Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

George W. Obama?

Blogit Americana 7.6.2013 14:53
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Kongressi on vihdoinkin löytänyt aiheen, joka on rikkonut puoluerajat. Se koskee yksityisyytemme rajoittamista.

The Guardian raportoi eilen Obaman hallinnon harrastamasta laajamittaisesta kansalaisten keskustelujen ja sähköpostien seuraamisesta. Hallinto on kerännyt tietoa miljoonien amerikkalaisten internet-käyttäytymisestä, sähköposteista sekä puhelinkeskusteluista. Toistaiseksi hallinto ei ole, tietääksemme, kurkkinut sähköposteihin tai kuunnellut puheluja, mutta se on kerännyt valtavat määrät dataa amerikkalaisten kommunikoinnista.

Hallinto nojaa laillisesti Patriot Actiin, joka, vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeisessä hysteerisessä ilmapiirissä, kavensi kansalaisten yksityisyytta sekä laajensi hallituksen valtaoikeuksia datan keräämisessä. Operaation tarkoitus on, hallinnon mukaan, maan turvallisuuden parantaminen sekä mahdollisten terroristien toiminnan kartoitus.

Median reaktio tapahtumaan on sekoittanut perinteisiä poliittisia rajoja. Liberaali media on kyseenalaistanut presidentin toimet kärkevin sanankääntein; Huffington Post jopa nimesi hänet George W. Obamaksi. Konservatiivinen Wall Street Journal puolestaan ylisti presidentin toimia. Kongressissa sekä kehut että kritiikki ovat ylittäneet puoluerajat.

Poliittisesti presidentti Obaman suurin ongelma tässä tapauksessa on hänen kiistaton tekopyhyytensä. Hän perusti ison osan kampanjaansa avoimuuden sekä anti-Bush imagonsa varaan. Liberaalit ovat kiristelleet hampaitaan Obaman laajentaman predator-kampanjan johdosta sekä valittaneet Guantanamon vankilan toiminnan jatkamista. Uutiset datan keräämisestä ovat monelle liberaalille liikaa.

Konservatiivit kommentaattorit ovat tulkinneet Obaman toimet George W. Bushin tiedustelupolitiikan sekä Patriot Actin kunnianpalautukseksi. He taputtavat presidentille, joka on, heidän mukaansa, oppinut Valkoisessa talossa ymmärtämään edeltäjänsä motiiveja sekä arvostamaan hänen toimintamallejaan.

Toistaiseksi debatti on pitkälti keskittynyt ”onko tämä oikein/väärin” -tinkaamiseen. Vielä tärkeämpi kysymys on mielestani ”miksi?”

Yhdysvallat on ollut tehokas operaatioissaan al-Qaidaa vastaan. Predator-iskut, pidätykset ja tiedustelu ovat toimineet; terroriorganisaatio on nykyisellään vain varjo entisestään. Toisaalta, keskitetyn organisaation rapautuminen on johtanut pienten, itse itsensä radikalisoineiden yksikköjen nousuun.

Malliesimerkki tästä ovat Bostonin maratonin pommituksesta epäillyt Tsarnaevin veljekset. He radikalisoivat itsensä sekä löysivät toimintamallinsa pitkäkti internetistä, ilman kansainvälisen terroristisen katto-organisaation apua.

Poliisille sekä muille turvallisuusviranomaisille tämän kaltaisten pienten solujen paikallistaminen sekä pysäyttäminen on erittäin vaikeaa. Se vaatii huomattavasti mittavampia ja kattavampia tiedusteluoperaatioita sekä pienisilmäisempää verkkoa.

Onko turvallisuus tämän luokan yksityisyyden loukkauksien arvoista? Kumpi on tärkeämpää: kansalaisten yksityisyys vai parin mahdollisen pommi-iskun pysäyttäminen? Olemmeko valmiita antamaan hallitukselle luvan tarkkailla puhelin- ja internet-kontaktejamme turvallisuuden nimissä? Nämä ovat debatin tärkeimmät kysymykset. Toistaiseksi vastaukset ovat ylittäneet puoluerajat.

Soundtrack: David Bowie and Pat Metheny, This is Not America.