat globalisaation ja kapitalismin vihaajat eivät voi kiistää viime vuosikymmenten positiivista kehitystä.

Globalisaatio on satuttanut läntisen maailman perusteollisuuden duunareita, mutta heidän hätänsä ei yleensä sytytä ympäristö-, sukupuoli-, seksuaalisuus- sekä rotukysymyksiin keskittyneitä New Left -aktivisteja. Työväenluokan protesti on puolestaan suuntautunut konkreettisempiin, heidän lähiympäristöönsä suoraan vaikuttaviin tekijöihin, kuten maahanmuuttoon sekä siihen liittyviin (oikeisiin ja kuviteltuihin) ongelmiin.

Globalisaatio-debatti on ohi, ja globalisaation puolustajat poistuivat kehästä voittajina. Kysymykset ympäristöspolitiikasta, korporaatioiden vallasta ja muista globalisaatioon välillisesti liittyvistä ilmiöistä elävät, mutta taistelu käydään vastaisuudessa aihepiirin marginaaleissa.

Soundtrack: Prince, Around the World in a Day.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Mihin globalisaation vastainen liike on kadoonut?

No se on kadonnut siihen ideologiseen solmuun että se suuriääninen vihervasemmistolainen dlobalisaatioa vastustava vähemmistö joka on kaikkein eniten esillä mediassa huomasi olevansa teekutsulaisten ja vastaavien persujen kanssa barrikaadin samalla puolella.

Globalisaation voitokkaat puolustajat ovat kai sitten kaikki tyynni kehitysmaihin siirtyneiden yritysten omistajia? ;)
Hehän ovat eniten hyötyneet globalisaatiosta, kehitysmaiden halpatyövoiman käytöstä.

Länsimaiden työntekijät eivät ole hyötyneet globalisaatiosta ollenkaan, vaan ovat menettäneet työpaikkansa.
Ovatko globalisaation kehitysmaissa työllistämät työntekijät joutuneet ojasta allikkoon, kun kohonneen elintason hintana on edelleenkin lähes oikeudeton asema?
Suurin häviäjä on ympäristö kehitysmaiden kiihtyneen teollistumisen kautta.

”Ovatko globalisaation kehitysmaissa työllistämät työntekijät joutuneet ojasta allikkoon, kun kohonneen elintason hintana on edelleenkin lähes oikeudeton asema?” Ei? Kerropa missä maassa oikeudet ovat vähentyneet tai elintaso huonontunut? Ympäristöasioidenkaan suhteenkaan on vaikea sanoa mitään, kun rinnakkaistodellisuutta, jossa globalisaatiota ei ole tapahtunut ei ole vertailukohtana.

”Ympäristöasioidenkaan suhteenkaan on vaikea sanoa mitään, kun rinnakkaistodellisuutta, jossa globalisaatiota ei ole tapahtunut ei ole vertailukohtana.”
Asia lienee selvä ilman rinnakkaistodellisuuttakin.
Vain yhtenä esimerkkinä teollisuusmaiden pyrkimyksistä huolimatta hiilidioksidikokonaispäästöt vain lisääntyvät, ja se lisä tulee teollistuvista kehitysmaista.

Avauksen kirjoittaja näyttää olevan sitä mieltä, että nyt oltaisiin saavutettu joku pysyvä olotila. Ei olla. Rajojen avaaminen johtaa jossain vaiheessa protektionismin lisääntymiseen ja sitten mennääb toiseen suuntaan. Usassa on tästä jo ihan selkeitä merkkejä ja todellista toimintaakin. Kuten myös Venäjällä. Taloussota voi alkaa hyvin nopeastikin.

Mitähän senealilaiset,kapwerdeläiset ym. ajattelevatkaan myöhemmin, kun tajuavat, että Kiina on ostanut rannikon kalastusoikeudet esim.sitä vastaan, että Senegaliin on tehty oopperatalo ja werdeihin jokipato.

Tässä se on.
Globalisaatio on satuttanut läntisen maailman perusteollisuuden duunareita, mutta heidän hätänsä ei yleensä sytytä ympäristö-, sukupuoli-, seksuaalisuus- sekä rotukysymyksiin keskittyneitä New Left -aktivisteja. Työväenluokan protesti on puolestaan suuntautunut konkreettisempiin, heidän lähiympäristöönsä suoraan vaikuttaviin tekijöihin, kuten maahanmuuttoon sekä siihen liittyviin (oikeisiin ja kuviteltuihin) ongelmiin. Maailma muuttuu koko ajan.

Tämä porukka äänestää. Suomessa perussuomalaisia.

HaMi: Onko kulutus mielestäsi vain kehittyneiden maiden etuoikeus? Ratkaisiko pelkästään perinteisissä teollisuusmaissa tapahtuva kehitys esim. pakolaisongelman vai vain pahentaisi sitä? Paranisiko ympäristön tila todella sillä, että kehittyvät maat jäisivät ikuisesti banaanivaltioiksi, joissa kaikki tuotanto perustuisi entiseen tapaan maasta revittyihin timantteihin tai sademetsät raivaaviin plantaaseihin? Vanhan paskantavan tekniikan tilalle ei saisi ikinä mitään? En sano kaikki on hienosti nyt, mutta paranisiko tilanne todella ilman globalisaatiota? Pitää myös muistaa, että globalisaatio on vain parikymmentä vuotta vanha ilmiö nykyisessä muodossaan ja tilastot osoittavat, että keskimäärin maailmalla menee melkoisesti paremmin kuin ennen. Absoluuttinen köyhyys on vähentynyt huikeasti, eikä kehitysavulla voitaisi millään saavuttaa sitä, minkä globalisaatio on tehnyt. Köyhien maiden demokratiakehitys on ollut huikeaa ja nelmin mainitsemat harvoja hyödyttävät vedätykset ovat harvinaistumassa. Toisekseen Kiinalaisten vedätysten vihjaaminen Eurooppalaisia pahemmaksi on vailla perustaa. Afrikan historia on täynnä vedätyksiä, mutta esim. nälänhätien määrän ja skaalan pieneneminen ovat aika vakuuttavia osoituksia, että globalisaatio todella on enemmän hyödyksi.

Aika surkuhupaisaa, miten globalisaatiota perustellaan jopa humaaneilla ja ylevillä motiiveilla. Vaikka tosiasiallisesti sen ainoa motiivi oli ja on läntisien yrityksien, tarkemmin niiden omistajien rahanahneus ja voittojen maksimoiminen siirtämällä teolliset työpaikat Lännestä lähinnä Aasian halvan työvoiman kehitysmaihin.
Samalla Länsi tulee ikään kuin vapaaehtoisesti näivettäneeksi itsensä, ja maailman talouskeskus työnnetään Aasiaan pois Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta. Se on lähempänä kuin arvaammekaan.
Laajemmassa mittakaavassa samalla koko ihmiskunta sahaa omaa oksaansa kiihtyvällä teollistamisella, sillä pitkällä aikavälillä edessä on globaalin ilmastokriisin lisäksi ruokakriisi.

Eikö vähentyneet nälänhädät merkitse, että ruoka ei ole loppumassa? Ilmastokriisi on todellinen uhka, mutta sitä ei voine pistää globalisaation piikkiin. Väestönkasvu ei johdu globalisaatiosta. Kasvanut elintaso johtuu, mutta elintason kohoaminen ei tarkoita sen enempää ilmastokriisiä, kuin nälänhätääkään. On täysin perusteltua väittää jopa päinvastaista, talouskasvu on ainoa keino laskea päästöjä, sillä talouskasvu mahdollistaa sijoitukset esim. energiatekniikkaan. Toinen vaihtoehto on tietysti Linkolalainen ihmisviha. Toisekseen länsi ei ole näivettänyt itseään. Ollaan ehkä otettu kylkeemme suhteellisen merkityksen suhteen, mutta elintason kehitys on jatkanut täälläkin kasvukäyrällä. Poliittisia kömmähdyksiä täällä, erityisesti euroopassa, on tehty, esim. talouspolitiikkaa tuskin kukaan voi kehua, mutta ne kömmähdykset eivät liity ollenkaan niin paljon kehittyviin talouksiin, kuin omaamme. Jos länsimaisuudella olisi joku itseisarvo, niin kaikki eivät varmaan laukkaisi kaupassa ostamassa halpatuotantomaissa tehtyjä tuotteita? Siitä ei kai yrityksiä ja omistajia pidä syyttää, että parempi hinta/laatu-suhde kiinnostaa kuluttajia enemmän kuin mistä roju tulee? Ja kuten sanottu, kaikilla on tänään enemmän kuin ikinä ennen.

Kyllä maailmasta löytyy kolkka, johon globalisatio ei ole yltänyt, nimittäin Pohjois-Korea. Ei se kyllä kovin ylentävä esimerkki ole. Kaikilla asioilla on tosin kääntöpuolensa. Kyllä globalisatiostakin löytyy haittoja jos löytyy hyötyjäkin.

Näitä luetaan juuri nyt