En pidä Paavo Arhinmäestä
Ihmistä nimeltä Paavo Arhinmäki en ole koskaan tavannut. Hän saattaa olla mitä mainioin kaveri, mutta kulttuuri- ja urheiluministerinä hän on mielestäni täysin väärällä paikalla.
En tuomitse Arhinmäkeä erityisesti siksi, että hän humaltui Leijonien pronssijuhlissa. Kukapa suomalainen ei olisi joskus ottanut paria lasia liikaa? Ainakaan minusta ei ole heittämään ensimmäistä kiveä. Kyllä, hän oli paikalla urheilusta vastaavana ministerinä ja valtiovallan edustajana eikä sammumiseen päättynyt känni ollut kovinkaan ylevää, mutta vahinkoja sattuu.
En vain pidä poliitikko Paavo Arhinmäestä.
Minun ongelmani Arhinmäen kanssa perustuvat hänen edustamaansa populismiin.
Kulttuuri on laaja termi, joka sulkee sisälleen paitsi taiteet mutta myös yhteiskunnan laajemman metarakenteen. Kulttuuri edustaa laajemmassa tulkinnassa yhteisön älyllisten saavutusten koko summaa, tapakulttuurista ja kielestä aina korkeisiin taiteisiin saakka. Arhinmäen henkilökohtainen esiintyminen ja arvopainotukset osoittavat, että meidän ajatuksemme kulttuurista ovat erilaisia.
Kulttuuriministeri Arhinmäen populistiset painotukset osoittavat, että hän ei arvosta kulttuurin korkeaa, älyllisesti stimuloivaa sektoria yhtä paljon kuin hän arvostaa sen raadollisempaa ja populaarimpaa osaa. Hän on osoittanut ylenkatseensa paitsi ehdotuksillaan kulttuurimäärärahojen jaosta myös raflaavalla käytöksellään arvokkaissa tilaisuuksissa.
Korkeiden taiteiden vähättely, punaiset tennarit oopperassa ja katupojan kielenkäyttö urheilutapahtumissa ovat mielestäni vakavampia virheitä kuin liiallinen humaltuminen iloisessa juhlassa – joskin sekin on ministerin arvovallalle sopimatonta.
Arhinmäen populistiset linjaukset sekä julkinen esiintyminen kertovat politiikosta, joka haluaa esiintyä kansanmiehenä keskellä kulttuuripiirien hienostelevia kekkeruuseja. Punaiset tennarit vievät huomion pois taiteelta ja kohti minäitseä. Korkeampien taiteiden vähättely kertoo mielestä, joka ei halua oppia tai kehittää itseään tai edes haastaa omia ennakkoluulojaan.
Arhinmäki ei todennäköisesti tiedosta sitä, mutta hänen käytöksensä ja mielipiteensä kumpuavat samasta subjektiivisesta, populistisesta ja jopa kaunaisesta lähteestä, josta amerikkalaiset punaniska-teekutsulaiset ammentavat inspiraationsa.
Eliittien pilkkaaminen, omien normien tyrkyttäminen yhteiskunnan hyväksyttyjen konventioiden tilalle sekä minä-käsitteen ympärillä pyörivä, tiukan subjektiivinen politiikka, joka kieltäytyy kantamasta vastuuta ja kritisoi hallitusta myös sisältä käsin, on kuin teekutsulaisten pelikirjasta.
Taiteiden tehtävä on paitsi kommunikoida jotain tärkeää ihmisenä olemisen kokemuksesta, mutta myös pyrkiä ylentämään ihmisen sielua. Urheilutapahtumissa tai hyvissä rock-konserteissa remeltäminen oluttuoppi kourassa on hauskaa, ainakin minusta, mutta se ei tee minusta parempaa ihmistä.
Vakava teatteri ja klassinen musiikki sekä ooppera voivat ylentää meidän mieliämme, herättää ajatuksia, ohjata meitä oppimaan lisää.
Edward Gibbon sanoi jotain siihen suuntaan, että yhteiskunnat edistyvät, kun alemmat luokat imitoivat ylempiä luokkia, ja ne rappeutuvat, kun ylemmät luokat imitoivat alempiaan.
Gibbonin viisaus on elitistinen, vanhanaikainen ja täynnä vahvoja mutta määrittelemättömiä arvolatauksia. Se on myös ainakin osittain totta.
Entinen vasemmisto istui, pitkien työpäivien päätteeksi, työväentalon opintopiireissä tankkaamassa kirjallisuutta. He kirjoittivat näytelmiä ja harrastivat raittiustyötä, pyrkivät kouluttamaan ja parantamaan itseään sekä yksilöinä että yhteiskuntaluokkana. He saattoivat kirota porvaria, mutta kuten räätäli Halme, he ymmärsivät kulttuurin ihmismieltä ylentävän vaikutuksen, pyrkivät korkeammalle ja paransivat jatkuvasti makuaan ja ymmärrystään.
Nyt vasemmistolainen kulttuuriministeri suorastaan vähättelee korkeamman kulttuurin merkitystä sanoin sekä teoin. Jos kulttuuriministeri ei tiedosta korkeampien taiteiden merkitystä ja aja niiden asiaa, kuka sen tekee?
Jos haluamme jatkaa samalla linjalla, voimme yhtä hyvin nimittää vaikkapa Seppo Rädyn Arhinmäen seuraajaksi.
Leoncavallo, Vesti la giubba.