Donald Trump ja demokraattien fantasiamaailma
Kun Barack Obama oli presidentti, monet hänen intohimoisista vihaajistaan vajosivat omaan fantasiamaailmaansa.
Some, konservatiiviset keskustelupiirit ja oikeistolainen radio tarjostivat foorumeita uskoville, jotka odottivat suurta todistuskappaletta, joka kaataisi Obaman presidenttiyden.
He kierrättivät huhuja, valeuutisia ja merkityksettömiä ”paljastuksia”, jotka osoittaisivat, kuinka Obama on kenialainen muslimi ja marxisti. Shokeeraava dokumentti oli juuri tulossa päivänvaloon, ja se johtaisi vääjäämättä Obaman eroon.
Nyt on surkuhupaisaa seurata demokraattien seuraavan samaa pelikirjaa.
Talk show -juontaja Rachel Maddow ilmoitti Twitterissä, että hänellä on isoja uutisia Donald Trumpin veroista. Maddow on vasemmistolainen ikoni ja hänen tviittinsä levisi kuin kulovalkea kautta liberaalin somen.
Kun Maddow’n ohjelma alkoi, hän antoi jännityksen kasvaa saarnaten ankkurin tuoliltaan tuttua liturgiaa Trumpin yleisestä kamaluudesta.
Ohjelman huipentumassa Maddow näytti Trumpin verotiedot vuodelta 2005, jotka osoittivat Trumpin maksaneen tuloveroja noin 38 miljoonaa dollaria yli 150 miljoonan dollarin vuosituloistaan.
Tässä koko veretseisauttava uutinen. Maddow’n paljastus osoitti Trumpin olevan menestyvä liikemies, joka maksoi tuloistaan veroja. Istuvan presidentin tuoli ei yllättäen heilunut.
Miten ihmeessä demokraatit onnistuivat häviämään valehtelijalle, rasistille ja narsistille?
Obaman ja Trumpin vastustajien välillä on tietenkin eroja.
On absurdia ajatella, että Havaijilla syntynyt, pekonista ja oluesta pitävä feministi-Obama on oikeasti kenialainen muslimi.
Toisaalta Trumpin tiimin siteet Venäjään ovat selkeästi todistettavissa, ja edelleen jatkuvat tutkimukset pohjautuvat vankkaan ja häiritsevään dataan saattaen johtaa hyvinkin raskauttaviin tuloksiin.
Silti demokraattien on katsottava peiliin eikä vaahdottava istuvasta presidentistä. Trump on presidentti, eikä some-vaahtoaminen, paranoidit uskomukset ja puolivillaiset ”paljastukset” muuta tilannetta mihinkään suuntaan.
Trump-mesoamisen sijasta demokraattien pitää tutkia omaa tilannettaan. Miten ihmeessä he onnistuivat häviämään patologiselle valehtelijalle, rasistille ja huonosti informoidulle narsistille, jonka ote todellisuudesta on liki yhtä heikko kuin hänen ymmärryksensä valtion ohjaamisesta?
Tämä on uskomaton saavutus kielien demokraattien ja Hillary Clintonin kampanjan totaalisesta ammattitaidottomuudesta sekä puolueen kyvyttömyydestä kommunikoida valkoisten duunareiden kanssa.
Verot ja muut hämmennykset sikseen, tässä on vaalien tragedia ja amerikkalaisen politiikan oikea skandaali.
Soundtrack: The White Stripes, Seven Nation Army.
