FBI – turvallisuus vastaan vapaus

Profiilikuva
Blogit Americana
Marko Maunula on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Tim Weinerin uusin teos Enemies: A History of the FBI (suom. FBI – Liittovaltion poliisin historia) on tiivis ja tehokas instituution historia, mutta kirja tarjoaa myös kiehtovan pohdiskelun turvallisuuden ja vapauden välisestä ristiriidasta.

FBI, alunperin pieni ja vähämerkityksinen laitos, nousi ensimmäisen kerran maineeseen pian ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Venäjän vallankumous, radikalisoitunut amerikkalainen ay-liike sekä pommiattentaattien aalto synnyttivät Yhdysvalloissa antikommunistisen hysterian. FBI toimi tärkeässä asemassa vuosien 1919-1920 kommunistijahdissa, ja laitoksen profiili nousi sekä politiikkojen että yleisön silmissä.

Nuoren J. Edgar Hooverin noustua laitoksen johtoon vuonna FBI:sta kehittyi nopeasti amerikkalaisen antikommunismin airut ja sisäisen turvallisuuden luottojärjestö. Se jahtasi kieltolain aikaisia viinatrokareita, lama-ajan kuuluisia pankkirosvoja, natseja, Ku Klux Klanin aktivisteja sekä, ennen kaikkea, maanalaisia radikaalivasemmistolaisia.

Hooverin päävihollinen oli selvä. Hänestä tuli amerikkalaisen antikommunismin ruumiillistuma, joka näki kommunistien sormenjälkiä joka puolella. Hoover uskoi, että liki jokaisen amerikkalaisen yhteiskuntakriittisen liikkeen (opiskelija-aktivismi, kansalaisoikeusliike) taustalta löytyi Neuvostoliiton manipuloima kommunistien salajuoni. Paranoidi vakaumus johti usein vakaviin virhearvioihin, kuten esimerkiksi Hooverin kampanjaan Martin Luther King, Jr.:ia vastaan.

Hooverin loppuvuosina sekä pian hänen kuolemansa (1972) jälkeen FBI oli paikoitellen eksyksissä. Laitoksesta oli tullut liian voimakas, ja sen johto oli joskus liian innokas rikkomaan jopa lakia jahdatessaan lainrikkojia. Salaiset operaatiot, viattomien vakoilu, laittomat murrot tiedonhankinnan välineenä sekä kansalaisten uhkailu ja painostus kuuluivat sen toimintatapoihin.

Kirja loppuu positiiviseen nuottiin. Kirjailja Tim Weiner on vankka FBI:n nykyisen johtaja Robert Muellerin ihailija. Vuodesta 2001 palvellut Mueller on tehnyt FBI:sta paitsi tehokkaan organisaation mutta myös eettisen ja kansalaisvapauksia kunnioittavan instituution. Pahimaan syyskuun 11. päivän jälkeisen hysterian kuukausina FBI tarjosi rauhallisen äänen keskellä terrorismin synnyttämää paniikkia. Mueller jopa uhkasi erota, ellei presidentti Bush lopeta (puoli)laittomia salakuunteluoperaatioitaan.

Turvallisuus ja vapaus ovat usein ristiriidassa, Weinerin teos muistuttaa, ja tasapainon löytäminen kahden ääripään väliltä on paitsi vaikeaa myös välttämätöntä. Terrorismi ei kukoistanut Neuvostoliitossa, mutta Stalinin luoma ”turvallisuus” maksoi miljoonia ihmishenkiä. Toisin kuin länsinaapurinsa, Itä-Saksa ei kokenut omaa Baader-Meinhofiaan, mutta turvallisuuden hintalappu oli sielläkin korkea.

Myös Yhdysvallat on paininut saman turvallisuus vastaan vapaus -dilemman kanssa kauan, mutta tällä hetkellä se näyttää löytäneen tasapainon konseptien väliltä. Toivottavasti nuorallatanssi jatkuu menestyksekkäästi, sillä panokset ovat kovat.

Soundtrack: Arlo Guthrie, Coming into Los Angeles.