Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Globaalit kaupungit v. kansallinen maaseutu – tulevaisuuden rintamalinjat

Marko Maunula
Blogit Americana 3.6.2011 15:31

”Kuvitteellinen tilanne: ette saa jäädä Atlantaan. Joudutte valitsemaan Grove Hill, Alabaman tai Lontoo, Englannin välillä. Moniko teistä valitsisi Lontoon?”

Miltei koko globalisaatio-luennon yleisö nosti kätensä ilmaan välittömästi. Ainoastaan pari-kolme valitsivat Alabaman, ja heistäkin yksi on kotoisin osavaltiosta.

”Pariisi, Ranska tai Stanley, North Dakota? Berliini, Saksa tai Roosevelt, Utah? Barcelona, Espanja tai Fort Davis, Texas?”

Kädet pysyivät sitkeästi ilmassa. Jos vaihtoehtona oli amerikkalainen pikkukylä, atlantalaiset opiskelijat löysivät sisäisen eurooppalaisensa nopeasti – etnisestä taustasta ja ihonväristä huolimatta. Ajatus uuden kielen tai kulttuurin opettelemisesta ei häirinnyt juuri ketään. Sekä Euroopassa jo vierailleet että mantereen ainoastaan median kautta tuntevat olivat yhtä valmiita pakkaamaan kassinsa.

Atlantalaisten opiskelijoiden kosmopoliittiset reaktiot olivat nopeat ja vaistonvaraiset. Ne myös heijastavat maailmanlaajuista kehitystä sekä uutta urbaania kosmopolitanismia.

Viime presidentinvaalien aikaan republikaanit, sekä varsinkin Sarah Palin, puhuivat maaseudusta sekä pikkukaupungeista ”aitona Amerikkana.” Viesti oli selvä: Palinin ”aito” Amerikka on homogeenisen valkoinen, kristitty, sekä arvomaailmaltaan konservatiivinen. Tästä seuraa loogisesti, että suurkaupungit ja niiden kosmopoliittiset, uskonnollisesti ja kulturaalisesti kirjavat väestöt eivät ole Palinin mukaan ”aitoa” Amerikkaa.

Palinin kuva Yhdysvalloista on, luonnollisesti, täysin väärä ja yksisilmäinen. Minun tuntemani ja rakastamani Yhdysvallat on moniarvoinen, suvaitsevainen, sekä avosylinen maa, ja sen kosmopoliittiset suurkaupungit edustavat arkipäivän pluralismia parhaimmillaan.

Silti, kun riisumme Palinin yksisilmäisen arvomaailman, hänen lausunnossaan on myös pointti. Yhdysvallat – ja koko läntinen maailma – on jakautumassa kosmopoliittiseen urbaaniin verkostoon sekä maaseutuun, joka sitoutuu perinteiseen arvomaailmaan sekä kansallisiin perinteisiin.

Olisi hauska toistaa koe suomalaisessa luentosalissa. Moniko nuori helsinkiläinen valitsisi pakon edessä ennemmin Atlantan, Lontoon, Berliinin, tai Barcelonan kuin esimerkiksi Polvijärven tai Norrbyn?

Kun maailma ryhtyi aktiivisesti puhumaan globalisaatiosta 1980-90 luvuilla, eräs päällimmäisiä huolia oli kulttuurin homogenisoituminen. Monet pelkäsivät kulttuurin muuttumista tasapäiseksi amerikkalaisvaikutteiseksi hutuksi, jossa McDonalds toimittaa ruuan virkaa sekä Hollywood hoitaa viihdyttämisen.

Pelot ovat osoittautuneet aiheettomiksi. Globalisaatio on ainoastaan lisännyt virikkeiden, kulttuuritarjonnan, ja ruokavaihtoehtojen määrää sekä laajentanut ajattelua huomattavasti. Samanaikaisesti se on tosin myös kasvattanut kuilua kaupunkien ja maaseudun välillä entisestään – ainakin täällä Yhdysvalloissa.

Olemme matkalla kosmopoliittiseen kaupunkien verkostoon sekä muutosta vastaan pyristelevään maaseutuun. Poliittisen kamppailun lopputulos on liki vääjäämätön, mutta ennen kun raivoaminen sammuvaa valoa hiipuu lopullisesti, urbaani globalisaatio v. syrjäseutujen nationalismi on tulevien vuosikymmenten merkittävimpiä metapoliittisia debatteja.

Talking Heads, Life during Wartime.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Taas kiinnostava merkintä. Tämä on yksi parhaita suomenkielisiä blogeja.

Maaseutu vs. kaupunki -jakolinja on varmasti olemassa. Olisi kuitenkin kiinnostava tietää, missä määrin ”kaupunki” tässä tarkoittaa nimenomaan kaupunkien koulutettua väestöä. Oma näppituntumani on, että ainakin Suomen lähiöissä on koko joukko ihmisiä, jotka myös haikailevat ”aitoon” Suomeen eli em. jaon ”maaseutuun”, ts. ihmisiä, jotka ovat kaupunkilaisia vain pakosta.

Luulakseni tuo jako uudistuksia uhkuvaan kaupunkiin javakaaseen maaseutuun on ollut olemassa jo tuhansia vuosia. Samoin niiden eturistiriidat ja valtapyrkimuykset.
Voisi sanoa, etta ainakin Pohjoisessa Euroopassa kaupunki alkoi selvasti paasta niskan paalle kamppailussa, silloin kun maan isojako antoi kaupunkilaisille luvan ostaa maata ja samalla lakkautti kylademokratian ja siirsi valtakeskukset taajamiin.

Sitran uuden tutkimuksen mukaan yhä useampi kaupungissa asuva ajattelee muuttavansa maaseudulle. Kaupungissa asuminen on monelle olosuhteista johtuva pakko, eikä vapaa valinta.

Jakolinja muuttuu siksikin, että huomattava osa maaseudun kiinteistöistä on kaupungissa asuvan omistuksessa. Lisääntyvä vapaa-aika kuluu maaseudulla – yhä useammin kakkosasunnossa, jossa liki samat herkut kuin vakituisessa asunnossa.

Kai joku vaikutus asumiskustannuksien nousulla täytyy olla ihmisten halukkuuteen asua kaupungeissa? Ostimme kerrostalokolmion (1984 rakennettu) omalla saunalla pikkukaupungista: 60000€. Ei ole tarkoitus olla ilkeä, mutta kyllä mulla käy tutut sääliksi pääkaupunkiseudulla. Se on totta että jäämme ilman liigatason jääkiekkoa ja oopperaa livenä. Kaikkea ei voi saada. Mediakin kaataa vettä myllyyn maaseudun ”ankeudesta” ja kaupunkielämän ihanuudesta.Täytyy ajatella ite.

M. Maunula: ”Palinin ”aito” Amerikka on homogeenisen valkoinen, kristitty, sekä arvomaailmaltaan konservatiivinen. Tästä seuraa loogisesti, että suurkaupungit ja niiden kosmopoliittiset, uskonnollisesti ja kulturaalisesti kirjavat väestöt eivät ole Palinin mukaan ”aitoa” Amerikkaa.

Palinin kuva Yhdysvalloista on, luonnollisesti, täysin väärä ja yksisilmäinen. Minun tuntemani ja rakastamani Yhdysvallat on moniarvoinen, suvaitsevainen, sekä avosylinen maa, ja sen kosmopoliittiset suurkaupungit edustavat arkipäivän pluralismia parhaimmillaan.”

Pikkukaupunki-amerikassa et vaivautuisi sulkemaan tupasi ovea yöllä. Monikulttuurisessa yhteiskunnassa varmistat lukituksen kahteen kertaan. Miksi näin on?

Ei kai vain luottamuksen puutteesta kanssaihmisiin. Mm. prof. Robert Putnam on asiasta puhunut, etninen diversiteetti vähentää luottamusta yhteiskunnassa.

”Maaseudulla on turvallista ja kaupungeissa vaarallista, tämä johtuu etnisistä vähemmistöistä.”

Höpöhöpö. Maaseudulla kilometrin säteellä asunnostasi saattaa asua vain muutama ihminen. Suurkaupungissa tämä määrä voi olla jopa kymmentuhatkertainen. Todennäköisyys että se ainoa naapurisi on rikollinen on pieni, kun taas todennäköisyys muutaman rikollisen löytymiseen siitä 50k ihmisen joukosta on huomattavasti suurempi. Asialla ei ole mitään tekemistä ihonvärin kanssa.

En ymmärrä, miksi maaseudulla asuminen tekisi ihmisestä vähemmän globaalin. Netti antaa mahdollisuuden olla maailmassa mukana, vaikka maalla asuisikin. Kaupungissa voi yhtä laila olla omaan napaansa keskittyneitä ihmisiä, eivätköhän persut saaneet suuren kannatuksen kaupunkien lähiöissä,
Kyllä ihmisen asenteet ja avarakatseisuus riippuvat jostakin muusta kuin asuinpaikasta – ainakin täällä Suomessa. Maalla asuu nykyään paljon väkeä, joka haluaa olla yhteydessä luontoon, mutta joka toisaalta voi käydä lähikaupungissa työssä uuden teknologian parissa ja välillä lennellä pitkin maailmaa. Ei maaseutu ole vain maajussien asuinpaikka. Ja nykyajan nuoret maajussitkin ovat yleensä koulutettua väkeä, joka osaa ja haluaa ajatella globaalisti.

Marko Maunula
Kirjoitat, että termi globalisaatio otettiin käyttöön -80 -90 -luvulla. Sehän palvelee ainoastaan globaalia markkinataloutta, jonka sulovaikutuksia olemme nauttineet tähän päivään asti ja edelleen.

Missä vaiheessa ja keiden toimesta alettiin jauhaa monikulttuurisuutta? Onko länsimaista hapatusta ja jälleen markkinatalouden masinoimaa? Nyt tämä termi alkaa olla vaikeuksissa, kun Euroopan maat yksi toisensa jälkeen heräävät huumasta; aina suurempi osa kaupungeista tulee monikulttuuristen ryhmien valtaamiksi siten, että ei edes poliisit puhumattakaan palomiehistä uskalla mennä alueelle.

Kun kukaan ei enää pelkää uskovaisten herjaa ”olet rasisti”, he ovat ryhtyneet syöttämään termiä yhteisöllisyys. ”Meidän tulee olla mukana 700 miljoonan! yhteisön ytimessä. Muuten käperrymme Impivaaran aholle”. Agricolat, Kivet ja Snellmannit unohtuivat uskovaisilta, tai eivät ole koskaan kuulleetkaan. Impivaaran he varastivat Jyrki-Boylta. Kaupungithan kuuluvat viherpiipertäjien mielestä globaalin markkinatalouden syömähampaisiin.

”Meidän tulee olla mukana 700 miljoonan! yhteisön ytimessä. Muuten käperrymme Impivaaran aholle”

Mikäs vika Impivaarassa? Muistetaan Kiven tarinan opetus.

Muualta tuotu, säälimättömästi häpeällä ja alistamisella päähän pakotettu sivistys herätti veljeksissä vain katkeruutta ja vastarintaa. Mutta siellä parjatussa Impivaarassa he valitsivat tiensä omaehtoisesti ja päätöksensä kerran tehtyään kykenivät nostamaan itsensä muiden tasolle. Aikanaan he saattoivat saapua voittajina sivistyksen pariin, tasavertaisina ja itsetunto kohdallaan.

Maaseutu-kapunki -jaossa on kulttuurisia seikkoja, jotka eivat USA>n maaseutua tarkastelemalla nayta laisinkaan aukeavan. USAn maaseutu on varsin nuorta, noin 100-300 vuoden ikaista.
Euroopassa maaseudun asutuksen ika mitataan monin paikoin tuhansissa vuosissa. USA:ssa vanhaa maaseutuavoisivat edustaa lahinna intiaanit, jotka hekin harvoin asuvat alkuperaisilla alueillaan.

Kuvaavaa on, etta kommentoijat seka blogisti puhuvat vain ”Suomesta”, kun he tarkoittavat maaseutua, joka eri puolilla maata on erilaista ja juuriltaan sitakin erilaisempaa. Mina pidan itseani suuressa maarin karjalaisena – eika meilla karjalaisilla ole kaupunkeja. jossa toimittaisiin meidan tavoillamme tai kielillamme, vaan toimitaan joko suomeksi tai venajaksi. On vain elettava tassa ymparistossa ja seurattava kuinka yhdelta puolen lahes kaikki vaikuttaa katoavan ja toiselta puolen parin mantereen laajuiset ilmiot viihdyttavat ja myllertavat aina vain enemman.

Se, etta maaseutu suurkapunkilaisesta ja taajamalaisesta nayttaa ja kai kuulostaakin kaikkialla Suomessa samalta, on paljolti virkamiestoiminnan tulosta: esim. koululaitos tuhosi koko olemassaolonsa alkuajan sita mita paikallisessa elamanmenossa poikkesi standardista, nyt tuhottavaa on enaa varsin vahan. Rakennukset on jo 70 vuotta ollut kaytannossa pakko rakentaa samannakoisiksi koko maassa.

Nakojaan yhden pohjoisen maan sisalla toteutetaan luokkajakoa, jonka mukaan ”maaseudulla” ei ole kulttuuria, vaan kaikki on alisteista kaupungeille, Suomen ruotsalaiset onnekkaana poikkeuksena ja mita nyt saamelaisia on ulkoisen paineen edessa ruvettu pitamaan myos jonkinmoisena kulttuurina.

Mitapa jos kaikki alle 30 miljoonan ihmisen kielet ja kulttuurit julistettaisii ”Impivaaroiksi” ja halveksittaisiin kuoliaiksi?

Tuli nyt mieleheini vielä, että maaseudun kylät ovat usein jokun yhteisön ikiaikaisia koteja siinä sivussa, että ovat globalistien halveksimia pieniä paikkakuntia.
Suuret kaupungit taas ovat ennemminkin kaikille avoimia paikkoja.
Hyvät ja huonot puolensa molemmilla. Kylässä voi ahdistua, suurkaupungissa joutua hukkaan.