Donald Trumpin sata päivää: vallankumouksellinen hallinto liikkuu ajatusta nopeammin
Yhdysvaltojen demokratia ja perustuslaillinen yhteiskuntajärjestys ovat kiistattomassa kriisissä, mutta näin amerikkalaiset äänestäjät valitsivat.
Donald Trumpin presidenttiyden alkusuora on ollut melkoista romurallia. Kuten Trump lupasi, Valkoinen talo lähti kiitolaukkaan välittömästi 20. tammikuuta. Pöly leijuu vielä ilmassa, uusi todellisuus etsii edelleen muotoaan, mutta ensimmäiset sata päivää tarjoavat osviittaa Yhdysvaltojen uudesta suunnasta.
Trumpin alkukautta leimaavat energia ja nopeus, jotka ovat heilauttaneet ystävät, vastustajat ja tarkkailijat pois tasapainosta. Presidentin tiimi mätki lekoillaan hallinnollista koneistoa, Pentagonia ja talouspoliittista konsensusta, Elon Musk, Pete Hegseth ja Peter Navarro etunenässä.
Hallintoa voi liioittelematta kutsua vallankumoukselliseksi. Se on liikkunut ajatusta nopeammin, korjaten päätöksiään lennosta ja leikkien eipäs–juupas-peliä maailmantaloudella. Amerikkalaiset ja muu maailma yhdessä ihmettelevät ja etsivät Yhdysvaltojen uutta roolia globaalissa yhteisössä.
Onko hallinnon alkusuora ollut menestys? Riippuu keneltä kysyt. Radikaalit oikeistointellektuellit, vihaiset duunarit ja muut establishmentin kriitikot hurraavat kaaokselle ja kostolle. Presidentti on pitänyt vaalilupauksensa. He haluavat nähdä kuinka heidän sankarinsa pilkkaa ja nöyryyttää Washingtonin eliittejä.
Trumpin vastustajat, demokraateista kauppakamarirepublikaaneihin, ovat edelleen lamaantuneita. Demokraatit toivoivat ja Trumpia vastentahtoisesti äänestäneet republikaanit uskoivat, ettei presidentti pitäisi vaalilupauksiaan. Trumpin pikamarssi instituutioiden läpi on saanut molemmat tahot etsimään tietä tulevaisuuteen.
Mitä talouteen tulee, Trumpin alkukausi on epäonnistunut. Tuontitullit, Trumpin lupaama ihmelääke Yhdysvaltojen taloudelle, ovat johtaneet globaaliin epätietoisuuteen ja laskeviin pörssimarkkinoihin.
Kerta toisensa jälkeen, kuin pakkomielteen ohjaamana, Trump palaa tuontitulleihin, kunnes panikoivat markkinat ja talousasiantuntijat saavat presidentin pyörtämään päätöksensä. Maailma etsii luotettavampia kauppakumppaneita muualta eikä nöyrry Trumpin vaatimusten edessä.
Yhdysvaltojen talous oli vielä vuodenvaihteessa maailman ihailun ja kateuden kohde. Nyt se on ampunut itseään jalkaan. Inflaatio on laskenut hieman vuodentakaisesta, mutta se on edelleen hieman keskuspankin tavoitteita korkeammalla.
Laiton maahanmuutto teki pitkälti Trumpista presidentin. Joe Biden antoi tilanteen etelärajalla vajota liki kaaokseen. Hän ymmärsi kontrolloimattoman maahantulon poliittisen hintalapun aivan liian myöhään. Kongressin kyyniset republikaanit eivät olleet halukkaita auttamaan rajalainsäädännön suhteen.
Rajavalvonnassa Trump on onnistunut, mutta kalliilla perustuslaillisella hintalapulla. Laittomat maahanmuuttoyritykset ovat romahtaneet vuoden takaisesta. Samanaikaisesti perustuslakia edelleen kunnioittavat amerikkalaiset kauhistelevat kuvia elsalvadorilaisesta vankilasta, jonne Trump on lähettänyt epäiltyjä jengiläisiä, ilman oikeudenkäyntejä ja todisteita syyllisyydestä.
Trumpin ulkopolitiikka edustaa vakavinta muutosta maan linjaan sitten toisen maailmansodan. Yhdysvallat on irtautumassa nopeasti roolistaan demokratian viimeisenä puolustuslinjana. Muu maailma voi aiheellisesti kysyä, onko Yhdysvallat tänään edes demokratioiden puolella?
Trumpin Vladimir Putinin ja Venäjän fanitus jatkuu edelleen. Trump on yrittänyt neuvotella Ukrainan tulevaisuudesta sekä Ukrainan että Euroopan päiden yli. Puolivillaiset avaukset rauhansopimukseksi noudattavat hätkähdyttävän pitkälti Venäjän linjanvetoja.
Eurooppa varautuu Venäjän uhkaan ja aseistaa viisaasti itseään eurooppalaisilla aseilla. Yhdysvaltoihin kohdistuva luottamuspula kääntyy nopeasti maan eristäytymiseen historiallisista kumppaneistaan sekä merkittäviin taloudellisiin tappioihin.
Presidentti on myös kulttuurin suunnannäyttäjä, kansakunnan terapeutti, sielunhoitaja ja Yhdysvaltojen pääjohtaja. Tässä roolissa Trump on ensimmäisen kautensa tavoin kansakuntaa repivä toimija.
Tavanomaisesti presidentit näkyvät arjessa vain kriisien tai kansallisten juhlien yhteydessä, lohduttamassa, tukemassa ja innostamassa kansakuntaa. Trump haluaa olla amerikkalaisten arjessa jatkuvasti näkyvä suuri johtaja.
Jatkuva tarve olla kameroiden edessä, hinku sekoittaa pakkaa ja huoli valokeilan jakamisesta muiden kanssa ohjaavat Trumpin toimia. Tavalliselle amerikkalaiselle se käy joskus raskaaksi. Barack Obama kuvaili osuvasti Trumpia naapuriksi, joka pitää jatkuvaa melua ikkunasi alla, vaikeuttaen yrityksiäsi elää arkeasi normaalisti.
Yhdysvaltojen demokratia ja perustuslaillinen yhteiskuntajärjestys ovat kiistattomassa kriisissä, mutta näin amerikkalaiset äänestäjät valitsivat. Vaalituloksilla on seurauksensa.
Amerikkalaiset demokraattiset instituutiot ovat vahvoja. Ne ovat kestäneet sisällissodan ja jälleenrakennuksen, poliittiset noitavainot 1910- ja 1950-luvuilla, rotuerottelun ja monta perustuslaillista kriisiä Watergatesta lähtien.
Pöly leijuu, karavaani kulkee. Jossain välissä vimman energia palaa loppuun, mutta se hetki ei ole vielä nyt.
P.S. Pienten formaatin hienosäätöjen myötä tekstieni soundtrackit poistuvat toukokuun alussa. Mutta, nyt, vielä kerran, nupit kaakkoon!
Soundtrack: Masters of Reality, The Blue Garden