Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

EU-vaalien tulos on populistinen pieru

Blogit Americana 29.5.2014 16:00
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Oikeistopopulistit ja euroskeptikot voittivat isosti Euroopan vaaleissa. Mutta merkitseekö se oikeasti mitään?

Ranskalainen Front National vei neljänneksen äänistä. Tanskan kansanpuolue menestyi vielä paremmin. Brittien itsenäisyyspuolue räjäytti potin. Kreikkalainen, avoimesti fasistinen Kultainen aamunkoitto vei liki kymmenen prosenttia maansa äänistä.

Vahvat euroskeptikot hallitsevat nyt 108 Euroopan parlamentin 751 paikasta. Se tarkoittaa, että pohjimmiltaan Euroopan yhtenäisyyteen uskovat edustajat pitävät edelleen 643 paikkaa.

Eurooppa on ollut keskellä vakavaa kriisiä jo puoli vuosikymmentä. Välimeren Euroopan talouskatastrofi, valtava siirtolaisuuden aalto, ristiriidat Euroopan johtavien valtioiden välillä, Venäjän pullistelu, voimistuva kritiikki euroa kohtaan, arvomaailman ja talouden nopeat muutokset ovat yhdessä koetelleet eurooppalaista tasapainoa. Eurooppa näyttää operoivan jatkuvassa kriisimoodissa, ja silti EU:n vastustajat saivat ainoastaan noin 14 prosenttia edustajanpaikoista.

Paluuta nationalismiin ei enää ole, ja hyvä näin.

Populistit haihattelevat ja tarjoavat helppoja ratkaisuja, mutta niiden vetovoima on, onneksi, rajallinen. Markan paluuta vaativat vasemmisto- ja oikeistopopulistit vetoavat usein Ruotsiin ja selittävät sen menestyksen kruunun ansioksi, mutta Ruotsi on viime vuosikymmeninä remontoinut talouttaan kovalla kädellä ja puskenut sitä huomattavasti oikeistolaisempaan suuntaan.

 

Nykyisen Euroopan tilanne tarjoaa kiinnostavia yhtymäkohtia noin sadan vuoden takaisiin Yhdysvaltoihin.

Eurooppa tänään ja Yhdysvallat reilu sata vuotta sitten muistivat mantereiden historian verisimmät sodat. Sodasta selviytyneet maat totesivat, että rauha vaatii tiukemman alueellisen identiteetin ja integraation. Yhdysvallat muuttui sisällissotansa myötä valtioiden liittoutumasta liittovaltioksi. ”These United States” katosi ja sen tilalle nousi ”The United States”. Eurooppa aloitti marssinsa kohti EU:ta.

Yhdysvallat 1900-luvun alkuvuosikymmeninä ja Eurooppa tänään olivat keskellä valtavaa demograafista ja taloudellista vallankumousta. Aikaisemmin liki vitivalkoiset ja anglosaksisten protestanttien hallitsemat pohjoisen kaupungit ottivat nopeasti vastaan miljoonia ja miljoonia venäläisia, puolalaisia, italialaisia, juutalaisia, suomalaisia ja muita siirtolaisia. Chicagosta tuli maailman toiseksi suurin puolalainen kaupunki. Afroamerikkalaisten matka Etelän maaseuduilta pohjoisen teollisuuskaupunkeihin muodostui erääksi historian suurimmista massamuuttoliikkeistä.

Valtava teollistuminen 1900-luvun alun Yhdysvalloissa ja teollisuuden rapistuminen tämän päivän Euroopassa synnyttivät sekä taloudellisia että sosiaalisia ongelmia. Totuttujen elämäntapojen katoaminen ja taloudellinen epävarmuus synnyttivät ongelmia, joita poliittiset ääripäät ja populistit käyttivät taitavasti hyväkseen.

Yhdysvalloissa maanviljelijöiden protestiliike vaati inflaatiovetoista finanssipolitiikkaa, samalla tavalla kun monet Euroopan vasemmistolaiset vaativat nyt setelivetoista elvytystä. Sosialistit ja anarkistit raivosivat kapitalismia vastaan valtavin lakkoaalloin. Amerikkalainen vasemmistolaisuus oli keskellä kultaista aikakauttaan.

KKK protestoi muutosta oikealta käsin. Klaanin suosio oli huipussaan 1920-luvulla. Sen vahva antisemitismi, antikatolisuus ja raivo siirtolaisuutta kohtaan löysivät kaikupohjaa miljoonista angloista, jotka kauhistelivat ”heidän” Amerikkansa nopeasti kasvavaa etnistä kirjoa. Siirtolaisuuden vastustus on nykyisten eurooppalaisten oikeistopopulistien perushuttua.

 

Mitä tämä tarkoittaa?

Yhdysvallat selvisi muutoskivuistaan. Se vaati vaikeita päätöksiä ja vei vuosikymmeniä, mutta maa hitsautui yhteen. Aika ja amerikkalaistuminen tekivät tehtävänsä.

Sama käy Euroopalle – joskin erilainen historia ja maahanmuuttajien tausta tekee muutoksesta ehkä hieman haasteellisemman.

Presidentti Mauno Koivisto puhui joskus nuorten radikalismista ”hyvinvointiyhteiskunnan kaasuvaivoina”. Tämä vaalitulos on populistinen pieru. Se haisee pahalta, mutta lopulta auttaa Eurooppaa saamaan sulatuksensa taas kuntoon.

Soundtrack: Jimmy Cliff, Many Rivers to Cross.