Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Duunari-konservatismi: demokraattien dilemma

Blogit Americana 5.2.2012 12:56
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Jerry, parturini, laski saksensa työpöydälle ja kysyi: ”Sinun synnyinmaassasi kaikilla on sairasvakuutus, right?

Myönsin asian, ja Jerry jatkoi: ”Kukaan ei menetä omaisuuttaan lääkärin laskuihin? Kaikki saavat tarvitsemansa hoidon?”

Jatkoin nyökkäilyä. Jerry ravisti päätään, jatkoi työtään, ja tuhahti suuttuneena: ”Amerikkalainen systeemi on täysin päätön! Kenenkään ei pitäisi menettää omaisuuttaan sairastumisen takia.”

Liberaali? Ei toki. Jerry on vankka republikaani. Hänen miehensä esivaaleissa on Newt. Miehen työaseman peilissä on tarra, jossa L-kirjaimen yli on vedetty ruksit. Jerry ei äänestäisi demokraatteja paitsi pistoolilla uhkaamalla.

Jerry on leikannut hiukseni jo vuosia. Tiedämme toistemme poliittiset mielipiteet, urheilumieltymykset, suosikkielokuvat, koirien nimet, ja uskonnolliset vakaumukset. Olemme yhdessä riemuinneet University of Georgian jenkkifutisjoukkueen menestystä ja surreet sen tappioita.

Jerryn tyttöystävä on vakavasti sairas, eivätkä he saa sairasvakuutusta. Mutta Jerry on myös yksityisyrittäjä, ja hän vihaa verottajaa vielä enemmän kuin vakuutusfirmoja. Silti, Jerryn puoluekanta osoittaa miten demokraatit ovat epäonnistuneet itsensä myymisen Etelän valkoisille miehille.

Jerry on työväenluokan kasvatti, vakuutusmaksujen, verottajan, ja laskujen kanssa painiva työtätekevä amerikkalainen mies. Hän on juuri sellainen perusmies, jota monet demokraattien poliittiset strategistit tarkkailevat sekoituksella halveksuntaa ja ihmettelyä. Työväenluokkainen konservatismi on heille, yliopistoissa ja think tankeissä pyöriville demografian ja poliittisen sielun tutkijoille, outo dilemma ja poliittinen solmu jota he eivät osaa avata.

Demokraatit muistuttavat Jerryä, että Obama ja demokraatit haluaisivat antaa edullisen sairasvakuutuksen Jerrylle ja hänen tyttöystävälleen, mutta republikaanit kannattavat puhtaasti markkinavetoista systeemiä. Obama pitäisi Jerryn verot alhaalla, mutta Mitt Romney uhkaa eliminoida Obaman veroleikkaukset alemmille tuloluokille.

Jerry tietää tämän, mutta argumentit eivät miestä vakuuta. Hän on republikaani, sillä republikanismi merkitsee hänelle markkinatalouden ja vapauden filosofiaa sekä sotilaallisesti vahvaa Amerikkaa. Demokraatit ovat Jerryn mukaan paitsi näitä vastaan, mutta myös poliittisesti sitoutuneempia muihin ihmisiin kuin Jerryyn ja hänen kavereihinsa.

Demokraatit menettivät Jerryn sekä miljoonat Jerryn kaltaiset kaverit, kun puolue alkoi flirttailemaan New Left -liikkeen kanssa.

New Left -ajattelu laajensi puolueen tulonjakoon keskittynyttä ohjelmaa tuomalla naisten ja vähemmistöjen oikeudet sekä ympäristökysymykset politiikan keskipisteeseen. 1960-luvulla poliittiset kannuksensa saaneet New Left -demokraatit tekivät puolueesta kansalaisoikeuskysymyksiin ja seksuaaliseen tasa-arvoon keskittyneen liikkeen.

New Left -sukupolvelle vanhojen demokraattien keskittyminen talouskysymyksiin ja tulonjakoon oli kahlitsevaa politiikkaa. Afroamerikkalaisten sorto ja sovinistinen hegemonia osoittivat, että yhteiskunnan suurimmat ongelmat eivät olleet luonteeltaan taloudellisia. Politiikan piti keskittyä enemmän kulttuurin ja jopa tietoisuuden muuttamiseen.

Heidän ajamansa politiikka on ollut tehokasta. Uusi vasemmisto on onnistunut erinomaisesti rodullisen ja sukupuolisen tasa-arvon ajamisessa, ja myös seksuaalinen tasa-arvo ja homojen oikeudet ovat parantuneet huomattavasti viime vuosikymmeninä. Tästä kaikesta kuuluu suuri kiitos New Left -demokraateille.

Muutoksen myötä demokraatit ovat silti unohtaneet Jerryn. Myös Jerrylle kaikki kysymykset eivät liity talouteen. Jerry on väsynyt kuuntelemaan, miten hän ja hänen arvonsa ovat aina ongelma. Demokraatit muistuttavat, että Jerryn ajama auto saastuttaa ja hänen polttamansa savuke tekee muut sairaiksi. Jopa miehen metsästyskiväärissä ja rakkaudessa hyvään pihviin on jotain moraalisesti arveluttavaa.

Jerry ei saa silti demokraattien mukaan valittaa, sillä jollakulla muulla ovat asiat aina vielä huonommin. Siirtolaisten, naisten, homojen, ja jopa eläinten asiat ovat aina kiireellisempiä ja vaativat enemmän huomiota. Jos Jerry turhautuu tai suuttuu, joku puhuu pian lihaa syövän heteromiehen kriisistä tai haukkuu häntä sovinistiseksi rasistiksi.

Demokraatit myös näyttävät ja kuulostavat vierailta. Siirtolaisten, afroamerikkalaisten, ja pohjoisesta kaupunkiin muuttaneiden jenkkien leimaamassa Atlantassa demokraatit jopa näyttävät ja kuulostavat erilaiselta kuin Jerry. He ovat vieraita tunkeilijoita, töykeitä omat kotiseutunsa jättäneitä kaikkitietäjiä, jotka nyt hanakasti kertovat Jerrylle miten asiat pitäisivät olla ja miten Atlanta pitäisi muuttaa enemmän Chicagon tai Helsingin tai jonkun muun kaukaisen ja vieraan kaupungin kaltaiseksi.

Demokraatit ovat menettäneet Jerryn eikä hän tule takaisin. Hänen poikansa, ehkä, mutta Jerry on mennyt. Gone.

Soundtrack: Lynyrd Skynyrd, Sweet Home Alabama.