Georgian kuvernöörinvaaleissa ehdokkaat leikkivät tosiuskovia idealisteja – ja äänestäjät pitelevät neniään
Molempien ehdokkaiden strategiat kielivät poliittisesta polarisaatiosta.
Marraskuun vaalien kampanjat ovat täydessä vauhdissa. Kaksi Etelän osavaltiota kertoo paljon demokraattisen puolueen tulevaisuudesta. Tämän päivän blogissa käsittelen Georgian kuvernöörin vaaleja. Seuraavaksi vuorossa ovat Tennesseen senaatinvaalit.
Georgia valitsee itselleen uuden kuvernöörin. Osavaltion seuraava pomo on joko demokraatti Stacey Abrams tai republikaani Brian Kemp.
Abrams on Yale-koulutettu asianajaja ja Georgian edustajainhuoneen jäsen, jolla on vankka kokemus kotiseutunsa politiikasta. Georgian politiikan – ja politiikot – erinomaisesti tunteva republikaaninen ystäväni Patrick O’Rouke kutsui Abramsia osavaltion kongressin ehkä älykkäimmäksi edustajaksi:
”Hän on loistava, sekä strategisesti että retorisesti…. Georgian kongressissa ei ole republikaania, joka ei – ainakaan pöytäkirjan ulkopuolella – arvosta Abramsin poliittisia taitoja.”
Abrams on kompromissihakuinen ja taitava neuvottelija. Poliittisen pöyhkeilyn sijasta hän on keskittynyt vakaaseen puurtamiseen äänestäjiensä ja osavaltion hyväksi.
Kuvernööriehdokas Abrams on yllättäen kääntynyt tiukasti vasemmalle.
Atlantan lähiöiden maltilliset, koulutetut korporaatio-republikaanit olisivat useiden arvioiden mukaan pelissä. Heistä monet vierastavat Trumpin populismia, karkeutta ja ulkopoliittista arvaamattomuutta.
Abrams ei silti halua vokotella heitä. Hän on ilmoittanut, että hän on kiinnostuneempi demokraattisten aktivistien mobilisoinnista.
Maltillisena tunnettu Abrams pyrkii nyt vetoamaan afroamerikkalaisiin, latinoihin, valkoisiin liberaaleihin ja kampus-aktivisteihin. Strategia on yllättävä, mutta se todennäköisesti perustuu kahteen tekijään.
Ensimmäinen motiivi uskoo demokraattien ruohonjuurien massavoimaan. Aidosti idealistinen kandidaatti voi motivoida kampuksien liberaalit. Afroamerikkalainen naisehdokas osavaltion korkeimpaan virkaan voi myös houkutella afroamerikkalaiset äänestäjät massoittain uurnille.
Toinen selitys on kyynisempi. Sen perusteella Abrams ei usko voittavansa, vaan käyttää vaaleja markkinointikikkana. Hänen maltillinen kompromissihakuisuutensa ei ole aina miellyttänyt aktivisteja.
Abrams pyrkii esittelemään itsensä afroamerikkalaisena liberaalina, ja tämä uusi imagokampanja auttaa tulevaisuudessa häntä nousemaan Yhdysvaltojen edustajainhuoneeseen. Tämän teorian mukaan Abrams kampanjoi itse asiassa paikasta John Lewisin seuraajana, kunhan iäkäs demokraattien ikoni lopulta jää eläkkeelle.
Useimmat maltilliset demokraatit ja republikaanit pitävät kiinni nenästään ja äänestävät perinteisesti tukemansa puolueen ehdokasta.
Republikaani Kemp, ns. country club -republikaani, on keskivauras, maa- ja metsätieteellisestä valmistunut liikemies. Hän on, useimpien arvioiden mukaan, maltillinen ja tasapainoinen operoija, jonka kunnianhimo on puskenut yhä vankemmin trumpismin syliin.
Televisiomainoksissa Kemp poseerasi haulikko sylissä ja lupasi ajaa laittomat siirtolaiset omalla autollaan pois Georgiasta. Hän on kyseenalaistanut Venäjän sekaantumisen vuoden 2016 presidentinvaaleihin ja iloinnut Trumpin tuesta.
Molempien ehdokkaiden strategiat kielivät poliittisesta polarisaatiosta. Georgian republikaanisesta puolueesta on kehittynyt vankan trumpilainen ja vihollishakuinen populistinen liike, ja Kemp on sen uusi lipunkantaja. Abrams esiintyy puolestaan mainettaan vasemmistolaisempana ehdokkaana.
Keskitien maltilliset demokraatit ja republikaanit ovat näissä vaaleissa kodittomia. Silti, useimmat heistä pitävät kiinni nenästään ja äänestävät perinteisesti tukemansa puolueen ehdokasta.
Jossain välissä poliittisen kurimuksen keskipakoisvoima heittänee ideologisesti sitoutuneet ehdokaat pois pelikentältä, mutta sen aika ei ole vielä nyt. Maltilliset joutuvat odottamaan vuoroaan.
Soundtrack: Father John Misty, Hangout at the Gallows.