Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Gaddafin kuolema ja Obaman suosio

Marko Maunula
Blogit Americana 20.10.2011 20:06

Jos alustavat ja sekavat raportit Libyasta pitävät paikkansa, Muammar Gaddafi kuoli Naton ilmavoimien iskussa lähellä Syrtia. Onnistunut isku on poliittinen dilemma sekä presidentti Obaman kannattajille että vastustajille.

Obaman presidenttikauden saavutuksista voidaan olla montaa mieltä, mutta yhdessä suhteessa hän on ollut kiistaton menestys: Obama on ollut erittäin hyvä tappamaan Yhdysvaltain vannoutuneita vihollisia.

Osama bin Laden, Anwar al-Awlaki, useat muut al-Qaida johtajat, ja nyt Gaddafi: Obaman alaisuudessa Yhdysvallat on onnistunut ruksaamaan monta nimeä pahimpien vihollistensa listasta.

Obaman ja Nato-maiden Lähi-Idän politiikka on ollut tehokasta. Diktaattorit kaatuvat, Yhdysvaltain ja lännen viholliset siirtyvät ajasta ikuisuuteen tasaisena virtana, ja terrori-iskut länttä kohtaan ovat vähentyneet.

Silyi, poliittisesti saavutusten hyöty jää vähäiseksi. Saavutukset millään rintamalla eivät käännä muslimi-sosialistin kriitikkojen päätä, ja liberaalit eivät juurikaan riemuitse verisistä voitoista julmassa ja epäsymmetrisessä sodassa. Menestys ei, valitettavasti, aina käänny äänissä ja vallassa laskettaviksi voitoiksi.

Soundtrack: Led Zeppelin, Achilles Last Stand.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Saat suvaita ja sallia
Jos maas on
Joka mallia
Sillä
Tasavallan et
Yksin
Voi Sä rakentaa

Take it easy!

USA:ssa presidentin asema vaatii sekä vahvaa strategista johtajaa että taitavaa julkisuuden keulahahmoa.
Obamalle on ollut vaikeaa toimia täysillä ensinmainitussa roolissa ottaen huomioon republikaanien vahvan vastarinnan ja talouden laman. Vaaditaanko siellä presidentiltä liikoja? Suomessa hallitus ja eduskunta vastaavat pitkälle taloudellisesta päätöksenteosta ja presidentti on yhä enemmän edustuksellinen henkilö. Obaman kaltaista suoraselkäistä ja avointa (globaalia) johtajaa tarvitaan, mutta valitettavasti amerikkalaiset eivät näytä ymmärtävän tässä asiassa oman hyvänsä päälle sen enempää kuin ”sika helmistä”.

Gaddafi edusti hyvin monille afrikkalaista itsenäisyyttä monien yhteistyö- ja kehityshankkeidensa kautta maanosassa. Tästä näkökulmasta mediassa uutisoitiin hyvin vähän, tai ei ollenkaan.
Afrikkalaisten on vaikea ymmärtää tapahtunutta, sillä Gaddafia ei mielletä miksikään tyranniksi tai diktaattoriksi, vaan sankariksi ja afrikkalaisen identiteetin rakentajaksi.
Tässä nähdään amerikkalaista imperialismia, länsimaista kolonialismia, sekä öljyvarojen ryöstöä, ja toisaalta islamilaiset fundamentalistit saavat lisää vettä myllyynsä.

Libyassa on Afrikan korkein tulotaso ja valtion ökjytulot tulivat kansan käyttöön, koulutus oli korkeaa ja terveuydenhuolto pelasi, vaikka G vähän hassulta vaikuttikin. Häntä tulee vielä ikävä, kun lännen öljyfirmat rosvoavat voitot itselleen ja maassa syntyy aseistettuja kapinapesäkkkeitä. Valta uusille isännille tuli Naton pistinten avulla. eli sätkynuket valtaan entisen siirtomaaisäntien tuella.

Näitä luetaan juuri nyt