Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Diplomatia, Iran, ja Obama

Marko Maunula
Blogit Americana 5.3.2012 11:57

Syyrian tilanne on traaginen, mutta Iranin ydinasehaaveet muodostavat tämänhetkisen maailman vaikeimman kriisin. Iranin tilanteesta on tullut presidentti Obaman diplomaattinen miehuuskoe.

Iranin ydinase on sietämätön ajatus. Ensiksikin, Iranin ydinase muodostaa Israelille eksistentiaalisen uhan. Ajatus holokaustin kieltäjien, antisemiittien, ja Israelin tuhoa vannovien fanaattikkojen hallitsemasta ydinaseesta on Israelille ja sen ystäville ymmärrettävästi mahdoton.

Iranin ydinase johtaisi myös suurella todennäköisyydellä kilpavarusteluun alueella. Shiia-muslimien pommi voisi innoittaa alueen sunni-vallat harkitsemaan oman aseen luomista. Turkki, Saudi-Arabia, ja tulevaisuudessa jaloilleen pääsevä Irak tuskin seisovat kädet taskussa, kun Teheran tiedottaa ydinaseen valmistumisesta.

Teheranin tuki terroristijärjestöille on myös kiistaton tosiasia. Ydinasein varustettu Iran käyttäisi helposti uutta painoarvoaan terroristien tukemiseksi-tai jopa antaisi ydinaseita terroristeille-on vakava uhka paitsi Israelille ja Yhdysvalloille, mutta myös Euroopalle.

Maailma on pitkälti yksimielinen Iranin ydinaseesta, mutta erimielisyys toimintatavoista on melkoinen. Eurooppa on, tapojensa mukaisesti, yltiöoptimistisen pasifistinen, toivoen sanktioiden purevan sekä Iranin tulevan järkiinsä. Lisäksi, Eurooppa haluaa ja odottaa Yhdysvaltojen ja/tai Israelin tekevän mahdollisesti tarpeellisen likaisen työn heidän puolestaan.

Tällä hetkellä Israel ja Yhdysvallat ovat vetämässä köyttä Iranin pommista. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä Israelilla on jo iskusuunnitelma valmiina. Obaman hallinto on pitänyt kaikki optiot avoimina, sotilaalliset iskut mukaanluettuina, mutta se on toistaiseksi pyrkinyt hillitsemään Israelin haukkoja. Bibi Netanyahun käynnissä oleva Yhdysvaltain vierailu on erittäin tärkeä, ellei ratkaiseva, diplomaattinen askel Iranin kriisin ratkaisussa.

Obamalle vierailu ja Iranin ydinasekriisi muodostavat poliittisen miinakentän. Netanyahu ei selvästikään pidä Obamasta, toivoen republikaanien ja erityisesti neokonservatiivien nopeaa paluuta Valkoiseen taloon. Obaman on turha odottaa Netanyahulta yhteistyöhaluista ja tukevaa asennetta.

Marraskuun vaalit ja republikaanien edesvastuuton oppositiopolitiikka rajoittavat myös Obaman toimintamahdollisuuksia. Jos hän suostuu sotilasiskuun Iranin ydintutkimuslaitoksia vastaan, republikaanit tulevat kritisoimaan häntä päätöksestä sekä kuiskailemaan vaalitempusta. Mikäli Obama ei iske, samat äänet tulevat syyttämään häntä heikkoudesta. Myös poliittisesti vahvan Israel-lobbyn sekä Israelin vauraiden ystävien tuki on marraskuun vaalien alla Obamalle erittäin tärkeää.

Viime viikonloppuna Obama astui mediaan puhumaan Iran-politiikastaan. Presidentin The Atlantic -lehden Jeffrey Goldbergille antama haastattelu osoittaa, että Obama uskoo edelleen agressiiviseen sanktiopolitiikkaan, mutta Yhdysvallat on sitoutunut vahvasti Israelin tukemiseen sekä Iranin ydinasehaaveiden sammuttamiseen.

Obama painotti monen rintaman politiikkaa Iranin pysäyttämiseksi: Iranin poliittista eristämistä, taloudellista painostusta sanktioiden avulla, diplomaattista Iranin vastaisen koalition muodostamista, sekä sotilaallista rintamaa mahdollisten toimien varalta. ”Minä en bluffaa,” Obama painotti.

Haastattelu osoittaa, että Obama ei halua sotaa, mutta vielä vähemmän hän haluaa tulla muistetuksi presidenttinä, joka antoi Teheranin fanaatikkojen saada ydinaseen. Viesti sekä Iranille, Israelille, että amerikkalaisille äänestäjille on selvä. Obama on vetänyt viivan hiekkaan.

Obaman viesti on monitahoinen: Iranin on lopetettava ydinaseohjelmansa, tai se saa varautua pahimmassa tapauksessa sotaan. Israelin on turha yrittää manipuloida Obaman hallintoa, sillä Yhdysvallat arvioi itse sanktioiden tehon sekä Iranin ydinaseohjelman laajuuden. Amerikkalaisäänestäjille Obama lähetti viestin, että hän on huomattavasti edeltäjäänsä varovaisempi sotapäätöksissään, mutta mikäli tarve vaatii, Yhdysvallat on valmis iskuun.

Pallo on nyt Iranilla.

Soundtrack: The The, Sweet Bird of Truth.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Taloudellisilla pakotteilla ja muilla senkaltaisilla rankaisutoimilla on mielestäni lähinnä tuhoisa vaikutus kaikkeen kanssakäymiseen. Sellainen öykkärimäinen kansaa kurjistava toiminta vie edellytykset kaikenlaiselta yhteisymmärrykseltä ja kasvattaa pelkästään uusia sukupolvia katkeruuteen.

Kuinka usein taloudellisilla pakotteilla on päästy haluttuun lopputulokseen?

Nopea ja selkeä sotilaallinen voimannäytös on monissa paikoissa paljon rehellisempi ja selkeämpi tapa keskustella asioista sellaisten kanssa, jotka kunnioittavat ja ymmärtävät vain selkeää voimaa.

Iran on niin läpeensä demonisoitu lännessä, että tällaiset ”jopa antaisi ydinaseita terroristeille” -jutut uppoavat kevyesti jopa ihan fiksun tuntuisiin ihmisiin. Ihan samoin aikoinaan Pakistanin ydinaseista piti seurata välitön holokausti, koska nuo saatanalliset musulmaanit toki hyökkäisivät Intiaan heti kuin pommi on vain saatu nostettua lentokoneeseen. Täällä todellisuudessa, oikeistolaisten sotahaukkojen fantasiamaailmasta poiketen, islamisteja täynnä oleva Pakistanin armeija ei ole tehnyt elettäkään aseen käyttämiseksi tai luovuttamiseksi terroristeille.

Iranin suunnalla pahuus kiteytyy presidenttiin ja sen sanomisiin. Ahmadinejad on varmasti — Hilkka Ahteen sanoin — paska jätkä, mutta ei sille nyt tarvitse sentään sanoja laittaa suuhun:
http://en.wikipedia.org/wiki/Mahmoud_Ahmadinejad_and_Israel
Tuolla on juttua liittyen yleiseen käsitykseen Iranin johdon halusta hävittää Israel kartalta. Se perustuu (tahallaan?) väärin käännettyyn lainaukseen ja retoriikkaan, jollainen on ihan vastaavaa kuin USA:ssa esiintyy oikeistopiireissä yleisesti. Omalle kuulijakunnalle tarkoitettua kärjistettyä nationalistista fuulaa. Vaikka Iran sen pomminsa saisikin valmiiksi ja olisi niin paha kuin lännessä halutaan uskoa, niin sillä ei ole mitään keinoa käyttää sitä tuhoutumatta itse. Israelilla on aluella ehdoton ydinaseylivoima ja sillä on vielä kyky toimittaa ne myös perille muuten kuin lentokoneen ruumassa. Iranille moisen kyvyn kehittäminen vie vähintään vuosikymmenen, kun eivät ole ensimmäistä pommiaan edes saaneet aikaiseksi, saati pienentäneet sitä ohjuskäyttöön sopivaksi.

Jos jostain haluaa olla peloissaan, niin Kiinan aseistautumisesta. Sen sotabudjetti on sitä luokaa, että se ei ole enää puolustusbudjetti vaan hyökkäyssotaan valmistautuva. Vielä Kiina ei ole valmis, eikä sille ole tullut tarvetta käyttää voimaansa, mutta se päivää koittanee joskus. Seuraava suursota käydään pääosin Aasiassa ja siihen luultavasti liitty taistoa Afrikan luonnonvaroista.

”Sauronin” joukotkohan ovat nyt kokoamassa voimiaan kolmanteen globaaliin voimanmittelöön, kun Iranin ydinumpikuja ei näytä ratkeavan sovulla ja demokratialla?
Nykyajan Harmageddonia ei tule päästää valloilleen.
Jos Iran kehittää ydinaseen, on syyttävän sormen syytä näyttävästi heristää Venäjän suuntaan, joka on tukenut Iranin ydinvoimatutkimusta ja sen kehittämistä.

Mitä se haittaa jos Iran kehittää ydinaseen, kun ’kaikilla muillakin on’?
Palataan asiaan sitten kun Yhdysvallat on, vaikkapa Kiinan asettamilla, talouspakotteilla laitettu polivilleen ja riisuttu ydinaseista. Sopiva republikaanisekopää USAn johdossa tekee siitä ihan yhtä vaarallisen kuin mitä Iranista nyt maalaillaan, Israelista nyt puhumattakaan.

Hyvin on Markolla republikaanien aate ja arvomaailma omaksuttu. On siis republikaani itsekin, vai?

Ei luulisi yliopisto-opettajan (tutkijankin?) ottavan noin mustavalkoista kantaa asioihin, ei edes hyvän toimittajan.

Parin viimeisen kirjoituksen perusteella on pakko kompata nimim. ”Mihin se analyyttisempi Marko hävisi?” Yhdysvaltojen sisäisten tapahtumien politiikkaa lukee mielellään, Iran-heitot tulevat suoraan kumpujen yöstä – vaihdetaan Iranin tilanne Suomi ja Israelin tilalle Leningrad. Eksistentialistinen uhka, puolustautuminen on välttämättömyys, lyhyt välimat, jne.

Obama ja Putin ovat presidentteinä lähimpänä ydinaseita. Heillä on hallussaan ydinaseiden räjäytyksen mahdollistavat välineet ja koodit. Obama puhelee mukavia ja koittaa kerätä hajaantuneita poliittisia rivejä, mutta ei ole Yhdysvaltain ulkopuolella aikaansaanut mitään näkyvää. Blokkiliittouma Israelin kanssa on virhe ja suuri virhe, mistä osin johtuen satoja ellei tuhansia ihmisiä kuolee tänäkin päivänä Syyriassa. Yhdysvallat ei israelin vuoksi halua auttaa siviilejä Syyriassa. Myös Saudi-Arabia on Yhdysvaltain business-kumppanina esiintynyt vaisusti.

Yhtä hyvin Israel voidaan laskea terroristivaltioksi kuin Iran. Jos vieläpä Israel Yhdysvaltain tuella pystyisi saamaan tuhoisan sotakaluston on se vaarallisempi kuin Iran. Yhdysvallat on kymmeniä vuosia yhdessä Israelin, brittien ja ranskalaisten kanssa repinyt erilleen arabiväestöä, pilkkonut maa-alueita, hyväksikäyttänyt öljyvaroja sekä Bushin kaudella mustamaalannut rauhallisen muslimienemmistön terroristien kastiin.

Jos muistelemme Iranin historiaa, katkeroituivat vallankumousta toteuttaneet Iranin johtajat
ja kansanjoukot siitä että länsimaista suurimmat olivat hyväksikäyttäneet öljyvaroja. Ennen vallankumousta 1979 Iran oli silloisten suurvaltojen käskytyksen alla. Imperialismista seurasi kaaosta ja epäilystä, joka on jatkunut nykypäivään saakka. Miksi kukaan ei kritisoisi USA:n ja Brittien toimintaa vuosien varrella? Miksi Venäjä, Syyria, Iran, Kiina ja muut kapinavaltiot muodostavat oman joukkionsa? Neuvostoliitto oli tukemassa Irania jo Tsaahin aikana. Nykyään Venäjä vaikuttaa lähinnä ummistavan silmänsä Iranin, Palestiinan ja Syyrian todellisilta tapahtumilta.

Millainen olisi maailma, jossa ei olisi ollut siirtomaavaltoja, diktatuureja, kylmää sotaa, kommunismia, resurssien riistämistä kehitysmaista ja epäilyksen synnyttämiä blokkeja. Miksi
Yhdysvaltoja kohdellaan tavallaan kuin poliisivaltiona, joka vaikutusvallallaan ja toimillaan synnytti kaaosta Irakiin? Irak ei ole noussut jaloilleen. Halutaanko samaa kaaosta luoda Iraniin, missä
eri kansallisuudet ja väestöryhmät jäävät USA:n poistuttua jatkamaan sisällisotaa? Obama voi vielä puhua kauniisti, mutta jääkö hänen kaudestaan presidentistä yhtä kaunis jälki.

Israel asui vuosisatoja Palestiinassa. Se palasi sinne takaisin vajaat sata vuotta sitten. Väärin? He asuivat sulassa sovussa arabien kanssa, kunnes kiihkoarabit halusivat ajaa Israelin mereen. Näin se on jatkunut: 1956, 1967, 1973 ….2012. Israel pyrkii VAIN puolustamaan oikeuttaan asua isiensä maassa. Terroristeja?

Opama,

Israel loukkaa jatkuvasti kansainvälisesti tunnustettuja ihmisoikeuksia, eikä välitä pätkääkään sodan oikeussäännöistä. Israel on syyllistynyt lukuisia kertoja sotarikoksiin. Muistelepa vaikka, kuinka Israel murhasi suomalaisen aseettoman sotilastarkkailijan hyökkäämällä ohjuksin ja kranaatein selvästi merkittyyn sotilastarkkailuasemaan. Mitään merkittäviä seurauksia ei tästä sotarikoksesta seurannut, eikä lukuisista muistakaan vastaavista rikoksista. Terroristeja.

Heipä hei ”Faktaa”.

Faktaa on sekin, että arabien tavoitteena on tappaa juutailaiset viimeiseen naiseen ja lapseen saakka. Israelia on terrorisoitu sen syntymästä lähtien jo yli 60 vuotta, joten ei ihme, jos mitta on täynnä. Suomessa ei uutisiin pääse todellakaan se, että arabit ampuvat jatkuvasti raketteja siviilikohteisiin. Sitten jos Israel vastaa tähän ja saa jonkun raketteja ampuneen ryhmän tuhottua, nämä terroristit muuttuvat äkkiä ”viattomiksi siviiliuhreiksi”. Ja otsikot kirkuvat tulipunaisina. Samaan aikaan arabiankielinen lehdistö huutaa avoimesti juutailaista verta ja koko Israelin työntämistä mereen. No, turha on toiveensa…

Onneksi Israelilla on ydinase. Se pitää Lähi-Idässä edes suhteellisen rauhan yllä.

On todella vaikea ymmärtää näitä suomalaisia antisemiittejä, mistä ihmeestä kumpuaa heidän loputon Israelin ja juutalaisten viha. Siitä samasta lähteestäkö mistä Adolf Hitler ja Heinrich Himmler ammensivat motivaationsa kansanmurhaansa? Tämä on asia mitä en koskaan varmaan voi käsittää.

Suomen ja Israelin asema on monella tapaa sama ja meidän tulisi yhdessä taistella pahaa vastaan.

Se suomalaisen sotilastarkkailijan kuolema oli minunkin mielestäni traaginen ja tarpeeton onnettomuus, jota ei voi millään hyväksyä. Mutta on muistettava Lähi-Idän julmat lait – tapa tai tule tapetuksi. Usko kyllä syyllisten katuvan tekoaan, mutta kapteeniluutnantti Jarno Mäkistä ei tietysti mikään takaisin tuo.

vaikeaaon
”Taloudellisilla pakotteilla ja muilla senkaltaisilla rankaisutoimilla on mielestäni lähinnä tuhoisa vaikutus kaikkeen kanssakäymiseen. Sellainen öykkärimäinen kansaa kurjistava toiminta vie edellytykset kaikenlaiselta yhteisymmärrykseltä ja kasvattaa pelkästään uusia sukupolvia katkeruuteen.”

Jaa, meinaatko että pommittaminen on mukavampi keino? Vai luuletko että Iran lopettaa pommiprojektinsa pelkästään pyytämällä?

Iranille ei saa antaa ydinpommia, sillä tähän maailmaan ei tarvita enää yhtään ydinasevaltiota lisää, kaikkein vähiten Iranin kaltaista epästabiilia ydinasevaltiota. Se on sitten iranilaisista itsestään kiinni, pysäyttävätkö projektinsa hyvällä vai itkevätkö ja pysäyttävätkö.

Faktaa
”Israel loukkaa jatkuvasti kansainvälisesti tunnustettuja ihmisoikeuksia”

Palestiinalaisia vaivaa ihan sama ongelma, tosin paljon pahempana. Siksi en ihmettele jos israelilaisia ei kiinnosta leikkiä herrasmiestä.

” Israel on syyllistynyt lukuisia kertoja sotarikoksiin. ”

Palestiinalaiset eivät mitään muuta teekkään, koska iskevät vain ja ainoastaan siviilikohteisiin.

Palestiinalaisten kannattaisi ymmärtää, että he ovat hävinneet. Ei häviäjä voi odottaa voittajan rauhanehtoja. Ei Suomikaan olisi pariisin rauhanneuvotteluissa edennyt pomminheittäjien avulla yhtään mihinkään.