Entiset demokraatit nostivat Trumpin valtaan ja näyttävät nyt keskisormea eliiteille ja liberaaleille
Trumpia nosti republikaaniryhmä, joka oli aikanaan demokraatteja. "Etelän demokraattien" vinkkelistä republikaanit ovat yhtä korruptoituneita ja elitistejä kuin demokraatitkin.
Historioitsijoiden tehdasasetukset ohjaavat meitä hakemaan vertauskuvia, rinnastuksia ja esimerkkitapauksia menneisyydestä. Tapahtui maailmassa mitä tahansa, me historioitsijat toppuuttelemme innostuneita ja kerromme, kuinka tapahtunut on vain viimeisin reinkarnaatio siitä ja tästä teemasta.
Presidentti Donald Trump ja trumpismi muodostavat haasteen ammattikunnallemme. Yhdysvalloissa ei ole koskaan ollut Trumpin kaltaista presidenttiä. Hänen taustansa, käytöksensä ja politiikkansa ovat ainutlaatuisia Valkoisen talon historiassa.
Kuten Trump, Andrew Jackson oli pahansisuinen ja arvaamaton, mutta massojen rakastama autoritäärinen presidentti. Toisaalta hän oli myös kenraali, sotasankari, tuomari ja kokenut politiikko.
Warren Harding oli Trumpin tavoin amatöörimäinen operaattori ja naistenmies, joka keskittyi enemmän hauskanpitoon kuin hallitsemiseen. Hän valitsi hallintoonsa tuttaviaan ja korruptoituneita suhareita. Harding tosin ymmärsi astuneensa aivan liian isoihin saappaisiin ja pyrki olemaan tekemättä liikaa vahinkoa.
Trump voi olla poikkeuksellinen hahmo, mutta trumpismillakin on juuret. Kun kollegani kanssa pohdiskelimme trumpismin juuria, totesimme liikkeen olevan pohjimmiltaan Etelän demokraattien kosto.
Etelän demokraatit muodostivat voimakkaan poliittisen ryhmittymän, joka hallitsi aluetta sisällissodasta aina 1960-luvulle saakka. He olivat kansallisessakin politiikassa merkittävä klikki, kiitos kurinalaisuutensa.
He olivat vankkoja demokraatteja, koska republikaaninen puolue oli sisällissodan voittaneiden jenkkien ja Abraham Lincolnin liike. Silti demokraattisessa puolueessa Etelän valkoiset demokraatit muodostivat sisäisen opposition, joka usein tappeli mielummin muita demokraatteja kuin republikaaneja vastaan.
Demokraatit ryhtyivät 1930-luvulta alkaen sitoutumaan yhä vankemmin kansalaisoikeusliikkeeseen houkutellen pohjoisen afroamerikkalaisia äänestäjiä.
Etelän demokraatit olivat kotiseuduillaan estäneet afroamerikkalaisia äänestämästä ja näin he asettuivat yhä avoimempaan vastahankaan omaa puoluettaan kohtaan.
1960-luvulta alkaen Etelän demokraatit vaihtoivat puoluetta. Demokraatit muuttuivat alueellisten eturyhmien poliittisesti ristiriitaisesta liikkeestä ideologisesti johdonmukaisemmaksi (puoli)liberaaliksi puolueeksi. Samalla Etelän demokraatit käänsivät katseensa kohti republikaaneja, jotka ryhtyivät rekrytoimaan heitä Richard Nixonin ”Etelän strategian” avulla.
Etelän demokraateista tuli arvo- ja rotukysymysten johdosta republikaanien äänestäjiä, mutta ideologisesti he eivät ole johdonmukaisia konservatiiveja. Joskus heitä on vaikea edes kutsua konservatiiveiksi.
Useimmat aidot trumpetistit vihaavat republikaanista puoluetta. Heidän vinkkelistään republikaanit ovat yhtä korruptoituneita ja elitistejä kuin demokraatitkin, ja Bushien kaltaiset siniveriset, koulutetut ja perityn vaurauden sekä sosiaalisen aseman omaavat konservatiivit ovat osa ongelmaa. Trumpetistit ovat sitoutuneita yksilöihin, eivät organisaatioon.
Entiset Etelän demokraatit ja nykyiset trumpetistit eivät ole kiinnostuneita poliittisesta teoriasta tai johdonmukaisuudesta. Heille politiikka on ennen kaikkea raakaa taistelua kakun jakamisesta sekä riemastuttavaa tilaisuutta heiluttaa keskisormea eliiteille, vähemmistöille, liberaaleille ja muille, jotka eivät ole kuin he.
Heidän suhteensa niin sanottuihin kauppakamari-republikaaneihin – aidon idealistisiin konservatiivisiin talousmiehiin – on häilyvä. He saattavat satunnaisesti tehdä yhteistyötä, mutta entiset Etelän demokraatit pohjimmiltaan vierastavat herraskaisia elitistejä. Jos kauppakamarityypit eivät jaa Etelän ex-demokraattien vimmaa ja asenteita, he joutuvat usein myös hyökkäysten kohteeksi.
Etelän demokraatit olivat vankan rasistisia arvokonservatiiveja, jotka vihasivat heitä koskettavia veroja. Nykyiset trumpetistit eivät halua maksaa veroja, mutta he ovat valmiita verottamaan muita. He ovat myös halukkaasti vihaamansa liittovaltion kukkarolla, kuten Etelän maksamien verojen ja heidän saamiensa liittovaltion varojen suhde osoittaa.
He eivät johdonmukaisesti vastusta tulonsiirtoja, mutta haluavat tulonsiirtojen hyödyttävän ihmisiä, jotka ansaitsevat ne (lue: he itse). Vaalikampanjan aikana he hurrasivat Trumpin lupauksille puolustaa terveydenhoitoa ja sosiaaliturvaa. He myös taputtivat Trumpin aikomuksille kiristää hyvätuloisten ja erityisesti Wall Streetin verotusta.
Trumpin karkeus, rasismi, loukkaukset, ja öykkäröivä käytös eivät ole heille miinusta. Entiset Etelän demokraatit pitävät Trumpista enemmän juuri hänen käytöksensä takia. He riemuitsevat liberaalien pöyristyessä Trumpin lausunnoista. Politiikka on heille myös iloisen vahingoniloista pilkkaa ja vastustajien pettymyksistä nauttimista.
Entiset Etelän demokraatit ovat aikaisemminkin muodostaneet merkittävän ryhmittymän tämän päivän republikaanisessa puolueessa, mutta nyt he ovat ottaneet vallan.
Entisten Etelän demokraattien ja heidän hengenheimolaistensa trumpismin sanoman toitotus uhkaa ajaa maltilliset talousmiehet, naiset ja lähiöiden koulutetut kauppakamari-republikaanit puolueesta. Tunnen henkilökohtaisesti lukuisia koulutettuja republikaaneja, jotka surevat puolueensa muutosta ja huokailevat poliittisessa erämaassa.
Demokraatit olisivat voineet houkutella kavereideni kaltaisia lähiöiden maltillisia konservatiiveja, mutta ajan henki on puskemassa demokraatteja kauemmaksi vasemmalle. Maltillisten poliittisten kodittomien määrä vain kasvaa, kun trumpismi sementoi itsensä republikaanisen puolueen ytimeen.
Soundtrack: Jerry Jeff Walker, Up Against the Wall Redneck Mother.