Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Fasismi palaa Eurooppaan

Marko Maunula
Blogit Americana 18.5.2014 19:00

Ukrainan tilanne on traaginen ja pelottava, mutta historioitsijalle ja modernin politiikan tutkijalle se tarjoaa kiehtovan, reaaliaikaisen laboratorion.

Parhaat selvitykset Ukrainan tilanteesta ovat tulleet historioitsijalta. Yalen professori Timothy Snyder on valaissut alueen tilannetta sarjalla…

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Fasismin paluu Eurooppaan on ajankohtainen aihe, mutta sen rajaaminen pelkästään Ukrainaan tai Venäjään on kapeakatseisuutta. Fasismin piirteet vaikuttavat valitettavasti olevan taas käyttökelpoisia työkaluja monien poliitikkojen mielestä. Putin on ilman muuta yksi heistä, mutta ei ainoa.

EU-liittovaltion rakentaminen suurituloisimman väestönosan ehdoilla ja raivaamalla oikopolkuja demokraattisten prosessien ohi (mm. kansanäänestysten uusiminen kunnes tulos on oikea) on avannut pelikenttää länsieurooppalaiselle äärioikeistoille (toki myös muille vaihtoehtopuolueille, joiden on kuitenkin vaikeampi saada ääntään kuuluviin). Johanna Korhosen Kymmenen polkua populismiin on katsaus kehityskulkuihin Suomessa. http://counterpoint.uk.com/wp-content/uploads/2013/03/507_CP_RRadical_Finnish_web.pdf

Oma historiallinen ironiansa on siinä, että Yhdysvaltain apulaisulkoministeri
Nuland hehkuttaa maansa käyttäneen jo 5 miljardia dollaria Ukrainan demokratisoimiseen – ja tällä hetkellä maassa on lännen varauksettomasti tukema hallitus, joka ei ole noussut valtaan vaalien kautta ja jossa on mukana myös avoimesti äärioikeistolaisia voimia. Ilmeisestikään ukrainalaiset eivät luota hallitukseen sen enempää kuin syrjäytettyyn presidenttiinkään, eikä heitä voi siitä moittia. Kovin korkealla uuden hallinnon uskottavuus ei ole myöskään armeijan piirissä, koska venäläismielisiä asemiehiä vastaan tehdyissä operaatioissa on turvauduttu amerikkalaisen Academin (ex-Blackwater) palkkasotilaisiin http://www.spiegel.de/politik/ausland/ukraine-krise-400-us-soeldner-von-academi-kaempfen-gegen-separatisten-a-968745.html

EU on kovin hajanainen. Katselin puheenjohtajaehdokkaiden keskustelua ja mieleeni tuli Kreikan edustajan kommentit ja niiden kehnous. Rauha meiden ajallemme, Venäjä ei pysähdy vaan jatkaa edelleen toimiaan. Putinin matka Kiinaan ja talouden hoitaminen aasian suunalla, ovat jatkoa Krimin ottamiselle. Eurooppa huomaa olevansa pulassa, mikäli yhtenäisyytä ei löydy. Suomen asema on heikko, olemme riippuvaisia Venäjän energiasta ja meillä on poliittinen tahato olla väleissä naapurimme kanssa. Onko naapurimme tahto olla väleissä meiden kanssamme? Voiko Putinin ja Venäjän johdon sanaan luottaa? Viimeaikojen tapahtumat pistävät epäilemään Venäjän haluja. NATO on edelleen demokratian tae, jäsenmaissa ei ole diktatuureja.

Tuo Timothy Snyderin ”Bloodlands” on todella lukemisen arvoinen, olisi ehkä jopa suomeksi kääntämisen arvoinen. Siinä on juuri sellaista analysointia ja ideointia, joka on puuttunut Suomessa, missä sitä todella tarvittaisiin. Suomi oli se osa noista ”Bloodlandeista,” joka selvisi muita paremmin. Mutta kun joskus viimeistään 1961-62, tai sitten 1968-69, olisi tullut ”nousta” Ukarainalaisten tapaan, niin oltiinkin ”viisaita” omien viisauskriteerien mukaan. Niiden pohjan antoi Helsingin poliisi jo 1956, kun se lopetti ylioppilaisen mielenosoituksen Unkarin puolesta kysymällä kovaäänisen kautta: ”Haluatteko kaivaa verta nenistä?” Vastauksen olisi tullut olla: ”Kyllä, hra poliisipomo!”

Ad Penttijuhani:

Suomi osa ”bloodlandsia”? Toki saksalaiset surmasivat sodan aikana satoja sotavankeja, mutta muuten Stalin hoiti suomalaisten kommunistien tapattamisen Itä-Karjalassa.

Muuten tappaminen hoitui ihan suomalaisten voimin 1918. 30-luvun lopulla Suomi alkoi siirtyä Pohjoismaiden suuntaan. mikä kehitys sitten toteutui sodan jälkeen.

Jokin tolkku vertauksissakin pitää olla.

Mutta ilmeisesti historia ei ole jäänyt koulussa päähän. Eräät suomalaiset yrittivät ”nousta”, mutta seurauksena oli ”yöpakkaset”. Kaupan jäädytys tehosi.

Kuvaamasi kaltaiset mielenosoitukset ovat lähinnä oman egon silittämistä. Se, joka todella halusi auttaa, teki sen käytännön tasolla.

@ Lucia ###

Oletko lukenut tuon Snyderin kirjan? Ei sen voi katsoa kuvaavan mitään täsmällistä maaintietellistä, ei poliittistakaan paikkaa. Se kuvaa aluetta, joilla ensin Aasia ja Eurooppa, sitten läntisen ja itäisen Rooman perilliset ovat taistelleet elintiloista. Maailmansodat surmasivat vain muita enemmän kun oli enemmän kansaa ja tehokkaat aseet. Kirjassa on tarkat luvut Stalinin teloittamista suomalaisistakin.

Olin Uudessa Suomessa toimittaja, kun Suomea alettiin ajamaan tuohon pro-neuvostolaiseen muottiin, ennen Hongan ehdokkuuden eliminointia. Koulussa opin historioita – ennen että jälkeen sodan – enemmän kuin opettajat tiesivät. Viikkosanomissa lopetin Tpsl-nimellä tunnetun puolueen. Sitten sain selviytyä mm. ”auto-onnettomuuksista” yhä 1980-luvulla omin nokin. NL:n protesti Hesarin pääkirjoitustani vastaan poisti maasta 1980. Poliisi kun ei tutkinut sen lähetystön touhuja – miksi lie?

Mielestäni, mitä voin perustella myös PE/Tiedustelun homman pohjalta, Suomessa myönnyttiin liian helpolla liikaan. Sitten eksyttiin energiariippuvuuteen eikä saatu edes Saimaan kanavaa takaisin, kun ”muut satelliitit” itsenäistyvät kokonaan. Ja oliko esim. Ranskan vallankumous ”egojen silittämistä?” Ja mistä syystä kaikki on nykyään Suomessa sen oman sisällissodan syytä? Omaa typeryyttä kyllä on!

Näitä luetaan juuri nyt