Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Globalisaatio ja superrikkaat: ei uutta auringon alla

Marko Maunula
Blogit Americana 14.1.2011 17:11

Uusin The Atlantic julkaisi artikkelin uusien superrikkaiden kosmopoliittisesta nörttikulttuurista. Juttu keskittyi globalisaation sekä uuden rahan yhtymäkohtiin, ja väitti uuden rahan muodostavan oman suprakansallisen yhteisönsä. Kiinnostava juttu, jossa syyt ja seuraukset menevät silti hieman sekaisin.

Jutun argumentti uudesta kosmopoliittisesta rikkaiden yhteisöstä herättää väkisinkin kysymyksen: mitä uutta–tai valitettavaa–tässä oikein on?

Superrikkaat ovat jo vuosisatoja olleet kosmopoliittinen porukka. Vilkaisu eurooppalaisten kuningashuoneiden, aristokratioiden, tai tavallisten rahapiirien sukupuihin ja elämänkertoihin osoittaa heidän eläneen piireissä, joissa rajoilla tai kielillä oli melko vähän merkitystä. Ei ollut sattuma, että eliittien koulutus painotti vahvasti kieliä ja klassista sivistystä.

Moderni globaalikapitalismi pitää yllä viktoriaanista kosmopoliittikulttuuriia, mutta tällä kertaa huomattavasti demokraattisemmassa muodossa. Uusi eliitti on aikaisempaa meritokraattisempi joukkio. Suuret omaisuudet koostuvat myös yhä useammin itse tienatusta rahasta.

Kuten artikkeli osoittaa, uudet superrikkaat ovat usein myös huomattavasti sitoutuneempia globaalisten ongelmien ratkaisuun ja hyväntekeväisyyteen kuin aikaisemmat rikkaiden sukupolvet. Uusi superrikas on yhä useammin Bill Gatesin kaltainen nörtti, joka on kiinnostuneempi ideoista, teknologiasta, politiikasta, ja hyväntekeväisyydestä kuin supermallien kanssa vehtaamisesta raha- ja kokaiinipinon päällä.

Globalisaatio on avannut mahdollisuudet parempaan elämään miljardeille ihmisille ympäri maailman. Se on huomattavasti demokraattisempi kapitalismin versio kuin aikaisempi kansallistalouksien sekä nationalististen missioiden palvelukseen alistettu jälkimerkantilismi. Selvistä puutteistaan huolimatta kapitalismi on parempi -ismi kuin nationalismi, myös nykyisessä globaalissa muodossaan.

Globalisaatio ei ole vihollinen, mutta kasvava taloudellinen eriarvoisuus on pitkän päälle sietämätön ilmiö. Uudet tutkimukset osoittavat, että taloudellinen eriarvoisuus on vaaraksi jopa kansakuntien fyysiselle terveydelle.

Toimittajien ja kansalaisoikeusaktivistien kannattaa pohtia vihollisensa tarkemmin. Tuulimyllyt ovat huonoja vastustajia, mutta niiden varjoissa asuu oikeita, korjattavissa olevia epäkohtia.

Soundtrack: Leonard Cohen, First We Take Manhattan.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Fraasi taloudellisesta eriarvoisuudesta kateuden synonyyminaputkahti taas esiin.Minkä me mahdamme,että toiset ovat tehokkaampia, innovatiivisempia, rohkeampia, taitavampia kuin toiset ja heille kertyy rahaa kasoittain. Olisihan luonnonlakien vastaista jos köyhät ja laiskat voisivat tehdä tai pitää rahat hallussaan. Olkaamme iloisia että on omaisuudenkasaajia, miiden siivellä me tappuraisetkin saamme elintasoamme yläs. Voi että kun raharikkaat keksivät käyttää palveluksiamme ja naisivat vertiasiaan synnyttämään uutta hyvinvointia.

Miltähän osin tuossa alkuperäisessä jutussa syyt ja seuraukset menevät sekaisin? Minusta tuo juttu nostaa esille aiheellista huolta nykymenosta. Siteeraan vaikka seuraavaa:
”A multibillion-dollar bailout and Wall Street’s swift, subsequent reinstatement of gargantuan bonuses have inspired a narrative of parasitic bankers and other elites rigging the game for their own benefit.”

Ei kyse ole pelkästään nokkelista ja sisäsiisteistä neroista, jotka ansaitsevat vain ihailua. Kyse on maailman suurimmasta pyramidihuijauksesta!

Näitä luetaan juuri nyt