Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Doping-skandaalit repivät amerikkalaista urheilua

Marko Maunula
Blogit Americana 7.5.2009 20:01

Sinulle on tarjolla miljoonia rahaa, mainetta, sekä asema legendana urheiluhistoriassa. Ainoa mitä sinun täytyy tehdä on ottaa lääkekuuri, joka tekee sinusta nopeamman, vahvemman, ja lihaksikkaamman. Moniko suostuisi diiliin? Kädet rohkeasti ylös!

Manny Ramirez, Los Angeles Dodgersin takakenttämies ja eräs baseballin parhaita pelaajia, jäi kiinni steroideista. Liiga hyllytti miehen 50 pelin ajaksi. Rangaistus maksaa Ramirezille maineen sekä miljoonia dollareita.

Viime vuosien doping-käryt baseballissa ovat olleet liki pöyristyttävää luokkaa. Kärähtäneiden tai liki vuorenvarmasti steroideja ottaneiden pelaajien lista on ollut nimekäs: Alex Rodriguez, Mark McGuire, Barry Bonds, Jose Canseco, Roger Clemens.

Listan vaikutus on vähintäänkin sama, kuin jos Teemu Selänne, Saku Koivu, Paavo Nurmi, Jari Kurri, sekä pari muuta entistä ja nykyistä suomalaislegendaa kärähtäisivät parin vuoden sisällä.

Baseballilla on vahva ote amerikkalaisesta psyykkeestä. Se on enemmän kuin peli, ja jopa enemmän kuin kansallispeli. Baseball on American past-time, maan symboli, lapsuusvuosien rituaali, liima sukupolvien välillä.

Kysyttäessä amerikkalaisen kulttuurin suurimpia saavutuksia, monet täkäläiset intellektuellit listaavat baseballin Yhdysvaltain perustuslain, jazz-musiikin, ja pragmatistisen filosofian rinnalle. Nopeasti muuttuvassa maassa baseball edustaa erästä sen pysyvimmistä arvoista, kuten lukuisat kirjailijat ja elokuvantekijät ovat meitä muistuttaneet.

Doping-skandaalit ovat katkeraa kalkkia amerikkalaisille. Pari vuotta sitten jopa Kongressi kuulusteli pelaajia baseballin steroidi-ongelmista. Nyt Ramirezin käry on tuhoamassa varovaisen edistyksen dopingin kitkemisessä.

Ramirezin käryssä on hyvätkin puolensa. Se vie ainakin kansakunnan huomion muutamaksi päiväksi pois talousuutisista. Ja nyt Amerikka voi hurrata vaikka Lance Armstrongille! Oops, huono esimerkki….

Soundtrack: Neil Young, Mr. Disappointment.