Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Globaalit kaupungit v. kansallinen maaseutu – tulevaisuuden rintamalinjat

Blogit Americana 3.6.2011 15:31
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

”Kuvitteellinen tilanne: ette saa jäädä Atlantaan. Joudutte valitsemaan Grove Hill, Alabaman tai Lontoo, Englannin välillä. Moniko teistä valitsisi Lontoon?”

Miltei koko globalisaatio-luennon yleisö nosti kätensä ilmaan välittömästi. Ainoastaan pari-kolme valitsivat Alabaman, ja heistäkin yksi on kotoisin osavaltiosta.

”Pariisi, Ranska tai Stanley, North Dakota? Berliini, Saksa tai Roosevelt, Utah? Barcelona, Espanja tai Fort Davis, Texas?”

Kädet pysyivät sitkeästi ilmassa. Jos vaihtoehtona oli amerikkalainen pikkukylä, atlantalaiset opiskelijat löysivät sisäisen eurooppalaisensa nopeasti – etnisestä taustasta ja ihonväristä huolimatta. Ajatus uuden kielen tai kulttuurin opettelemisesta ei häirinnyt juuri ketään. Sekä Euroopassa jo vierailleet että mantereen ainoastaan median kautta tuntevat olivat yhtä valmiita pakkaamaan kassinsa.

Atlantalaisten opiskelijoiden kosmopoliittiset reaktiot olivat nopeat ja vaistonvaraiset. Ne myös heijastavat maailmanlaajuista kehitystä sekä uutta urbaania kosmopolitanismia.

Viime presidentinvaalien aikaan republikaanit, sekä varsinkin Sarah Palin, puhuivat maaseudusta sekä pikkukaupungeista ”aitona Amerikkana.” Viesti oli selvä: Palinin ”aito” Amerikka on homogeenisen valkoinen, kristitty, sekä arvomaailmaltaan konservatiivinen. Tästä seuraa loogisesti, että suurkaupungit ja niiden kosmopoliittiset, uskonnollisesti ja kulturaalisesti kirjavat väestöt eivät ole Palinin mukaan ”aitoa” Amerikkaa.

Palinin kuva Yhdysvalloista on, luonnollisesti, täysin väärä ja yksisilmäinen. Minun tuntemani ja rakastamani Yhdysvallat on moniarvoinen, suvaitsevainen, sekä avosylinen maa, ja sen kosmopoliittiset suurkaupungit edustavat arkipäivän pluralismia parhaimmillaan.

Silti, kun riisumme Palinin yksisilmäisen arvomaailman, hänen lausunnossaan on myös pointti. Yhdysvallat – ja koko läntinen maailma – on jakautumassa kosmopoliittiseen urbaaniin verkostoon sekä maaseutuun, joka sitoutuu perinteiseen arvomaailmaan sekä kansallisiin perinteisiin.

Olisi hauska toistaa koe suomalaisessa luentosalissa. Moniko nuori helsinkiläinen valitsisi pakon edessä ennemmin Atlantan, Lontoon, Berliinin, tai Barcelonan kuin esimerkiksi Polvijärven tai Norrbyn?

Kun maailma ryhtyi aktiivisesti puhumaan globalisaatiosta 1980-90 luvuilla, eräs päällimmäisiä huolia oli kulttuurin homogenisoituminen. Monet pelkäsivät kulttuurin muuttumista tasapäiseksi amerikkalaisvaikutteiseksi hutuksi, jossa McDonalds toimittaa ruuan virkaa sekä Hollywood hoitaa viihdyttämisen.

Pelot ovat osoittautuneet aiheettomiksi. Globalisaatio on ainoastaan lisännyt virikkeiden, kulttuuritarjonnan, ja ruokavaihtoehtojen määrää sekä laajentanut ajattelua huomattavasti. Samanaikaisesti se on tosin myös kasvattanut kuilua kaupunkien ja maaseudun välillä entisestään – ainakin täällä Yhdysvalloissa.

Olemme matkalla kosmopoliittiseen kaupunkien verkostoon sekä muutosta vastaan pyristelevään maaseutuun. Poliittisen kamppailun lopputulos on liki vääjäämätön, mutta ennen kun raivoaminen sammuvaa valoa hiipuu lopullisesti, urbaani globalisaatio v. syrjäseutujen nationalismi on tulevien vuosikymmenten merkittävimpiä metapoliittisia debatteja.

Talking Heads, Life during Wartime.