Florida on ”paikka, jossa woke kuolee” – samoin on käymässä avoimelle tieteelliselle debatille

Floridan republikaanit vastustavat woke-kulttuurin monomaniaa, sen keskustelun tukahduttavaa umpimielisyyttä ja sen uskoa omaan erinomaisuuteensa. He käyvät taisteluaan monomaanisesti, tukahduttamalla keskustelun ja painottamalla omaa erinomaisuuttaan.

Toisin kuin woke-jengillä, Floridan republikaaneilla on lainsäädännöllistä valtaa. He ovat käyttämässä sitä rajoittaakseen opettajien ja professoreiden sananvapautta. Riippumaton ja vapaa tiede ovat vaarassa, kun itsensä vimmaan piiskanneet poliitikot ovat käyneet wokeismin kimppuun.

Keskustelun taso on rapautunut monilla amerikkalaisilla kampuksilla. Ihailtava pyrkimys tasa-arvoon ja heikompien puolustamiseen on paikoitellen muuttunut arvo-ortodoksiaksi, joka tappaa keskustelun.

Konservatiiville – tai jopa väärällä tavalla liberaaleille – puhujille buuataan tai heidät suljetaan ulos kampuksilta. Tämä on valitettava tosiseikka.

Asialliset erimielisyydet juridiikasta tai vaikkapa biologiasta ovat usein muuttuneet moraalisiksi taisteluiksi, joissa kirkasotsaiset idealistit tuomitsevat eri mieltä olevat rasisteiksi, foobikoiksi tai muuten epäilyttäviksi ihmisiksi.

Tämä ei ole mitenkään uutta, kuten vaikkapa yliopistojen 1970-luvun vasemmistolaiseen hihhulointiin tutustuneet voivat todistaa. Yliopistot ovat parhaimmillaan uusien ajatusten laboratorioita, ja niiden synnyttämä kärkeväkin keskustelu on osoitus niiden merkityksestä.

On luonnollista, että kampusten kuohunta synnyttää vastareaktioita. Mielipiteiden tukahduttamisyrityksiin on vastattava. Mutta lainsäädännölliset keinot rajoittaa keskustelua ovat ehdottomasti huonoin mahdollinen vaihtoehto.

Floridan kuvernööri Ron DeSantis on perustanut presidenttihaaveensa wokeismin vastaiseen taisteluun. Hän kutsuu osavaltiotaan ”paikaksi, jossa woke kuolee”.

Osavaltion republikaanien enemmistö on innokkaasti seurannut johtajaansa. Republikaanit ovat kahlinneet opettajat ja professorit säännöillä, jotka määrittelevät, mitä he saavat ja eivät saa sanoa vaikkapa seksuaalisuudesta tai moniarvoisuudesta.

Yritykset torjua ylilyönnit ovat johtaneet uusiin vakaviin ylilyönteihin, jotka rajoittavat opiskelijoiden mahdollisuuksia oppia esimerkiksi kattava kuva Yhdysvaltojen historiasta. Kirjojen kieltäminen, opetussuunnitelmien sorkkiminen ja politiikkojen valta päättää, ketkä saavat puhua yliopistojen kampuksilla ovat vakavia rikkomuksia akateemista vapautta sekä pedagogiaa vastaan.

Joskus tieteilijät ja opettajat tyrkyttävät liikaa omia arvojaan opiskelijoille. Nuori lapsi ei ole myöskään valmis lukemaan tai kuuntelemaan samaa taidetta kuin vanhempansa, kuten tiedämme me, jotka emme kuunnelleet Wu-Tang Clania autostereoista, kun veimme lapsemme kouluun.

Politiikot Floridassa ovat menneet liian pitkälle. Amerikkaisen rasismin historian käsittely on tärkeää eikä sitä saa kieltää, koska jotkut opiskelijat saattavat tuntea syyllisyyttä oppiessaan asioita vaikkapa orjuudesta. Tieteen tehtävä ei ole silitellä itsetuntoa, vaan kertoa totuus.

Viime viikolla Atlantassa historioitsija Fitzhugh Brundage vastasi kysymykseen yrityksistä muokata historianopetusta ”konservatiivisempaan” suuntaan.

”Meillä historioitsijoilla on faktat tukenamme. Me toivotamme debatin ja kysymykset tervetulleeksi.”

Tämä on ihanteellinen ohjenuora. Olisi toivottavaa, että niin opiskelijat, professorit, kuin politiikotkin seuraisivat sitä.

Soundtrack: Todd Rundgren, Sons of 1984