Finnish Line ja markkinoinnin vaikeus

Kävin lauantaina tankkaamassa piknik-korin Steely Dan -konserttia varten. Juomahyllystä löytyi siidereiden sekä mehuviinojen joukosta sinivalkoinen six-pack: Finnish Line! Vanha kunnon lonkero (tai sen kaltainen tuote) yrittää Amerikan markkinoille.

Oi-niin-näppärästi nimetty sekä Suomen lippu -teemaan perustuva pakkaus lämmitti ulkosuomalaista sydäntä ja johti ostopäätökseen. Mutta mitenköhän lienee amerikkalaisen peruskuluttajan kanssa?

Niin valitettavaa kuin se onkin, Suomella ei ole vahvaa brandiä ruuan ja juoman suhteen täkäläisillä markkinoilla. Kun amerikkalaiset ajattelevat Suomea, pitopöydän antimet eivät pomppaa ensimmäisenä mieleen. En usko, että tuotteen amerikkalainen nimi antaa sille juurikaan lisäarvoa.

Pakkaus, pelkään, tulee suorastaan karkoittamaan kuluttajia.

Six-pack on tehty luokattoman pehmeästä pahvista, jota ei pysty luottavaisin mielin kantamaan yhdellä kädellä. Paketin design näyttää suorastaan onnettomalta, kuin tuulahdukselta 1980-luvun suunnittelun maailmasta. Amerikkalaisen ruokakaupan olut-, siideri-, ja mehuviinojen houkuttelevasti pakattujen tuotteiden tulvassa Finnish Line ei todellakaan houkuttele tekemään ostopäätöstä.

Tuotteen webbisivuissakaan ei ole toistaiseksi hurraamista. Atlantan alueelle rajoittuva jakeluverkosto vihjaa, että Atlanta on tuotteen testimarkkina-alue. Toivottavasti markkinointi parantaa otettaan ennen mahdollista kansallista kampanjaa.

Me suomalaiset teemme kelpo tuotteita, lonkero mukaanlukien. Mutta markkinoinnissa olisi edelleen oppimista. Ehkäpä Finnish Line voisi pärjätä ruotsalaisin myyntiniksein?…

Soundtrack: Kivikasvot, Tankeros Love.