Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Demokraattinen pragmatismi v. republikaaninen idealismi, eli miksi Obama voittaa v. 2012

Marko Maunula
Blogit Americana 26.1.2011 14:51

Eilinen Kansakunnan tila -puhe ei tarjonnut yllätyksiä. Presidentti Obama osoitti jälleen olevansa maltillinen keskitien liberaal. Puhe, sekä republikaanien vastineet, petasivat Obaman uudelleenvalintaa kahden vuoden kuluttua.

Kuten kaikki hyvät politiikot, Obama osaa saada ideansa kuulostamaan maalaisjärkisiltä itsestäänselvyyksiltä. Konkretia-henkilökohtaiset tarinat, anekdootit, lehtereille tuodut henkilöt jotka toimivat esimerkkeinä politiikan seurauksista-on perinteinen amerikkalaisten puheiden dramaattinen työkalu, mutta Obama on nostanut tekniikan taiteen asteelle.

Puhe itse oli perinteinen ostoslista ja esitteli Obaman vision, jossa valtio ja liike-elämä innovoivat yhdessä amerikkalaisen tieteen ja talouden uuteen nousuun. Obama teki suoria viittauksia maan historialliseen avaruusohjelmaan sekä sen kykyyn nostaa kansallista itsetuntoa sekä innovoida kaupallisia sovellutuksia. Yhdysvallat tarvitsee liike-elämän ja valtion konsensusta, oli Obaman metaviesti.

Puheen jälkeen sekä republikaanit että teekutsu-liike antoivat molemmat omat vastineensa. Wisconsinilainen edustaja Paul Ryan painotti republikaanien virallisessa vastauksessa valtion kulutuksen leikkaamisen välttämättömyyttä sekä budjettivajeiden eliminoimista. Ryanin vastine oli älykäs ja taitavasti rakennettu, ja pyrki osoittamaan republikaanien uutta vastuullisuutta talousasioissa.

Michele Bachmanin (R-Minnesota) antama teekutsulaisten vastine koostui odotetusti pyöreäsilmäisestä hihhuli-ideologiasta, puolitotuuksista, sekä todellisuuspakoisesta populistisesta fantasiasta.

Presidentin puhe sekä republikaanien vastineet osoittivat tehokkaasti amerikkalaisen politiikan filosofisen tilan.

Tämän päivän demokraattinen puolue on valtaosin pragmaattinen liike. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta viime vuosikymmenten demokraattinen puolue on ollut teknokraattisten empiristien ja dataa tuijottavien älypäiden johtama puolue. Ideologisesta vasemmistolaisuudesta on vain rippeet jäljellä, ja ne asuvat, ilman merkittävää valtaa, muutamien yliopistojen sekä kovan linjan ay-kokoushuoneiden nurkissa.

Republikaaninen puolue on valtapuolueista ehdottomasti idealistisempi. Sen sekoitus neoklassista talousajattelua, lockelaista filosofiaa, ja eettistä ihanteellisuutta on teoreettisesti huomattavasti voimakkaampi ja ideologisesti johdonmukaisempi maailmankatsomus. Puolue suhtautuu esimerkiksi talousongelmiin teoreettisina haasteina, jotka ovat ratkaistavissa tutkimalla itävaltalaisten taloustieteilijöiden teorioita.

Presidentin puhe keskittyi pragmaattiseen konkretiaan, kokeilevan ja faktapohjaisen politiikan puolustamiseen. Hän ryyditti sitä konkreettisilla esimerkeillä ja pyrki näyttämään politiikan vaikutukset tavallisten ihmisten elämään.

Ryanin vastine oli huomattavasti teoreettisempi, keskittyen numeroihin ja teoreettisiin ratkaisuihin. Se vetosi logiikkaan ja teoriaan, nousten presidentin edustaman koulutus-infrastruktuuri-työpaikat konkretian yläpuolelle.

Republikaanien sekoitus ideologista johdonmukaisuutta sekä taitavan populistista kampanjointia viehättävät amerikkalaisia, mutta pohjimmiltaan tämä on pragmaattinen kansakunta. Jos, ja kun, presidentin teknokraattinen aivoriihi kykenee jatkamaan talouden elpymistä, hänet valitaan uudelleen turvallisella marginaalilla.

Soundtrack: The Beatles, Fixing a Hole.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Marco, odotinkin jo kommenttejasi kansakunnan tila -puhetta koskien. Analyysisi oli hyva. Ja kylla, luulen etta hallinto pysyy demokraateilla, mm. republikaaneja hajottavan teapartyn vuoksi.

Itse puheenpitohan on jonkinlainen retorinen performanssi, kuvio, jonka tehtavana on yhdistaa se instituutio (kongressi) ja kansa ja inspiroida. Senhan Obama tekikin.

Kiinnostavaa oli, etta republikaanien kahdelle faktiolle oli oma puheenvuoronsa: panitko merkille Bachmanin takana valahtelevat kuvat?

Viela oli kiinnostavaa Obaman puheessa innovaatio- ja koulutusteemat, jotka sisaltyivat lauseisiin Sputnik- hetkista, nimelta mainituista innovoivista pienyrittajista ja ”When a child walks into a classroom, it should be a place of high expectations and high performance.” (Vakisinkin tassa kohtaa ajattelin koulua Suomessa, jota maailma suuresti ihailee, syysta tai ilman syyta.) Olisin halunnut kuulla budjettileikkauksista myos amerikkalaisessa ulkomaanavussa: USA:n pitaa huolta koko kolmannesta maailmasta hoitaen niin HIV-AIDS-ongelmia kuin muutakin kehitysapua, seka ’uudelleenrakentaa’ edelleen mm Irakia ja Afganistania, Afrikasta puhumattakaan.

Apropos, mita tuumaisit jos tallaisia kansakunnantila-puheita pitaisi Suomenkin presidentti. Presidentillammehan ei ole juurikaan sellaista valtaa (mm veto-oikeutta) kuin taalla USA:ssa on; mutta kun nykyinen presidenttimme ei saa mitaan esittaakaan (kuten taalla presidentti esittaa kongressille jotain kasiteltavaksi) saatikka menna eduskunnan edelle – mutta haluaa olla ”arvojohtajana”, niin olisi suotavaa, etta han noita arvoja sitten esittelisi vaikka tuollaisessa puheessa eduskunnassa.

Ja viela: Christine O’Donnell teapartylaisista sanoi, etta presidentti varasti lauseita suoraan Tea Party-retoriikasta, kuten ”we have to spend within our means”, ja esitti tekopyhia fraaseja kuten ””…wants to eliminate spending, but wants to give wireless internet to everybody” ja .

Lisaksi O’Donnellia hamasi se, etta demokraattiset ja republikaaniset veteraanisenaattorit istuivat vieretysten salin etuosassa, mm John Kerry ja John McCain), sen sijaan etta olisivat olleet ’traditionaalisesti’ kaytavan kummankin puolen…

[http://abcnews.go.com/Politics/video/christine-odonnell-criticizes-obama-state-of-the-union-address-12765972]

esperanza kirjoittaa: ”USA:n pitaa huolta koko kolmannesta maailmasta hoitaen niin HIV-AIDS-ongelmia kuin muutakin kehitysapua, seka ’uudelleenrakentaa’ edelleen mm Irakia ja Afganistania, Afrikasta puhumattakaan.” Kyllä vain! Kaikki maathan ovat erittäin kukoistavia mihin jenkin jalka on ikinä laskeutunut. Jälki näkyy ympäri maailman??

Kysymys Maunulalle ja esperazalle: Mitä mieltä olette tämän tapaisista epäisänmaallisista ja epäamerikkalaisista yrityksistä, jotka pakottavat osavaltiot ja ilmeisesti liitovaltionkin ostamaan sivistysvaltion ehdottomasti tarvitsemat tarvitsemat tarvikkeet ulkomailta? Puuttuiko peräti Obama epäkohtaan kansakunnan tilaa käsittelevässä puheessaan? http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/BBC+Brittifirma+toi mittanut+kiistelty%C3%A4+teloitusainetta+Yhdysvaltoihin/ 1135263263870

esperanza: kuten tiedät, Kansakunnan tila –puheet ovat perinteisesti melko formaattimaisia puheita ja tapahtumia, mutta sinänsä perinne on mielestäni hyvä. Se tarjoaa hyvän leikkauksen amerikkalaisen yhteiskunnan vuosittaisista puheenaiheista sekä poliittisesta ilmapiiristä – myös politiikkaa vähemmän seuraaville kansalaisille. Mielestäni tämä voisi olla hyvä kokeilu Suomessakin.

Sorvari: ei, Obama ei puuttunut puheessaan liittovaltio-tason tapahtumiin ja niiden kaupantekoon.

Osingot verotta ja palkka osinkona

Obama sanoi vuorokausi sitten ” Monikin tämäniltainen katsoja voi uskoakseni
vielä muistaa ajan jolloin hyvä työpaikka löytyi lähiseudun tehtaalta tai
kauppalan myymälöista tai pitäjän palveluista. Ei siinä aina tarvittu kummempia
tutkintoja, ja kilpatarjokkaat rajoittuivat kotikulmien työläisiin. Hyvästä työstä
sukeutui usein elinikäinen toimeentulo. Ehkä sinulla oli tuolloin jopa ilo nähdä
jälkikasvusi astelevan saman yhtiön palvelukseen.

Tämä maailma on muuttunut.Useille muutos on ollut tuskallinen. Työtilaisuudet
hävisivät,palkka hupeni.Tehdasrauniot törröttävät,liikehuoneistot autioituivat.
Työstään ylpeät miehet ja naiset kokevat mielissään kuinka säännöt ovat
vaihtuneet kesken pelin.

He ovat oikeassa.Säännöt ovat muuttuneet. Yhdessä sukupolvessa teknologinen
edistyskumous mullisti tapamme elää,tehdä työtä ja hoitaa liiketoimia.
Tänään mikä hyvänsä komppania voi pystyttää toimipaikan,pestata työläiset ja
myydä tuotteensa kaikialla missä vain on internet-yhteys.

Samanaikaisesti kansakunnat kuten Kiina ja Intia tajusivat, että toteuttamalla joitakin
itseään koskevia muutoksia,he voisivat kilpailla tässä uudessa maailmassa.”

Tuota olisi voinut luulla Halosnostalgiaksi,mutta se oli Obamaa. Siksiköhän
nuo lauseet myös olivat rynnäkköhuudon pohjustusta tunnin mittaisen nostatuksen
alkajaisiksi ? Haloselle ja Ihalaisellehan tuo julma kuva piti vain oikaista
eli korjata takaisin. He tosin eivät ole ainoita jotka oudoksuvat että tuliko nukahdettua
sinä uutispävänä, jona vanha yhteiskuntasopimus sanottiin irti.

Obama kai oli herellä koskapa hän kertoo puheen puolivälissä kuinka lobbarit
tallasivat verolait. Ne joilla oli otsaa tili- ja lakimiehiin,karistivat verot tykkänään
harteiltaan. ”Mutta meitä muita painaa tänä päivänä yksi maailman korkeimmista
yhtiöveroista.Tässä ei ole mitään tolkkua,ja sen on muuttuttava.”

Perussuomi ja keskilänsi uhoavat ! Ihan suotta. Säädyt ovat jo eivätkä kultakäädyt
katkea. Ne venyvät ja kutoutuvat professionaalitarjokas-MBA:n livreekuoseihin.
Kimallusta piisaa ja häikäystymistä.
Jukka Sjöstedt

Suomessa Tasavallan presidentti on perinteisesti pitänyt uudenvuodenpuheen, jossa hän käsittelee kansakunnan tilaa. Puhe on suunnattu koko kansalle kuten jenkkilässäkin ja keskustelu mediassa sekä politiikassa toimijoiden kesken siitä käydään seuraavien päivien aikana. Ruutia ei siten tarvitse keksiä lisää tältä osin.

Kun maassamme on siirrytty ja ollaan edelleen siirtymässä aitoon demokratiaan, on selvää että presidentimme kansakunnan tilaa käsittelevä puhe on entistä enemmän kansalaisten herättelyä maassamme ja maailmalla vallitseviin epäkohtiin ja epäoikeudenmukaisuuksiin antamatta varsinaisia toimintaohjeita. Siis arvojohtajan puhetta. Linkin takana presidentin uudenvuoden puhe 1.1.2011. http://www.tpk.fi/public/default.aspx?contentid=209436&culture=fi-FI

Osa meistä on elänyt aikana jolloin maassamme vallitsi kansan sallima ”diktatuuri”. Presidentti saneli uudenvuodenpuheessaan lukujärjestyksen alkaneelle vuodelle. Niin media kuin politiikotkin tutkivat puhetta suurennuslasin kanssa etsien rivien välistä merkityksiä joita ei selväsanaisesti siinä ollut. Vuoden aikana kuria pidettiin myllykirjeillä. Harvassa olivat ne jotka uskalsivat olla erimieltä presidentin kanssa. Myöntää toki täytyy, että naapurustomme oli tuolloin erilainen mitä tänä päivänä ja viimeinen rajojen tarkistuskin oli tuoreemmassa muistissa. Noissa olosuhteissa varmaankin tarvittiin vahvaa johtajaa, mutta rajansa kaikella.

Kun kansalla menee huonosti, kansa haikailee vahvaa johtajaa joka sanoo mitä tehdään. Halutaan siirtää vastuu keisarille sen sijaan, että otettaisiin sitä itse. Tarja Halonen tai hänen pari edeltäänsä eivät ole pyrkineetkään aitoina demokratian kannattajina ”diktataattoreiksi”. Hyvä näin. Valtaosa suomalaisista haluaa, että valta on hajautettu suuremmalle joukolle, eli eduskunnalle. Viimeaikaiset tapahtumat pohjois Afrikan maissa osoittavat jälleen kerran valintamme oikeaksi. Mitä suurempi valta, sitä enemmän se turmelee ja sokeuttaa vallankäyttäjää.

Tuo presidentin kansakunnan tila -puhe on lisaksi USA:n perustuslain edellyttama:
http://en.wikipedia.org/wiki/U.S._Constitution#Article_Two:_Executive_power

Presidentin tehtavista ja mm. kansakunnan tilaa esittelevasta lausutaan:
”He shall from time to time give to Congress information of the State of the Union and recommend to their Consideration such measures as he shall judge necessary and expedient. ”
( Article II, Section 3)

Marko, aivan niin: nuo periodiset puheet ovat, kuten sanoit, lapileikkaus, jonkinlainen synopsis siita, mika on lakiasaatavan ja lakia valvovan nakemyksien samansuuntaisuus. Mielestani sen rooli on erinomainen jonkinlaisen yhtenaisyyden ja yhteisymmarryksen luomisessa.

Suomessa presidentti-instituutio on niin erilainen. Sorvari, vapaaehtoinen uudenvuoden puhe ei oikein mielestani veda vertoja talle kansakunnan tila -esiintymiselle. Johtuneeko siita, ettei presidenttimme ota itselleen sita arvovaltaa, jota sanoo kylla toisaalta puolustavansa; tekeehan presidenttime kuitenkin paatokset virkanimityksista, armahduksista yms. vaikkei veto-oiekutta olekaan.

Sorvari, usalainen kehitysapu todella on mittavaa ja ilman sita maailma olisi varmaan aika tavalla huonommassa jamassa kuin on. Voisin sanoa subjektiivisena nakemyksena, etta moni kolmannen maailman maa on tullut vuosikymmenien saatossa riippuvaiseksi USA:n kehitysavusta, mutta tama voi olla myytti. Pienena sirpaleena tassa kehitysavun suuressa skeemassa on Peace Corps, joka tayttaa tana vuonna 50 vuotta. PC tekee vapaaehtoistyota kautta maailman. Kornia on tietysti, etta kun kotimaassakin on ahdinko (esim. etta on kymmenia miljoonia joilla ei ole lainkaan sairauden varalta turvaavaa vakuutusta) niin kehitysmaiden terveydenhoitoon, opetukseen, jalleenrakennukseen yms allokoidaan valtavia maaria varoja.
Ja tosiaan, ’apu’ ei ole ainoastaan sotilaallista interventiota (siita voimme olla monta mielta) vaan myos laajamittaista jalleenrakennusta.

Vuonna 2007 USA:n kehitysapu oli 21 753 milj. USD joka oli 0,16 % BKT:ta (noin 73 USD/asukas).
Vuonna 2007 Suomen kehitysapu oli 973 milj. USD joka oli 0,4 % BKT:ta (noin 183 USD/asukas).

Todettakoon, että koko maailman kehitysapu on noin 0,2 % BKT:ta. Suomen kehitysapu on tänä vuonna 0,58 % BK:ta.

Absoluuttisesti jenkit siis maksavat kehitysapua paljon, mutta suhteellisesti he ovat tällä alueella kehitysmaa. Yksityiset osallistuvat jenkkilässä huomattavilla summilla kehitysapuun, mm. Bill ja Melinda Gatesin säätiö.

Kehitysavun nostamiseksi 0,7 prosenttiin BKT:ta vuoteen 2015 mennessä ovat OECD maista sitoutuneet kaikki muut paitsi Sveitsi ja USA.