Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

FBI – turvallisuus vastaan vapaus

Marko Maunula
Blogit Americana 5.4.2012 16:04

Tim Weinerin uusin teos Enemies: A History of the FBI (suom. FBI – Liittovaltion poliisin historia) on tiivis ja tehokas instituution historia, mutta kirja tarjoaa myös kiehtovan pohdiskelun turvallisuuden ja vapauden välisestä ristiriidasta.

FBI, alunperin pieni ja vähämerkityksinen laitos, nousi ensimmäisen kerran maineeseen pian ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Venäjän vallankumous, radikalisoitunut amerikkalainen ay-liike sekä pommiattentaattien aalto synnyttivät Yhdysvalloissa antikommunistisen hysterian. FBI toimi tärkeässä asemassa vuosien 1919-1920 kommunistijahdissa, ja laitoksen profiili nousi sekä politiikkojen että yleisön silmissä.

Nuoren J. Edgar Hooverin noustua laitoksen johtoon vuonna FBI:sta kehittyi nopeasti amerikkalaisen antikommunismin airut ja sisäisen turvallisuuden luottojärjestö. Se jahtasi kieltolain aikaisia viinatrokareita, lama-ajan kuuluisia pankkirosvoja, natseja, Ku Klux Klanin aktivisteja sekä, ennen kaikkea, maanalaisia radikaalivasemmistolaisia.

Hooverin päävihollinen oli selvä. Hänestä tuli amerikkalaisen antikommunismin ruumiillistuma, joka näki kommunistien sormenjälkiä joka puolella. Hoover uskoi, että liki jokaisen amerikkalaisen yhteiskuntakriittisen liikkeen (opiskelija-aktivismi, kansalaisoikeusliike) taustalta löytyi Neuvostoliiton manipuloima kommunistien salajuoni. Paranoidi vakaumus johti usein vakaviin virhearvioihin, kuten esimerkiksi Hooverin kampanjaan Martin Luther King, Jr.:ia vastaan.

Hooverin loppuvuosina sekä pian hänen kuolemansa (1972) jälkeen FBI oli paikoitellen eksyksissä. Laitoksesta oli tullut liian voimakas, ja sen johto oli joskus liian innokas rikkomaan jopa lakia jahdatessaan lainrikkojia. Salaiset operaatiot, viattomien vakoilu, laittomat murrot tiedonhankinnan välineenä sekä kansalaisten uhkailu ja painostus kuuluivat sen toimintatapoihin.

Kirja loppuu positiiviseen nuottiin. Kirjailja Tim Weiner on vankka FBI:n nykyisen johtaja Robert Muellerin ihailija. Vuodesta 2001 palvellut Mueller on tehnyt FBI:sta paitsi tehokkaan organisaation mutta myös eettisen ja kansalaisvapauksia kunnioittavan instituution. Pahimaan syyskuun 11. päivän jälkeisen hysterian kuukausina FBI tarjosi rauhallisen äänen keskellä terrorismin synnyttämää paniikkia. Mueller jopa uhkasi erota, ellei presidentti Bush lopeta (puoli)laittomia salakuunteluoperaatioitaan.

Turvallisuus ja vapaus ovat usein ristiriidassa, Weinerin teos muistuttaa, ja tasapainon löytäminen kahden ääripään väliltä on paitsi vaikeaa myös välttämätöntä. Terrorismi ei kukoistanut Neuvostoliitossa, mutta Stalinin luoma ”turvallisuus” maksoi miljoonia ihmishenkiä. Toisin kuin länsinaapurinsa, Itä-Saksa ei kokenut omaa Baader-Meinhofiaan, mutta turvallisuuden hintalappu oli sielläkin korkea.

Myös Yhdysvallat on paininut saman turvallisuus vastaan vapaus -dilemman kanssa kauan, mutta tällä hetkellä se näyttää löytäneen tasapainon konseptien väliltä. Toivottavasti nuorallatanssi jatkuu menestyksekkäästi, sillä panokset ovat kovat.

Soundtrack: Arlo Guthrie, Coming into Los Angeles.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Olisi mukava saada tietää, kuinka monta kommunistiksi epäiltyä on ollut pidätettynä tai kuulusteltuna sekä mitkä olivat heidän tekonsa, joiden väitettiin olevan itsestään pääkommunistista. Ehkä kommunistisyytteisiin on riittänyt jos on vaatinut parempia työoloja tai parempaa palkkaa. Kuka tietää, niin kertokoon.

Käsittääkseni alunperin FBI:n edeltäjä oli vain pikkuruinen oikeusministeriön osasto, ja vasta Hoover nosti sen statuksen erilliseksi laitokseksi. Todellinen useimmiten kuvitteellisten kommunistien jahti alkoi vasta toisen maailmansodan jälkeen.
Hoover oli kaksijakoinen persoona, ja hänen johdollaan FBI:llä oli ansionsa yleisen turvallisuuden luomisessa, mutta samalla Hoover itse veljeili mafian kanssa, ja varsin pitkään kiisti jopa sen olemassaolon. Julisti homoseksuaalit turvallisuusuhkaksi USA:lle, vaikka itse oli kaappihomo. Päivänvaloa ei kestä sekään, että johtavien poliitiikkojen yksityiselämää ja syrjähyppyjä aina presidentteihin asti vakoiltiin kautta linjan, ja näitä tietoja Hoover sumeilematta käytti poliitikkojen alistamiseen. Tietoisuus Hooverin arkistoista saikin presidentit ja poliitikot nöyriksi, sillä useilla oli luurankoja kaapissa. Eli Hoover harjoitti välillistä, ja tarpeen mukaan suoraa kiristystä.
Nykyisellä FBI:llä on hyvin laajat valtuudet yksityisten ihmisten seurantaan, joten turvallisuuden ja vapauden tasapaino on kyseenalainen, sillä FBI:n julkikuva ja käytännön toiminta kulissien takana voivat nytkin olla kaksi eri asiaa.

Tilasin kestotilaajan ilmaisjakson lehteänne. Kirjautumisen aikana ei järjestelmä kysynyt asiakasnumeroa. Mitä mahdoin tilata? Miten Lumia puhelimeeni saa lehtenne kuvakkeen työpöydälle?
Mikko Rautsi Kuopio

Kun kommunismi entisessä muodossaan on kukistettu, laitoksen pitää keksiä uusia uhkakuvia työttömyyden pelossa. Terrorin torjunta järjettömine kyttäyksineen on yksi tapa työllistää itsensä. Kiinan kommunismi on nykyisellään kansallista markkinaehtoista sosialismia, joka on tuonut valtavan hyvinvoinnin Kiinaan. Laitos ei kyennyt ennustamaan, että tähän tulokseen johti, kun amerikkalaiskapitalisti ahneuksiaan vei työpaikat Kiinaan ja antoi ilmaiseksi nouhaun.

Kiitokset mielenkiintoisesta artikkelista!

Muistelen katselleeni jonkun dokkarin FBI:stä ja Hooverista jonka mukaan Hooverilla oli valtavat arkistot arkaluontoista tietoa kaikista vähääkään merkittävistä ihmisistä: poliitikoista, liikemiehistä, näyttelijöistä jne. Arkistojen vuoksi kukaan ei uskaltanut asettua Hooveria vastaan ja tämä valta oli todellisuudessa paljon suurempi, kuin mitä ”pelkällä” FBI:n johtajalla normaalisti olisi. Hooverin kuoleman jälkeen nämä arkistot katosivat (?) jonnekin.