Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Donald Trump ja huijauksen psykoanalyysi

Blogit Americana 23.9.2016 13:44
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Digitaalisen aikakauden älyllinen kulttuuri on dynaamista. Tapaus Donald Trump tarjoaa erinomaisen esimerkin.

Tuskin koskaan presidenttiehdokasta ja hänen ympärilleen kasvanutta poliittista massaliikettä on käsitelty yhtä mittavasti ja perusteellisesti liki reaaliajassa. Kymmenet ensiluokkaiset kommentit ja analyysit ovat käsitelleet Trump-ilmiön syitä ja taustoja, ehdokkaan puheita ja poliittista filosofiaa.

Oikeiston Trump-kritiikki on ollut huomattavasti kiinnostavampaa kuin vasemmiston vihainen elitismi ja tunnevetoinen Trumpin ja hänen tukijoidensa kritiikki. Kuinka monin eri sanoin Paul Krugman ja kumppanit voivat kutsua Trumpia ja hänen äänestäjiäan typeriksi rasisteiksi?

Republikaaniset elitistiset traditionalistit, kuten Andrew Sullivan, kuvailevat Trumpia ylidemokraattisen aikakauden tuotokseksi, joka arvostaa tunnereaktiota enemmän kuin viileää analyysiä. Trumpin narsismi ja lupaukset välittömästä mielihyvästä vetoavat äänestäjiin, jotka suhtautuvat politiikkaan pikkulapsen vihaisella kärsimättömyydellä ja tietämättömyyden antamalla varmuudella asiaansa.

Jonah Goldberg ja monet muut konservatiivisen National Review -julkaisun kirjoittajat syyttävät Trumpia ja hänen osaltaan luonutta populistioikeiston mediakoneistoa opportunismista. Heidän kritiikkinsä on kiteytettävissä lauseeseen ”Donald Trump ei ole republikaani”. Goldbergille tukijoineen Trump on opportunisti, joka vaihtaa puoluetta ja ideologiaa lennosta sekä heittää republikaanit rotkoon heti, jos se palvelee hänen etujaan.

Neokonservatiivien Weekly Standard ja sen päätoimittaja William Kristol komppaavat Goldbergia, mutta heidän kritiikkinsä ponnistaa myös kansainvälisestä, Amerikka-vetoisesta visiosta maailmalle. Trumpin isolationismi on suora haaste heidän ideologialleen.

The American Conservativen ympärille ryhmittynyt konservatiivinen älymystö muodostaa ison ja kirjavan teltan. Jotkut paleokonservatiivit arvostavat Trumpin isolationismia ja lupauksia sulkea rajoja siirtolaisilta, mutta toiset, kuten katolinen konservatiivi Rod Dreher, kritisoivat Trumpin moraalista joustavuutta sekä ideologista arvaamattomuutta.

 

Jokaisella heistä on pointtinsa. Rasismi on yksi Trump-ilmiön vahvoista taustavoimista. Hänen emotionaalinen kampanjointinsa on manipuloivaa ja opportunistista.

Trump on vaihtanut mielipiteitä monesta avainkysymyksestä liki lennossa valehdellen ja pimitellen aikaisempia kantojaan ja väittäen olleensa johdonmukainen. Ja hänen sekoituksensa isolationismia ja paikoitellen liki vasemmistolaista talouspopulismia edustaa melkoista poikkeusta republikaanien viime vuosikymmenien linjanvetoihin.

Lisäisin näihin analyyseihin pari pientä lisäselitystä.

Ensiksikin Trump-ilmiö on todistanut, kuinka valtavan voimakas ja liki tribaalinen puoluesidonnaisuus on tämän päivän Yhdysvalloissa.

Olen jutellut monien hyvien, älykkäiden, koulutettujen ja mukavien republikaanien kanssa Trumpista. He eivät ole ilkeitä rasisteja tai huonohampaisia väkivallalla uhoajia Trumpin vaalitapahtumista, vaan liikemiehiä, yrittäjiä ja muita vakavaraisia ammattilaisia.

Vaikka he tiedostavat Trumpin heikkoudet, he silti aikoavat äänestää häntä, koska miehen nimen perässä on kirjain ”R”. Osa heistä liki häpeää ääntään, osa uhoaa vihaisesti ja yrittää vakuuttaa itsensä, että tämä valehteleva ja luokkauksia suoltava narsisti on parempi vaihtoehto kuin salaileva ja valehteleva urapolitiikko. Noin 40 prosenttia amerikkalaisista äänestäisi vaikka kapista koiraa, jos sen nimen perässä olisi oikea kirjain.

Toisekseen, monet eivät välitä, että Trump on mielipiteitään vaihtava huijari, jonka kampanja on osittain rahastusoperaatio. Kuluvalla viikolla paljastui, että Trump on sopinut oikeusjuttuja hänen hyväntekeväisyyssäätiönsä rahoilla – joista valtaosa on muiden ihmisten lahjoituksia. Kun Trump selitti asiaa, hän sanoi pitävänsä muiden ihmisten rahoilla operoinnista, sillä toiset kantavat riskin ja hän saa hyvän siivun rahoista.

Amerikkalaisilla on perinteisesti ollut ristiriitainen suhde huijareihin. Jossain määrin kulttuuri on jopa ihaillut P. T. Barnumin kaltaisia miehiä, jotka tulivat rikkaiksi taitavalla yleisön manipuloinnilla. Trump edustaa vanhaa amerikkalaista kulturaalista jatkumoa käärmeöljyn kauppiaineen, karnevaalien sisäänheittäjineen, viihdyttävine itsensä promotoijineen.

Iso osa amerikkalaisista ei yksinkertaisesti välitä, vaikka heidän puolueensa ehdokas olisi krooninen valehtelija ja rahan motivoima manipuloija. Heille tämä on viihdettä ja mahdollisuus vilauttaa keskisormea establishmenteille. Tämä synnyttää kiinnostavia analyysejä, mutta on vaaraksi Yhdysvalloille ja maailmalle.

 

Soundtrack: James Booker, Junco Partner: