Eurooppa pelkää Donald Trumpin vaalivoittoa – milloin manner aikoo turvautua itseensä eikä Yhdysvaltojen ratsuväkeen?

Uusimmassa The Atlantic -lehdessä McKay Coppins raportoi Euroopan peloista liittyen Donald Trumpin mahdolliseen vaalivoittoon marraskuussa.

Coppins kävi kymmeniä keskusteluja korkean profiilin eurooppalaisten kanssa ja matkusteli ympäri mannerta. Tämä sai hänet vetämään johtopäätökset: lukuisat eurooppalaiset johtajat pitävät Trumpin mahdollista vaalivoittoa eksistentiaalisena uhkana läntiselle turvallisuus- ja talouspolitiikalle.

Eurooppalaiset eivät aina halua myöntää sitä, mutta Yhdysvallat ei ole pelkästään läntisen maailman talousveturi ja demokratioiden asevarasto. Se on myös lännen ideologinen ja moraalinen tukipylväs.

Viimeisen parin vuosisadan ajan eurooppalaisissa isoissa valtioissa on kokeiltu monarkiaa, kommunismia, fasismia, natsismia, sotilasjunttia ja demokratiaa. Tänä aikana Yhdysvallat on ollut puutteistaan huolimatta ja historiallisia etelävaltioita lukuun ottamatta pohjimmiltaan vakaa demokratia.

Yhdysvaltojen kriisit ovat paradoksaalisesti lopulta vain vahvistaneet sitä. Ilmiö on toistunut jo vuosisatoja.

Sisällissota teki sekalaisesta nipusta osavaltioita modernin valtion. Ensimmäinen ja toinen maailmansota nostivat Yhdysvallat läntisen maailman johtajaksi sekä globaalin talouden veturiksi.

Kansalaisoikeusliike repi amerikkalaista yhteiskuntaa 1960–1970-luvuilla, mutta sen seurauksena Yhdysvalloista kehittyi täysi demokratia kaikille kansalaisilleen. Kuohunta vahvisti kansakunnan sitoutumista yhteiskunnallisiin kysymyksiin.

Nyt käynnissä oleva kriisi ja toisen pääpuolueen yhä vahvistuva läntisen turvallisuusjärjestelmän kyseenalaistaminen ovat mahdollisesti rikkomassa kaavan. Voi olla, että käynnissä oleva kriisi ei vahvista Yhdysvaltoja globaalisti, vaan heikentää sen roolia maailmanpolitiikassa.

Coppinsin argumentit eivät ole uusia tai mullistavia, mutta ne kertovat Euroopasta, joka laajasti tiedostaa uhat turvallisuudelleen sekä oman riippuvuutensa Yhdysvaltojen johtajuudesta, mutta joka ei tiedä, miten sen pitäisi toimia nykytilanteessa.

Pelko Trumpin paluusta Valkoiseen taloon ei rajoitu turvallisuus- tai kauppapolitiikkaan. Se on myös eksistentiaalista pelkoa demokratian tulevaisuudesta Atlantin molemmilla rannikoilla.

Yhdysvallat on kyennyt valtiollisella tasolla taistelemaan ääri-ideologioita vastaan läpi historiansa, mutta mistä demokraattinen maailma löytää uuden johtajan, jos pahimmat visiot Trumpin mahdollisesta toisesta kaudesta toteutuvat?

Coppinsin kuva Euroopasta on reagoiva maanosa, joka ei osaa puolustaa itseään voimakasta vihollista vastaan. Ylevistä puheista ja julkilausumista huolimatta se ei ole vielä oppinut toimimaan saumatta yhdessä kohdatakseen Venäjän uhan tai mahdollisen Yhdysvaltojen jälkeisen maailmanjärjestyksen.

Soundtrack: Randy Newman, In Germany Before the War