Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Demokraattinen pragmatismi v. republikaaninen idealismi, eli miksi Obama voittaa v. 2012

Blogit Americana 26.1.2011 14:51
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Eilinen Kansakunnan tila -puhe ei tarjonnut yllätyksiä. Presidentti Obama osoitti jälleen olevansa maltillinen keskitien liberaal. Puhe, sekä republikaanien vastineet, petasivat Obaman uudelleenvalintaa kahden vuoden kuluttua.

Kuten kaikki hyvät politiikot, Obama osaa saada ideansa kuulostamaan maalaisjärkisiltä itsestäänselvyyksiltä. Konkretia-henkilökohtaiset tarinat, anekdootit, lehtereille tuodut henkilöt jotka toimivat esimerkkeinä politiikan seurauksista-on perinteinen amerikkalaisten puheiden dramaattinen työkalu, mutta Obama on nostanut tekniikan taiteen asteelle.

Puhe itse oli perinteinen ostoslista ja esitteli Obaman vision, jossa valtio ja liike-elämä innovoivat yhdessä amerikkalaisen tieteen ja talouden uuteen nousuun. Obama teki suoria viittauksia maan historialliseen avaruusohjelmaan sekä sen kykyyn nostaa kansallista itsetuntoa sekä innovoida kaupallisia sovellutuksia. Yhdysvallat tarvitsee liike-elämän ja valtion konsensusta, oli Obaman metaviesti.

Puheen jälkeen sekä republikaanit että teekutsu-liike antoivat molemmat omat vastineensa. Wisconsinilainen edustaja Paul Ryan painotti republikaanien virallisessa vastauksessa valtion kulutuksen leikkaamisen välttämättömyyttä sekä budjettivajeiden eliminoimista. Ryanin vastine oli älykäs ja taitavasti rakennettu, ja pyrki osoittamaan republikaanien uutta vastuullisuutta talousasioissa.

Michele Bachmanin (R-Minnesota) antama teekutsulaisten vastine koostui odotetusti pyöreäsilmäisestä hihhuli-ideologiasta, puolitotuuksista, sekä todellisuuspakoisesta populistisesta fantasiasta.

Presidentin puhe sekä republikaanien vastineet osoittivat tehokkaasti amerikkalaisen politiikan filosofisen tilan.

Tämän päivän demokraattinen puolue on valtaosin pragmaattinen liike. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta viime vuosikymmenten demokraattinen puolue on ollut teknokraattisten empiristien ja dataa tuijottavien älypäiden johtama puolue. Ideologisesta vasemmistolaisuudesta on vain rippeet jäljellä, ja ne asuvat, ilman merkittävää valtaa, muutamien yliopistojen sekä kovan linjan ay-kokoushuoneiden nurkissa.

Republikaaninen puolue on valtapuolueista ehdottomasti idealistisempi. Sen sekoitus neoklassista talousajattelua, lockelaista filosofiaa, ja eettistä ihanteellisuutta on teoreettisesti huomattavasti voimakkaampi ja ideologisesti johdonmukaisempi maailmankatsomus. Puolue suhtautuu esimerkiksi talousongelmiin teoreettisina haasteina, jotka ovat ratkaistavissa tutkimalla itävaltalaisten taloustieteilijöiden teorioita.

Presidentin puhe keskittyi pragmaattiseen konkretiaan, kokeilevan ja faktapohjaisen politiikan puolustamiseen. Hän ryyditti sitä konkreettisilla esimerkeillä ja pyrki näyttämään politiikan vaikutukset tavallisten ihmisten elämään.

Ryanin vastine oli huomattavasti teoreettisempi, keskittyen numeroihin ja teoreettisiin ratkaisuihin. Se vetosi logiikkaan ja teoriaan, nousten presidentin edustaman koulutus-infrastruktuuri-työpaikat konkretian yläpuolelle.

Republikaanien sekoitus ideologista johdonmukaisuutta sekä taitavan populistista kampanjointia viehättävät amerikkalaisia, mutta pohjimmiltaan tämä on pragmaattinen kansakunta. Jos, ja kun, presidentin teknokraattinen aivoriihi kykenee jatkamaan talouden elpymistä, hänet valitaan uudelleen turvallisella marginaalilla.

Soundtrack: The Beatles, Fixing a Hole.