Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

En pidä monikulttuurisuudesta

Marko Maunula
Blogit Americana 28.7.2015 19:00

Asun valtaväestöltään afroamerikkalaisessa kaupungissa. Naapurustoni on enimmäkseen juutalainen.

Olen kolmen puoliksi afroamerikkalaisen pojan isä. Seitsemän vuotta olin entisen naapurustoni ainoa valkoinen asukas. Lähimmässä kaveripiirissäni kristityt valkoiset ovat vähemmistössä. Parhaat kaveri…

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Enpä olisi uskonut kenenkään kirjoittavan tuollaisella otsikolla SK:een tänään!

Jos juttu ei olisi maksumuurin takana, klikkauksia tulisi varmaan rutkasti.

Uskalias otsikko tänä päivänä. Sisältö on kuitenkin täyttä asiaa.

Ensimmäinen bloggaus SK:ssa jossa monikultuuri ymmärretään samalla tavalla kuin minä sen ymmärrän.

Otsikko on hiukan harhaanjohtava, lienee tarkoitus, mutta itse kirjoitus on taytta asiaa.
Proffahan ei siis pida tuollaisten ”tradionalistien” (lievasti ilmaistu), kuten soinit, halla-ahot ja immoset, paikalleen jamahtaneesta vaarasta historian kuvasta, joka ei Suomessakaan ole koskaan ollut totta, ei ole olemassa tuota ”urheaa suomalaista soturikansaa”, jota immonen niin ihannoi. Tai ehka han tarkoittaa jotakuta pienta metsalaisryhmaa, joka ennen ihmisten ilmoille tuloaan luuli olevansa, se ainoa oikea kansa, niilta vain on aina otettu vaarat luulot pois hyvin akkia. Jo Uralilta aikoinaan Suomeen kavellessaan suomalaiset ottivat mukaansa vaikutteita muilta, ei siis mitaan uutta, kun katselee miten nama ”oikeat suomalaiset” ulkomailla ollessaan edustavat Suomea.

Hyvä Kirjoitus. Nyt pitäisi vielä Immoselta kysyä, että tarkoittiko hän tällaista tulkintaa ”monikultturismista”, vai jotain toista. Toistaiseksi tulkinnat voivat olla yhteneviä.

Kun kulttuurit integroituvat yhteen blogistin kuvaamalla tavalla, jäljelle jää se yhtenäinen suomalainen kansa. Se sitten taistelee talvisotaa tai muuten vaan ”kielteisten piirteiden hylkäämistä”.

Hyvä kirjoitus. Vastaa monilta osin minunkin ajattelutapaani tässä asiassa.

Tärkeintä tässä on kuitenkin näiden mono – ja moni- kulttuurisuuskäsitteiden selventämisessä. Toivoisin, että asioista puhuttaisiin enemmän tästä näkökulmasta.

Mikähän olisi osuvampi nimi tälle sulatus/integriokulttuurille ?

Maunula kirjoittaa omasta kokemuksestaan etelävaltion kaupungista.
Mutta mahtaakohan hän tietää monta eri kieltä puhutaan New York Cityssä?
Noin 800 eri kieltä, suomi ml.
Vierailu Chinatownissa on kuin vierailisi Sanghaissa. Tai Little Italyssa. Jos satut siellä kadulle kun lapsia haetaan tarhasta tai koulusta niin kuulisit miten italia raikuu lasten suista.

Tämä ei tarkoita etteivät kiinalaista tai muuta sukujuurta olevat osaa englantia tai perustietoja USA:n historiasta ja perustuslaista.
He ja monet muut etniset ryhmät ovat säilyttäneet kuitenkin osan kulttuuriaan.
NYC on niin monikulttuurinen kaupunki että nämä immoset eivät sitä edes tajua.

Todella mainiota tekstiä, olen ajatellut asioita itsekin hyvin samankaltaisesti, koska meillä näyttää olevan kansi ”pipajengiä” keskustelemassa Suomessa. Ehdottomia ne ovat, mutta asiaa ei ole jäsennetty syvällisemmin.

Mutta stadin vanhassa murteessahan kuuluu, ruotsi, suomi, venäjä ja saksa. Stadin vanhat olivatkin aikansa edelläkävijöitä kulttuuriasioissa, siihen suuntaan asioiden tulisi mennä nytkin. Ei mitään ihmeellisiä etuoikeuksia kenellekään, niitä eivät iät ajat täällä asuneet islamilaiset tataarit kyselleet koskaan. Nykyisin Vuosaaressa onkin käytössä lainasanoja somalian kielestä.

”Ja meillä länsimaalaisilla on todella paljon opittavaa monilta tulokkailta: uskontojen kunnioitus, perheen ja suvun arvostaminen, hieno tapakulttuuri, uudet ruuat ja musiikki.”

Hmm, yleensä monikulttuurisuudesta puhutaan aina kun kyse on ei-länsimaisesta kulttuurista ja erityisesti lähi-idän, islam tai afrikkalaisesta kulttuurista(siis niistä tulijaryhmistä mistä ongelmia kumpuaa länsimaissa).
Siis, mitä sellaista on lähi-idän, islamilaisella tai afrikkalaisella kulttuurilla, mikä edistäisi meidän länsimaisessa kulttuurissa uskonnonvapautta, naisten ja lasten oikeuksia(perheen kunnioittaminen)?
Mitä tarkoitat ”perheen ja suvun arvostaminen”? Em. kulttuureissa ongelma nimen omaan on kunniaväkivalta, perheväkivalta, pakkoavioliitot, serkusavioliitot ja jopa sukupuolielinten silpominen.

Mitäs ovat sitten ne ”hienot tapakulttuurit”?

Ihailtavaa ajatuksen kirkkautta.

Paradoksi, jota minäkin ihmettelen:

You turn to us asking for refuge.
On account of your native culture being unbearable for you to live in, we admit it to you.
Next, you tell us you have a right to bring your culture with you.
Now wait a minute. What did we just agree on about your native culture?

Elämme valtavan yhteiskunnallisen muutoksen aikaa. Kymmenenkin vuoden päästä voi olla ettei mikään ole entisellään. Kaikki eivät ehkä näe tätä tapahtuvaa mullistusta, ehkä se osittain kätketäänkin meiltä, mene ja tiedä, mutta hyvin pinnallinenkin tutkinta johtaa oivallukseen siitä, että on vaikea löytää alaa joka ei pode jonkin sortin kriisiä (mainittakoon vaikka ekologia, kasvatus, koulutus, talous, sosiologia….). Voimme joko hyväksyä muutoksen ja määrätietoisesti tehdä siitä asian, joka toimii eduksemme tai vastustaa muutosta kaikin voimin, josta ei taida hyvää seurata. En olisi hyvin huolissani näistä muutosta vastustavista puolueista, sillä ne ennemmin tai myöhemmin hukkuvat mullistuksen aikaansaamaan hyökyaaltoon. He jotka myötäilevät muutosta ja toivottavat sen avosylin tervetulleeksi tulevat taas kukoistamaan. Tulevaisuuden avainsana on ”yhteistyö” ja siinä ei katsota henkilön ihonväriä tai taustatietoja, sillä ainoa asia joka tulee ratkaisemaan on tuo aito halu luoda parempaa, ei vain itsen takia vaan koko yhteisön ja jopa koko maapallon takia.

Yrsa on aivan liian naiivi. Muutos on tietenkin selvää, mutta historia on osoittanut uudelleen ja uudelleen, ettei aina mennä kohti parempaa. Valtioita tulee ja menee. Kulttuureja tulee ja menee. Vahvemmat valtiot ja kulttuurit syrjäyttävät heikommat, ja heikompi luopuu omastaan. Yhteiskunta siirtyy diktatuurista demokratiaan tai toisin päin. Jossain tehdään kommunistinen vallankumous. Uskonto vaihtuu toiseksi. Uskonnon asema yhteiskunnassa muuttuu. Entisestä valtakielestä tulee uudessa valtiossa hiipuva ja syrjitty vähemmistökieli.

Entinen tilanne voi hyvinkin olla ihmisten elämän kannalta mukavampi tai kulttuurin kannalta jalostuneempi. Silti hyvätkin asiat voidaan melko lyhyessä ajassa menettää, jos demografisesti, sotilaallisesti tai kulttuurisesti vahvempi osapuoli siihen pakottaa. Huonoa muutosta vastaan taisteleminen on aivan luonnollista.

Ainakin historian kokemusten perusteella on hyvin naiivia ajatella, että kulttuurien kohdatessa vain kulttuurien hyvät puolet yhdistyvät ja lopputulos on jalompi kuin kumpikaan ennen. Voi siihen tietysti pyrkiä, mutta vahvin käytännössä sanoo, mitä tapahtuu ja miten historiaa kirjoitetaan.

Miksi uskontoja pitäisi kunnioittaa? Vähän samanlainen lause ()yksi Vanhan testamentin kymmenestä käskyst) kuin kunnioita isääsi ja äitiäsi. Mitäs, jos äiti hylkäsi viisi vuotiaana ja isä oli väkivaltainen huumekauppias ja juopp. – Ei uskonnot ole automaattisesti kunnioituksen arvoisia. Missä islamilaisessa maassa naiset ovat tasa-arvoisia, homot ja lesbot voivat elää avoimesti parisuhteessa ja sananvapaus sekä uskonnonvapaus toteutisivat? – Kristinusko on ollut aivan yhtä hirveää näihin päiviin asti. Onneksi Suomessa kirkko on menettänyt valtansa, eikä papeilla ole valtaa päättää meidän asioistamme.

Uskontoja voi suvaita, mutta minun kunnioitustani ne eivät tarvitse.