Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Eturyhmät vastaan kansakunnan etu: taistelu Amerikan sielusta

Blogit Americana 7.9.2009 19:45
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Edesmennyt taloustieteilijä Mancur Olson (1932-1998) on palaamassa muotiin. Miehen pääteos vuodelta 1982, The Rise and Fall of Nations: Economic Growth, Stagflation, and Social Rigidities (”Kansakuntien nousu ja lasku: talouskasvu, stagflaatio, ja sosiaalinen jähmeys”) on yhä useamman opiskelijan, tutkijan, ja kolumnistin lukulistalla.

Kolumnistit niin Suomessa kuin Yhdysvalloissakin ovat hiljattain käyttäneet Olsonin teoriota selittämään niin suomalaisen maataloustuen kuin amerikkalaisen terveydenhoitojärjestelmänkin ongelmia. Kirjan argumentit ovat nousseet laman myöta ajankohtaisiksi, ja Olsonin ajatusmallit näyttävät tarjoavan helposti ymmärrettäviä vastauksia vaikeisiin kysymyksiin.

The Rise and Fall of the Nations painii suurten kysymysten parissa. Kirja pohtii, että miksi jotkut valtiot vaurastuvat ja toiset eivät? Olson ihmettelee, että miten toisen maailmansodan voittanut Iso-Britannia näytti sodan jälkeen konttaavan talouskriisistä toiseen, kun taas sodan hävinneet Länsi-Saksa ja Japani vaurastuivat räjähdysmäisesti? Miksi Ranska, joka vaihtaa valtiomuotoja kuin muut sukkia, on usein menestynyt paremmin kuin yhteiskunnallisesti vakaa Iso-Britannia?

Olson uskoo, että ongelma piilee vakaudessa itsessään. Vakaa yhteiskunta synnyttää keskuuteensa yhä voimakkaampia eturyhmiä, jotka hidastavat taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä. Saksan ja Japanin tappiot johtivat eturyhmien kaatumiseen ja siten talouskasvua suosivaan tilanteeseen.

Olsonin malli on osoittautunut paitsi pitkäikäiseksi, mutta myös helposti sovellettavaksi. Kuten Joe Klein mainitsee ylläolevassa linkissä, eturyhmät ovat terrorisoineet myös terveydenhoidon uudistusta. Eläkeläiset pelkäävät, että muidenkin amerikkalaisten saapuminen valtion terveydenhoidon piiriin vie heidän resurssejaan. Vakuutusyhtiöt pumppaavat satoja miljoonia uudistuksen torpedointiin. Vakuutusfirmojen lahjoituksista riippuvaiset poliitikot eivät heiluta venettä. Ja niin edelleen.

Istuvan hallinnon, ja presidentti Barack Obaman, suurin virhe on ollut heidän luottamuksensa parhaiden argumenttien voimaan. Lakimies ja teoreetikko Obama luottaa rationaalisen perustelun ja vahvojen todistuskappaleiden voimaan. Useimmat terveellä järjellä varustetut amerikkalaiset tietävät, että maan terveydenhoitojärjestelmä on heikoissa kantimissa. Obama uskoi kykenevänsä vakuuttamaan kansakunnan kuten lakimies valamiehistön: todistusaineisto oli hänen puolellaan.

Obaman hallinto aliarvioi eturyhmien voiman sekä heidän kykynsä yhteistyöhon, kuten valtion terveydenhoidosta nauttivien eläkeläisten sekä terveydenhoito-korporaatioiden yllättävä samanmielisyys osoittaa. Eturyhmät ovat motivoituneita ja kokeneita poliittisia katutappelijoita.

Presidentin tiistaisesta puheesta kongressille tulee merkittävä tapaus maan lähihistoriassa. Taistelu terveydenhoidon uudistuksesta on kasvanut symbolisesti suuremmaksi kuin jopa itse terveydenhoito. Se on osa laajempaa taistelua poliittisen reformin ja eturyhmien vallan välillä.

Seuraavien vuosien merkittävin poliittinen kysymys on, josko amerikkalaiset uskovat maansa saapuneen niin pahaan kriisiin (terveydenhoito, Irak/Afganistan, talous, infrastruktuuri, jne.), että perusteelliset muutokset ovat tarpeellisia? Vai uskovatko he eturyhmiä ammattiliitoista korporaatioihin, jotka saarnaavat muutosten tarpeettomuutta?

Soundtrack: Boyz II Men, It’s So Hard to Say Goodbye to Yesterday.